Puolan 1960-luvun juutalaisvainot

 

Puolan juutalaisiin vuonna 1968 kohdistuneista repressiotoimista ei tiedetä kovin laajasti. Tänä keväänä Tukholman juutalaisessa museossa avattiin erityisnäyttely muistuttamaan siitä mitä Puolassa tapahtui juutalaisille vuoden 1968 maaliskuussa.

1968 – Maaginen vuosiluku, josta on kulunut 40 vuotta. Vuosi, jolloin kaikki tapahtui. Se, joka ei ollut mukana jäi paljosta paitsi. 1968 ei kuitenkaan välttämättä merkinnyt samoja asioita kaikille eurooppalaisille.

Maaliskuussa 1968 elettiin puoluejohtaja Gomulkan viimeisiä vuosia. Puolassa oli jäljellä vielä noin 25 000 juutalaistaustaista asukasta. Ennen sotaa juutalaisia oli ollut yli 3 miljoonaa. Maan talous oli katastrofaalisessa tilassa. Prahan kevään esimerkin innoittamana opiskelijat osoittivat mieltään sensuuria ja sananvapauden puuttumista vastaan ja vaativat uudistuksia. Kommunistihallitus vastasi mielenosoituksiin brutaalilla väkivallalla samalla syyttäen rauhattomuuksien lietsomisesta juutalaisvähemmistöä ja aloittamalla järjestelmällisen kampanjan ja vainon heitä vastaan.

Juutalaiset leimattiin ”vieraaksi ainekseksi”, kosmopoliiteiksi, amerikkalaisen imperialismin ja kansainvälisen siionismin kätyreiksi. Tuhannet juutalaiset menettivät työpaikkansa, opiskelumahdollisuutensa, joissakin tapauksissa jopa asuntonsa. Kommunistipuolue puhdistettiin täysin juutalaisista. Juutalaiset lapset huomasivat kouluarvosanojensa yhtäkkiä putoavan ”kympeistä nelosiin”. Myös ne puolalaiset jotka uskalsivat tukea juutalaisia joutuivat painostuksen kohteeksi. Hyvin pian hallitus tarjosi juutalaisille mahdollisuutta muuttaa maasta sillä ehdolla että he samalla luopuisivat Puolan kansalaisuudesta. Lyhyessä ajassa lähes kaikki, noin 20 000 juutalaista muutti maasta, etupäässä Yhdysvaltoihin ja Israeliin; noin 4 000 muutti Ruotsiin.

Tapahtuneeseen oli useita syitä. Yksi tärkeä syy oli Neuvostoblokin tukemien ja aseistamien arabiarmeijoiden nolo tappio Israelille kuuden päivän sodassa 1967. Taustalla oli myös valtakamppailu kommunistipuoleen eri fraktioiden välillä. Kolmas syy oli klassinen: oli tärkeätä löytää maan ongelmiin syntipukki mihin tehtävään juutalaiset ovat aina kelvanneet. Kommunistinen hallitus oli käynnistänyt kampanjan ja ohjasi sitä, mutta käytti samalla hyväkseen väestössä vanhastaan olevia antisemiittisiä pohjavirtauksia. Tällä tavoin se yritti hankkia itselleen legimiteettiä PUOLALAISENA hallituksena jota sillä ei ollut; kaikkihan ymmärsivät, että sen valta perustui Neuvostoliiton tukeen. Tämän vuoksi kampanjassa painotettiin vahvasti puolalaisia kansallisia arvoja ja sitä että juutalaiset eivät kuuluneet niiden piiriin. Näin kampanjasta tuli enemmän etninen ja antisemiittinen kuin ideologinen. Itse asiassa suurin osa jäljellä olevista juutalaisista olivat varsin assimiloituneita ja sekularisoituneita eivätkä aina olleet edes tietoisia juutalaistaustastaan. Monet olivat itse kommunisteja ja olleet Neuvostoliitossa sodan ajan (ja siksi selvinneet hengissä holokaustista). He olivat olleet uskossa että internationalistinen ideologia olisi ollut pysyvä rokote antisemitismiä vastaan. Näin ei ollut.

Puolasta Ruotsiin vuonna 1970 muuttaneen muistilista:
(kaksi seitsemästä matkalaukusta)
kolme pukua
kolme paria housuja
kamera
kaksi villapaitaa
villaliivi
neljä LP-levyä
poolopaita
harmaa pikkutakki
kirja (juutalaisten historia)
neljä paitaa
Kuva: Karl Gabo

Karkotettujen kohtalot ovat varmasti olleet vaihtelevia, mutta ainakin Ruotsiin tulleista kävi useimmille paremmin kuin hyvin. Tänään monet heistä (ja heidän jälkeläisistään) ovat tunnettuja tutkijoita, journalisteja, kulttuurihenkilöitä. Yksi esimerkki on kansainvälisesti tunnettu kriminologi Jerzy Sarnecki, Tukholman yliopiston kriminologian professori joka tuli Ruotsiin 23-vuotiaana osaamatta sanaakaan ruotsia. Itse asiassa juutalaisten karkoitus oli Puolalle varsinainen brain-drain. Puolan nykyjohto on pyytänyt tapahtunutta anteeksi ja todennut että se oli häpeällisintä mitä Puolassa sodan jälkeen on tapahtunut. Karkoitetuille on tarjottu Puolan kansalaisuutta takaisin. Puolan historiassa on kuitenkin vielä runsaasti mustia läiskiä joissa olisi runsaasti puitavaa. Itse asiassa jo pian sodan jälkeen Puolassa esiintyi pogroomeja joilla oli viranomaisten tuki ja jolloin satoja juutalaisia murhattiin ja vielä useammat muuttivat maasta 1940- ja 1950-luvulla.

Pidemmällä tähtäimellä tapahtumat olivat monille koko Itä-Euroopassa samalla yksi todiste siitä että reaalisosialistista järjestelmää ei voinut reformoida. Tämä johti vähitellen siihen mitä tapahtui vielä merkittävämpänä vuotena 1989, jolloin kaikki muuttui.

Näyttely, joka tulee olemaan esillä lokakuuhan saakka, kuvaa lähinnä joidenkin Ruotsiin karkoitettujen elämää ja tilannetta ja heidän omia muistikuviaan niistä ennen karkoitusta ja Ruotsiin tulon jälkeen. Esillä on myös valokuva-aineistoa Puolasta 1968, mm. hallituksen organisoimista antisemiittisistä massamielenosoituksista. Esillä on mm. plakaatteja: ”Puolan työläiset vaativat: Puolue puhdistettava siionistisesta saastasta”.

Juutalainen museo (Judiska museet), kaupungin 50 museosta niitä pienimpiä löytyy Vasastanista keskustan tuntumasta osoitteesta Hälsingegatan 2. Myös museon pysyvä, juutalaisten pohjoismaihin tuloa ja heidän elämäänsä täällä kuvaava näyttely on mielenkiintoinen.

Olli Puhakka
Tukholma

1968 Näyttely Tukholman juutalaisessa museossa

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *