Verlan tehdas yhdistää ja erottaa. Inkeri Ahveniston väitöshaastattelu

Lauantaina 27.9.2008 Turun yliopistossa tarkastettiin Inkeri Ahveniston väitöskirja Tehdas yhdistää ja erottaa Verlassa 1800-luvulta 1960-luvulle. Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Pauli Kettunen Helsingin yliopistosta ja kustoksena kulttuurihistorian professori Hannu Salmi Turun yliopistosta. Väitöskirjassaan Inkeri Ahvenisto tutkii vuonna 1996 Unescon maailmanperintölistalle valittua Verlan tehdasyhdyskuntaa monipuolisesti niin arkistolähteiden kuin haastatteluiden kautta.

Minkälainen muisto sinulle jäi syyskuisesta väitöstilaisuudestasi?

Oikein hyvä muisto. Tilanne oli haastava, mutta keskustelu oli mielestäni rakentavaa ja antoisaa. Helpolla ei kuulukaan väitöksestä päästä – sen sijaan on harvinaista herkkua päästä puhumaan omasta tutkimusaiheesta jonkun kanssa, joka on perehtynyt siihen niin huolella kuin vastaväittäjän täytyy.

Väitöskirjasi käsittelee Verlan tehdasta 1880-luvulta 1960-luvulle. Teit Verlan historiaan liittyen haastatteluja jo 1990-luvun lopulla. Kirjoitat, että näiden haastattelujen jälkeen heräsi halu tehdä itse laajempaa tutkimusta tehdasyhteisöstä. Muistatko, mikä tuon kipinän sytytti?

Tajusin tuolloin oikeastaan, että Verlasta tosiaan puuttuu aika paljon tietoa. Koska paikka on minulle tuttu ja läheinen, syntyi into tutkia sitä eteenpäin. Haastattelujen tekeminen oli antoisaa itsessään, ja halusin jatkaa myös niiden tekemistä, kerätä tietoa ja kerrontaa, kun sitä vielä oli saatavilla. Verla on tärkeä tutkimuskohde myös siksi, että se museona ja Unescon maailmanperintökohteena vaikuttaa voimakkaasti tavallisten ihmisten historiatietoisuuteen ja -käsityksiin.

Sinulla on haastattelujen lisäksi muitakin henkilökohtaisia siteitä Verlaan. Kerrotko tarkemmin, minkälaisia?

Isäni on kotoisin Verlasta ja vaarini on ollut tehtaalla työssä, kuten myös hänen isänsä ja monet hänen sisaruksistaan, ainakin lyhyempiä aikoja. Minulle Verla taas on ollut mummola ja kesämökkipaikka jo vuosien ajan, mutta olin myös Verlan tehdasmuseolla kesätyössä oppaana ennen kuin aloin tehdä siitä tutkimusta. Myöhemmin olen ollut mukana paikallisen kyläyhdistyksen toiminnassa ja tutustunut sitä kautta moniin verlalaisiin.

Miltä tuntui tehdä väitöskirjaa oman suvun lähihistoriaan liittyvästä aiheesta? Oliko siitä mielestäsi hyötyä tai haittaa tutkimuksen teolle?

Totta kai tutkimuksessa on oma lisäjännityksensä ja motivaationsa, kun saa samalla selvitellä oman sukunsa vaiheita, mutta henkilökohtainen sidos ei ole mitenkään yksiselitteisesti etu tai haitta tutkimukselle. Haastatteluja tehdessäni esimerkiksi tajusin, että ihmisillä saattoi olla minusta ennakkokäsityksiä sukulaisteni perusteella – niin hyvässä kuin pahassa. Toisinaan saatoin hyödyntää taustatietojani esimerkiksi haastatteluja tehdessäni. Joskus kävi kuitenkin myös niin, että ihmiset olettivat minun tietävän asioista enemmän kuin tiesin, ja siksi välillä tunsin putoavani kärryiltä.

Jouduin hyvin tarkkaan miettimään myös sukuni arvomaailmaa ja asemaa Verlan tehdasyhdyskunnassa, vertaamaan niitä omiini ja pohtimaan, missä määrin ne ehkä värittävät minun ennakkokäsityksiäni tai tulkintojani. Käytännössä tilanne on toki sama minkä tahansa tutkimuskohteen kanssa.

Käytät lähdemateriaalinasi sekä arkistolähteitä että haastatteluiden kautta kerättyä muistitietoa.  Minkälaisia haastattelutilanteet Verlan historiaan liittyen olivat?

Haastattelut olivat mielestäni aina antoisia, mutta myös kovin erilaisia. Toiset kertojat olivat niin nopeita, että hyvä kun perässä pysyin, toisten kanssa sain taas itse ottaa aktiivisemman roolin. Useimmiten haastattelin yhtä ihmistä kerralla, mutta toisinaan paikalla oli myös kaksi kertojaa, jolloin tilanne oli myös heti erilainen.

Aikarajauksesi ulottuu 1880-luvulle asti. Kuinka pitkälle ajassa taaksepäin pääsit haastattelumateriaalin avulla?

Haastateltavistani vanhimmat ovat syntyneet 1910-luvulla. 1970-luvun alussa Verlassa on tehnyt haastatteluja Henri Nordberg, jonka haastateltavista osa oli syntynyt jo 1800-luvun puolella. Nordbergin haastatteluista on jäljellä sisältöreferaatit – lisäksi aiemmin kerättyä muistitietoa löytyi hiukan joistain muista arkistoista, esimerkiksi SKS:ltä. Pääosin olen 1800-luvun osalta ollut kuitenkin arkistolähteiden varassa – asiakirjat ovatkin toinen keskeinen lähderyhmä työssäni. Eri lähderyhmät siis täydentävät toisiaan eri tavoin eri osissa työtä.

Tutkit tehdasyhdyskunnan yhteisyyden rakentamista, jäsentämistä ja myös hajottamista 1880-luvulta 1960-luvulle Verlan tehtaan kautta. Painotat termiä yhteisyys ehkä helpommin mieleen tulevan yhteisöllisyyden sijaan. Miksi?

Yhteisöllisyys on mielestäni nykymaailmassa kovin helposti käytetty, melko ympäripyöreä termi, johon liittyy voimakkaita konnotaatioita esimerkiksi yhteisön huolenpidosta ja lämmöstä. Lisäksi yhteisöllisyys luo helposti kuvan jostakin pysyvästä ja staattisesta, jolloin ajallista muutosta on vaikea hahmottaa. Kun otin käyttööni yhteisyyden käsitteenä, saatoin selkeämmin irrottautua ennakko-oletusten painolastista ja määritellä itse tarkoittamani sisällön.

Voitko kertoa lyhyesti, minkälaiset tekijät määrittivät Verlan yhteisyyttä? Oliko Verlan tehdasyhdyskunnan yhteisyydessä jotain erityistä?

Tutkimukseni käsittelee tehtaan roolia yhteisyyden rakentamisessa ja muovaamisessa ja tekisikin mieleni väittää, että se oli paikallista yhteisyyttä voimakkaimmin muokannut yksittäinen tekijä. Tosin yleistä kulttuurista kontekstia ei tietenkään voi ohittaa. Kuten muutkin tehdasyhdyskunnat tai paikkakunnat Verla on ainutlaatuinen paikka, ja siksi sillä on oma ainutlaatuinen yhteisyytensä, mutta toki siinä on paljon yhteistä muiden tehdasyhdyskuntien ja etenkin yhden tehtaan yhdyskuntien kanssa. Verlassa merkittävää on esimerkiksi paikkakunnan melko pieni koko ja puoliagraarinen elintapa.

Kirjoitat myös, että tehdasyhteiskunnan yhteisyys on tiukasti sidoksissa erillisyyteen. Mitä tällä tarkoitat?

Yhteisyyttä ja "meitä" määritellään usein – ellei aina – erilaisuuden, erillisyyden ja muiden/toiseuden kautta. Tehdasyhdyskunnissa lisäksi tätä yhteisyyttä ja erillisyyttä rakensi myös sama taho – tehdas – ja se oli samanaikaista. Siis samalla kun luotiin yhteenkuuluvuudentunnetta tehtaalaisten välille, heidän välilleen rakennettiin myös eroja: kuka on virkailija, kuka työläinen, kuka ammattityömies, kuka sekatyössä. Eri sukupuolia kohdeltiin eri tavalla, ja perheellisillä ja perheettömillä tai eri-ikäisillä työntekijöillä oli erilainen asema yhdyskunnassa ja tehtaan suhteen.

Käsittelet Verlan yhteisyyttä myös tehdaspaternalismin kautta. Mitä tarkoitat sillä? Minkälaista työnantajapolitiikkaa Verlan tehtaassa harjoitettiin?

Tehdaspaternalismilla tarkoitetaan yleensä jonkinlaista "isällisen huolenpidon" järjestelmää, jossa vastalahjaksi tästä huolenpidosta haluttiin kuuliaisuutta, lojaaliutta ja ahkeruutta. Systeemi oli yleensä autoritäärinen. Työväenliikkeen nousun myötä tehtaan johdon auktoriteetti kuitenkin kyseenalaistettiin, ja yritysten kasvaessa ja rationalisoidessa toimintaansa suhteesta työtekijään tuli vähemmän henkilökohtainen. Kunta ja valtio kasvattivat rooliaan hyvinvointiyhteiskunnan tuottajina 1900-luvun kuluessa, mikä luonnollisesti myös vaikutti "isällisen huolenpidon" tarpeen muuttumiseen ja sen muotoihin.

Paternalistisesta järjestelmästä voikin katsoa siirrytyn 1900-luvun kuluessa myös Verlassa hyvinvointikapitalistiseen järjestelmään, jolla tarkoitan systematisoidumpaa muotoa paternalismista. Työnantajapolitiikka ei silti koskaan ole mitenkään yksiselitteistä, vaan siinä on erilaisia piirteitä myös samanaikaisesti. Loppujen lopuksi yrityksen tavoite on aina tuottaa voittoa, mutta tavoitteeseen voi päästä valitsemalla erilaisia keinoja.

Tutkimuksesi aikajänteeseen osuu työväenliikkeen nousu 1900-luvun alkupuolella. Miten epäonnistunut vallankumous ja kansalaissota vaikuttivat Verlan yhteisyyteen? Kuinka pitkään ne heijastuivat tehdasyhteisön elämään?

Sisällissota jakaa aina ihmisiä: toiset ovat voittajia ja toiset häviäjiä. Lisäksi esimerkiksi Suomen tapauksessa valkoisilla oli pitkään valta tulkita menneisyyttä julkisesti oman käsityksensä mukaan, kun punaisten tulkinta jäi marginaaliin tai omien keskuuteen. Verlassa tehtaan kanta eli valkoinen tulkinta vaikutti myös yhteiskunnan arkeen: esimerkiksi työväenyhdistys ja ammattiosasto lopettivat toimintansa, kun taas paikalliset suojeluskunnat saivat avustusta yhtiöltä. Jokapäiväisen elämän piti kuitenkin jatkua, ja se jatkuikin hyvin nopeasti näennäisesti ennallaan. Kuten muuallakin pisin vaikutus lienee ollut niissä piireissä, joissa itse koettiin menetyksiä. Enemmän ulkopuolisina säilyneiden on ollut helpompi unohtaa koko tapaus. Sisällissodan tapahtumilla lienee ollut voimakas merkitys vielä esimerkiksi 1940-luvun lopun verlalaisille, jotka perustivat kylään uudelleen sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen ja ammattiosaston sekä SKDL:n paikallisosaston.

Nykyään ajatellaan mennyttä usein jonkinlaisen yhteisöideaalin kautta, jossa kielteiset asiat jäävät varjoon. Miten tutkimustyösi muutti omia mahdollisia ennakkokäsityksiäsi tai ylipäänsä ajattelutapaasi suomalaisesta tehdasyhdyskunnasta?

Taisin kulkea klassisen teesi–antiteesi–synteesi-tien: ensin kyseenalaistin voimakkaasti saamani idealistisen kuvan ja tunsin vajoavani liiankin syvälle kielteisiin asioihin, kunnes pääsin – tai ainakin toivon päässeeni – jokseenkin tasapainoiseen tulkintaan tehdasyhdyskunnasta, jossa on piirteitä, joita nykypäivästä katsoen voimme pitää sekä myönteisinä että kielteisinä. Uskon oppineeni paljon historian moniäänisyydestä myös juuri muistitiedon käytön kautta – kun tapaa oikeita ihmisiä, on pakko ottaa heidät ja heidän menneisyytensä tosissaan, pyrkiä tekemään "oikeutta" erilaisille tulkinnoille ja näkökulmille ja luopua kaikesta yksisilmäisyydestä.

Verlan tehdas on Unescon maailmanperintökohteena saanut melko paljon mielenkiintoa osakseen. Onko sinulla jo tuntumaa siitä, miten tutkimuksesi on otettu vastaan?

Jo tutkimusta tehdessäni hahmotin sille erilaisia yleisöjä. Akateeminen yleisö näyttää ottaneen tutkimukseni hyvin vastaan, mutta sen lisäksi työni palvelee myös museoihmisiä – esimerkiksi Verlan maailmanperintökohteen väki on ollut tutkimuksestani mielissään. Itse verlalaiset taas näyttävät ottaneen tutkimuksen ihan omakseen: he tulivat jopa bussilla kuuntelemaan väitöstilaisuuttani Turussa.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

3 vastausta artikkeliin ”Verlan tehdas yhdistää ja erottaa. Inkeri Ahveniston väitöshaastattelu”

  1. Olen eilen, 9.6.2009, vieraillut Verlassa. Etsin netistä lisätietoa mielenkiintoisesta kohteesta, josta en aiemmin tiennyt mitään. Onnekseni löysin tämän artikkelin! Sain lisätietoa päässäni pyöriviin ajatuksiin.
    Verlan esittely paikan päällä kertoo mielestäni sopivan historian yhdessä tunnissa. Verlasta voitaisiin kertoa satoja historioita jokaisen kertojan näkökulmasta. Niitä tarinoita,mitä Verlan pahvitehtaan työntekijät voisivat kertoa, jäinkin pohtimaan eilisen vierailun jälkeen.
    Samuel Fabrinin haastattelu valottaa hyvin Inkeri Ahveniston väistöskirjan sisältöä. Vaikka työväki jakautui ammatinsa, sukupuolensa ja työtehtäviensä perusteella erilaisiin asemiin, yhteistä ja samanlaista vaikutti olevan sitoutuminen, työn kunnioitus ja elämisen arvot. Nämä asiat heijastuivat myös tehdasvierailun aikana.Se mitä historiasta toivoisi siirtyvän tähän päivään olisivat juuri työhön sitoutuminen, työn ja työntekijän kunnioitus ja elämän kokeminen arvokkaaksi.
    Kiitos hyvästä arkittelista!
    Kesäterveisin
    Anne Seppä-Murto

  2. Verlassa työntekijä näki työn eri vaiheet ja valmiit tulokset. Turisti näkee ja kokee elävän oppaan selostuksesta siellä nykyisin vielä osittain saman. Valtahihna ei enää käytä koneita.
    Miten on monella nykyisellä työpaikalla ? Jos tulokset näkyvätkin, onko niistä ja jääkö niistä tuleville turisteille kerrottavaa ?

  3. Hei!Minun äitini isä on ollut seppänä verlan tehdasmuseossa ja takonut vaikka minkälaisia esineitä.Huomasin jostain sivuilta,että ei tiedetty kuka on esineet ja koristeet takonut.
    Anselmi Mäki oli nimeltään tämä kyläseppä.
    terv.t.kujala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *