Enkelten kieltä etsimässä: äänihistorioitsijat julkaisivat vanhimman tunnetun äänitteen


Scott de Martinvillen luonnos äänitallennusprosessista 1857.

Yhdysvaltalaiset äänihistorioitsijat ovat onnistuneet tuottamaan maailman vanhimmasta äänitallenteesta kuunneltavan version. Aikaisemmin vanhimpana ihmisäänen tallenteena pidettiin vuodelta 1877 peräisin olevaa Thomas Edisonin lukemaa ”Mary had a little lamb” äänitettä. Edisonin äänitettä vanhempi ranskalaisen Édouard-Léon Scott de Martinvillen taltioima kansanlaulu Au Clair de la Lune tallennettiin huhtikuun 9. päivänä 1860. Hänen päämääränään ei ollut uudelleen soitettavissa oleva äänitallenne vaan laite, jonka avulla kieltä olisi voinut tutkia systemaattisesti. Sen avulla olisi voinut vaikkapa selvittää "enkelien kielen" anysoimalla nykyisiä kieliä niiden visuaalisen muodon avulla.

David Giovannonin johtama tutkimusryhmä onnistui konvertoimaan pariisilaisesta arkistosta löytämiään paperisia äänitallenteita digitaaliseen kuunneltavaan muotoon. Scott de Martinvillen äänite tehtiin aikoinaan hänen keksimällään phonautographilla eli laitteella, joka kaiversi äänen värähtelyt öljylampun avulla mustatulle paperille. Laite siis vain tallensin äänen mutta ei pystynyt toistamaan sitä.


David Giovannoni pitää kädessään ensimmäisiä phonoautogrammeja vuosilta 1853 ja 1854 Académie des Sciences Institut de Francen arkistossa, jonne ne talletettiin vuonna 1857.
Kuva: Isabelle Trocheris


Thomas Edisonin ensin tinapaperille ja sitten vahalieriölle tallennettu ääni, jota pystyi myös kuuntelemaan oli huomattava parannus tähän aikaisempaan. Tosin Scott de Martinvillen tarkoitus ei edes ollut se, että ääni voitaisiin kuulla uudestaan, hän oli kiinnostuneempi äänen visualisoinnista, päämääränään tuottaa äänikirjoitusta ja analysoida eri kieliä

Enkelten kieltä etsimässä

Scott de Martinvillen varsinainen tarkoitus oli siis helpottaa kielien tutkimusta. Erään ajatuksen mukaan Baabelin tornin kieltensekoituksen kadottama ”enkelten kieli”, eli varsinaisen alkukielen löytäminen voisi olla mahdollista analysoimalla phonautographilla tehtyjä äänen visualisointeja.


Detalji vuoden 1859 phonautogrammista, joka oli liitetty hänen patenttihakemukseensa Institut National de la Propriété Industrielle

Thomas Edisonin ei varmasti tiedetä tunteneen Scott de Martinvillen keksintöä. Niinpä tämä, kuten monet muutkin keksinnöt, valokuvauksesta lähtien, syntyivät monessa paikassa jotakuinkin samoihin aikoihin yhteiskunnallis-kulttuurisen paineen tilaamina. Edisoninkin alkuperäinen tavoite oli helpottaa lennättimen morsetuksen kulkeutumista lennätinjohtoja pitkin tallentamalla välillä signaali vahalieriölle. Scott de Martinvillen sen paremmin kuin Edisonkaan, eivät varsinaisesti tähdänneet uudelleen soitettavan äänitteen keksimiseen, vaikka nämä varhaiset muodot sitten muuntuivat myöhemmin meidän tuntemiksemme gramofoni- ja äänilevyiksi.

Pariisilaisesta arkistosta löytynyt ”phonoautogrammi”, eli paperi johon ääni oli tallennettu onnistuttiin siirtämään Lawrence Berkeleyn National Laboratoryssa Berkeleyssä äänimuotoon järjestelmällä jossa hyödynnettiin jo aiemmin kehitettyä menetelmää, jossa digitaalisen gramofonineulan ja ohjelmistojen avulla digitoitiin vanhoja gramofonilevyjä Yhdysvaltain kongressin kirjastossa. Phonoautogrammien onnistuneen konvertoinnin takana on Lawrence Berkeleyn laboratorioissa työskentelevä epämuodollinen äänihistorioitsijoiden ja ääni-insinöörien yhteisö First Sounds.

Scott de Martinville oli kokeillut erilaisia äänitallenteita jo 1850-luvulla, joista niistäkin on jäljellä dokumentteja, näistä tallenteista ei kuitenkaan onnistuttu saamaan juuri lyhyttä rääkäisyä kummempaa kuultaville.

Kuvassa phonautographin vuoden 1859 malli. Lähde: Franz Josef Pisko, Die neuere Apparate der Akustik, Wien, 1865.

 

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.