|
|
Anu Lahtinen 1800- ja 1900-lukujen tiede ja taide
Tämänkertainen Ennen ja nyt -lehden numero tarkastelee erityisesti modernin ajan tiedettä ja taidetta. Kirjoittajat käsittelevät sekä tieteellisen kehityksen eetosta että muutoksen kirvoittamia vastarinnan, epäluulon ja pettymyksen tuntoja, jotka ilmenivät monin tavoin 1800-1900-lukujen kulttuurissa ja ajattelussa. Pauliina Pekkarinen osoittaa artikkelissaan Renessanssin ideasta 1800-luvun lopun historiallisessa ajattelussa, miten tieteellinen ja taloudellinen kehitys heijastuivat menneisyyden tulkinnoissa. Edistyksen eetos oli läsnä myös lääketieteessä, jota Neea Härkönen käsittelee otsikolla Terveemmän brittiläisen imperiumin puolesta. Härkönen tarkastelee 1800-luvun lääketieteen kehitystä ja Englannissa käytyä keskustelua rokotusten riskeistä ja hyödyistä. Hän tuo esiin kehitysuskon rinnalla eläneen epäluulon lääketiedettä kohtaan sekä toisaalta päättäjien pelon brittiläisen imperiumin horjumisesta, mikäli kansallista terveydenhuoltoa ja rokotuspolitiikkaa ei saatettaisi hyvälle kannalle. Härkösen käsittelemiin teemoihin linkittyy oivallisesti Jari Eilolan arvio Mika Kallioisen teoksesta Rutto ja rukous. Yhdessä tekstit luovat laajan kaaren tautitulkinnoista esiteollisessa ja modernisoituvassa eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Näkökulman 1900-luvun lääketieteen eettisiin kysymyksiin tarjoaa Tuomas Räsäsen artikkeli Vapauden sanomaa Buchenwaldin tapaan; joka käsittelee ihmisten käyttöä radioaktiivisissa testauksissa toisen maailmansodan jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeistä maailmaa luotaa myös
Hanna Korsbergin referee-artikkeli Suomen sodanjälkeisestä
teatterihistoriasta. Korsberg analysoi kansallisen ja modernin kohtauspistettä
Kansallisteatterin Pienellä Näyttämöllä
erityisesti Samuel Beckettin näytelmän Huomenna hän
tulee -esityksen kautta. Artikkeli osoittaa, että vaikka
Beckettin tulkintoja arvosteltiin "riitasointuna teknillisen
edistyksen aiheuttamalle omahyväisyydelle", yleisön
oli vaikea noin vain hyväksyä absurdia näytelmää
teatteriin, joka miellettiin kansallisten arvojen monumentiksi.
Perinteisten taide- ja taiteilija-arvojen muutoksia käsittelee
osaltaan myös Kimi Kärjen arvio Milla Tiaisen teoksesta
Säveltäjän sijainnit.
|
