Aatelinen elämä. Liisa Lagerstamin väitöshaastattelu

Maaliskuun 31. päivänä 2007 tarkastettiin Turun yliopistossa Liisa Lagerstamin väitöskirja A Noble Life: the Cultural Biography of Gabriel Kurck (1630-1712) (Aatelinen elämä: Gabriel Kurckin (1630-1712) kulttuurinen elämäkerta). Kustoksena toimi professori Hannu Salmi Turun yliopistosta ja vastaväittäjänä FT Carin Bergström, joka toimii Ruotsin Skoklosterin linnan museonjohtajana ja joka on tutkinut ruotsalaista aatelistoa. Väitöstilaisuus oli englanninkielinen ja siellä nostettiin esiin tutkimuksessa käytetty aatelismiehen tunneskaala romantiikasta lähtien. Kahvihetki väitöstilaisuuden jälkeen oli vapautunut ja lämminhenkinen.

Valaise hieman tunnelmiasi väitöstilaisuudesta.

Väitöstilaisuus oli juhlallinen ja hieno päätös vuosien tutkimustyölle; yksi niistä erityisistä hetkistä, jotka varmasti muistaa elämänsä loppuun asti. Onneksi voin muistella ilolla. Vaikka kysymykset jännittivät etukäteen, niin itse tilaisuudessa keskustelu sujui yllättävän vapautuneesti. Tästä suuri kiitos vastaväittäjälleni Carin Bergströmille, joka osasi nostaa esille monia sellaisia teemoja, joista olin itsekin toivonut keskustelua.

Väitöskirjasi on biografinen eli elämäkerrallinen; mitä uutta löysit miehestä, joka on muinoin kirjoittanut itsekin oman elämäkertansa?

Gabriel Kurck on varsin vähän tunnettu aatelismies, joten jo laajan alkuperäismateriaalin läpikäynti toi esille paljon uutta tietoa. Kokonaisuudessaan ”Aatelinen elämä” tarjoaa hyvin erilaisen henkilökuvan kuin Kurckin omat muistelmat, jotka on rakennettu ihanteelliseksi muistokuvaksi. Omassa työssäni olen pyrkinyt purkamaan tätä ihannekuvaa ja miettimään suurvalta-ajan kulttuurin ja elämänmuodon kautta sitä, miksi Kurck ajatteli ja toimi tietyillä tavoilla erilaisissa elämäntilanteissa.

Kerrotko tarkemmin Gabriel Kurckin elämänvaiheista.

Gabriel Kurck (suomalaisittain Kurki) syntyi 1630 Viipurin linnassa, jossa hänen isänsä toimi käskynhaltijana. Varsinaisen uransa Jöns Kurck teki hovioikeuden presidenttinä Turussa, jossa Gabriel vietti lapsuutensa. Poika menetti varhain äitinsä Märta Oxenstiernan, mutta säilytti tiiviin yhteyden tämän sukuun. Erityisen läheinen suhde Gabrielilla oli enoonsa Axel Oxenstiernaan. Valtakunnankansleri käytännössä toimi hänen holhoojanaan vuodesta 1642, jolloin Kurck aloitti opintonsa Upsalan akatemiassa. Ylhäisaatelisen tavan mukaisesti nuorukainen päätti perusteelliset yliopisto-opintonsa useiden vuosien Euroopan kiertomatkalla.

Perusteellisten opintojensa jälkeen Kurck antautui upseerin uralle. Hän osallistui 1650-luvulla kamariherrana, kapteenina ja lähetystömarsalkkana Kaarle X Kustaan Puolan sotaan. Sotavuosien karaisemana Gabriel palasi kotimaahan, jossa hänen onnistui saada niin everstin virka kuin ylhäinen morsian. Kreivitär Christina Stenbockin kanssa hän perusti onnellisen kodin ja perheen Suomeen Laukon kartanoon. Kunnianhimo ja velvollisuudentunto saivat Gabrielin siirtymään 1660-luvun lopulla siviilihallinnon puolelle. Nimitys Skaraborgin maaherraksi vei monilapsisen perheen Marieholmin kuninkaankartanoon.

Vapaaherra Kurck menetti virkansa ja suuren osan omaisuudestaan 1680-luvulla itsevaltiuden ja reduktion myötä. Hän vetäytyi katkerana miehenä 1690-luvun alussa Laukon kartanoon, jossa hän asui kuolemaansa (1712) asti yhdessä toisen vaimonsa kreivitär Beata Kaggen kanssa. Viimeisistä vuosikymmenistä muotoutui monin tavoin ristin tie, johon ikääntynyt kartanonherra löysi lohtua uskonnollisesta ja omaelämäkerrallisesti kirjoittamisesta.

Haluat kirjassasi korostaa ihmistä kokonaisuutena tunteineen kaikkineen. Miten sellainen on yhdistettävissä tieteelliseen tutkimukseen?

Tunteiden historia on perusluonteeltaan vahvasti tulkinnallista, mutta niin on myös kulttuurihistoria, joten nämä kaksi ovat erittäin hyvin yhdistettävissä. Siitä huolimatta, että tunteiden tulkinta on monin tavoin erittäin haasteellista, koin sen myös poikkeuksellisen palkitsevana. Esim. rakkauden, surun ja vihan teemojen kautta uskon voineeni avata aivan uudenlaisia näkökulmia 1600-luvun miehen sielunelämään.

Erosiko suomalainen aatelisto jotenkin ruotsalaisesta?

Ylhäisaateliston kohdalla eroa suomalaisten ja ruotsalaisten aatelisperheiden kohdalla on todella vaikea tehdä. Kurckin tavoin melkein kaikki suurvalta-ajan aatelismiehet omistivat kartanoita, tekivät virkauraa ja solmivat avioliittoja ympäri valtakuntaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö valtakunnan itäisellä osalla, Suomella, olisi ollut erityisasemaa Gabrielin mielessä. Suomi ja Laukon kartano olivat hänen lapsuutensa, aikaisuutensa ja vanhuutensa koti ja turvasatama.

Kurckin suku asui vuosisatoja Laukon kartanossa Vesilahdella; oma sukusi on muuttanut sinne 1960-luvulla, miltä tuntuu elää niinkin lähellä omaa tutkimusaihetta?

On ollut suuri rikkaus saada kasvaa aikuiseksi paikassa, jossa historia on läsnä niin monin tavoin. Opiskeluaikana minulle on ollut alusta asti selvää, että halusin perehtyä nimenomaan oman kotipaikkani historiaan. Samalla toiveenani on ollut tarjota tietoa myös niille monille ihmisille, joiden henkilöhistoriaa Laukko on tavalla tai toisella koskettanut. Kun yhtälöön lisätään väsymätön kiinnostus 1600-luvun elämänmuotoon ja historiallisiin elämäkertoihin, kulttuurinen elämäkerta Gabriel Kurckista tuntuu varsin luonnolliselta aihevalinnalta.

Riittääkö aiheesta vielä tutkittavaa?

Elämäkerran kirjoittajana on aina kiiruhdettava eteenpäin, joten matkan varrelle jäi monia teemoja, joihin toivon saavani tulevaisuudessa tilaisuuden paneutua tarkemmin.

Olet opiskellut myös taidehistoriaa, mitä suurvalta-ajan Suomessa tiedettiin taiteesta?

Ylhäisimmissä perheissä taiteesta tiedettiin ilmeisesti suhteellisen paljon, koska taiteen eri osa-alueiden, varsinkin arkkitehtuurin, perustuntemus oli osa aristokraattista kasvatusta. Erityisen tärkeitä taidekasvatuksen välineitä olivat ulkomaanopintomatkat, mutta myös esim. muotilehtiä tilattiin Pariisista asti.

Vuosien työ on nyt takanapäin, mihin aiot keskittyä seuraavaksi?

Ensimmäinen tavoite on saada väitöskirjatyöni tutkijoiden ja laajemman historiayleisön ulottuville. Englanninkielinen versio A Noble Life: the Cultural Biography of Gabriel Kurck (1630-1712) julkaistiin syksyllä 2007 Suomalaisen Tiedeakatemian Humaniora-sarjassa. Gabriel Kurjen suomenkielinen elämäkerta otsikolla Laukon herra – Gabriel Kurki (1630-1712) puolestaan saapuu kirjakauppoihin syyskuussa 2008. Laukon herran on kustantanut oma yritykseni Laukko Historicum. Kustannustoiminnan lisäksi Laukko Historicum tarjoaa ryhmille Laukon kartanossa kartanokulttuuriin liittyviä ohjelmapaketteja. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.laukkohistoricum.fi.

Lagerstamin teos sai huhtikuussa 2008 Suomalaisen Tiedeakatemian väitöskirjapalkinnon.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *