11298899286_9156bd034f_o
11298899286_9156bd034f_o

Monitieteinen historiantutkimus – Historiografia ja tulevaisuus

Historia, jos sitä ajatellaan akateemisena oppiaineena, on todellakin kokenut suuria muutoksia viimeisen vuosisadan aikana ja laajentunut (joku saattaisi sanoa pirstaloitunut) useiksi alatieteiksi. Postmoderni kritiikki, muistin ja muistamisen tutkimus sekä digitalisoituminen ovat haastaneet historiografiaa ja kunkin haasteen kohdalla on esitetty arvioita historiankirjoittamisen kuolemasta. Kirjoitetun historian tarve ja kysyntä eivät kuitenkaan ole kadonneet, päinvastoin.

Figure 1. A long walk through the Finnish countryside, Kangasala 2013.
Figure 1. A long walk through the Finnish countryside, Kangasala 2013.

The Karelian evacuee trail: reenactment and collective identification

This paper argues that the Karelian Evacuee Trail, rather than being a manifestation of ludic identity fragmentation attributed to the postmodern age, in fact performs a socially grounding function. Through numerous articulations with personal memories of the participants, as well as with the most ethically salient aspects of the ethno-national narrative, the Evacuee trail carries a strong moral message and intervenes in the present by promoting allegiance to the Karelian and Finnish ethno-national communities.

hayden white
hayden white

Menneisyys ja historiankirjoitus: mitä, miten, kuka ja kenelle?

[…] ovatko universaalin totuuden esittäminen, kollektiivisen identiteetin tuottaminen, monoliittisten totaliteettien tarjoaminen itseymmärryksen pohjaksi — jotka voidaan nähdä uhkana moniäänisyydelle ja itsemääräämisoikeudelle sekä kriittiselle avoimelle keskustelulle avoimessa yhteiskunnassa — enää tieteellisen historiankirjoituksen ilmiselviä helmasyntejä?

11298899286_9156bd034f_o
11298899286_9156bd034f_o

Kokemus ja historia

Historia ei ole yksinomaan akateemisen tutkimuksen vaalima tulkinta menneisyydestä vaan aktiivisesti jotain, joka muokkautuu vastavuoroisessa suhteessa erilaisiin yhteisöihin, elämän- ja kulttuuripiireihin. Historian ilmeneminen ei myöskään ole ajatonta, vaan se on kytköksissä erilaisiin sosiaalisen vuorovaikutuksen tapoihin ja tekniikoihin.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Moskovassa käytiin kiihkeää kamppailua, jossa ei arasteltu väkivallan käyttämistä. Tässä kuvassa raivataan pommi-iskun jälkiä Leontjevskin poikkikadulla syyskuussa 1919. Jukka Rislakin kokoelma.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Moskovassa käytiin kiihkeää kamppailua, jossa ei arasteltu väkivallan käyttämistä. Tässä kuvassa raivataan pommi-iskun jälkiä Leontjevskin poikkikadulla syyskuussa 1919. Jukka Rislakin kokoelma.

Aleksi Mainio: ”Näkymätön sota – Suomi vastavallankumouksellisen terrorismin ja vakoilun tukialueena 1918–1939”. Lectio Praecursoria 20.3.2015

Vuosina 1918-1939 Neuvostoliitossa elettiin äärimmäisen jännittyneessä ilmapiirissä. Sosialistisen maan ja sen kansalaisten suojelemisella voitiin perustella miltei mitä tahansa turvallisuusviranomaisten toimia. Todellisten ja kuvitteellisten ”kansanvihollisten” pysäyttäminen oli myös yksi Stalinin johtamien 1930-luvun puhdistusten liikkeelle paneva voima.