Tietokannoista tulkintoihin: digitaalisen historiantutkimuksen käytäntöjä

Digitaalinen historiantutkimus voidaan nähdä uutena tai vanhana, näkökulmasta riippuen. Yhtäältä historiantutkijat ryhtyivät käyttämään tietokoneita apuvälineinään jo 1960-luvun lopulla myös Suomessa, toisaalta laskennallisiin menetelmiin perustuva uusin digitaalinen historia on kokenut voimakkaan nousun 2010-luvulla. Viime vuosina Suomessa on tutkittu menneisyyttä laskennallisin menetelmin useassa hankkeessa sekä analysoitu myös digitaalisen historian taustoja ja muotoutumista. Tämä Ennen ja nyt -lehden erikoisnumero keskittyy alan tuoreisiin tutkimustuloksiin. Millaisia näkökulmia hankkeet ovat tuottaneet ja mitä on kenties luvassa jatkossa? Erikoisnumeron tavoitteena on avata historiantutkimuksen uusien menetelmien – ja samalla digitaalisten aineistojen – tuottamia tuloksia ja niissä edelleen piileviä mahdollisuuksia niin historiantutkijoille kuin kaikille kiinnostuneille. Tässä tarkoituksessa pidämme erityisen tärkeänä julkaista uusien menetelmien tuloksia suomen kielellä.

Suomenkielisen lehdistön paikalliskirjekulttuuria tallentava digitaalinen Translocalis-tietokanta

Suomenkieliseen lehdistöön muotoutui sen alkuvaiheessa 1800-luvun puolivälissä laaja lukijakirjekulttuuri, joka teki siitä eräänlaisen varhaisen interaktiivisen median. Lukijakirjekulttuurin keskeinen piirre oli, että siihen osallistuneet tuhannet yhteiskunnan eri kerroksista olleet kirjoittajat kirjoittivat tekstinsä eri paikallisyhteisöjen nimissä. Translocalis on Tampereen yliopistossa toimivan Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikön systemaattisesti kokoama digitaalinen tietokanta näistä 1800-luvulla suomenkielisessä lehdistössä julkaistuista paikalliskirjeistä. Paikalliskirjeiden kokoaminen yhteen digitaaliseen tietokantaan tekee niistä ajallisesti ensimmäisen suomenkielisen väestönosan omakätisesti kirjoittaman jälkipolville säilyneen tutkimusaineiston, joka on yhteiskunnallisesti kattava.