Juha Poterin väitöshaastattelu

Teologian tohtori Juha Poteri väitteli huhtikuussa 2009 aiheesta Sankarihautaus vapaussodassa – valkoisten kaatuneiden hautaaminen Suomessa vuonna 1918. Hän on valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1988 sekä Helsingin yliopistosta teologian maisteriksi vuonna 2002. Väitöskirjansa hän teki Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitokselle.

Miten juuri vuoden 1918 sankarihautaukset tulivat väitöskirjasi aiheeksi?

Tein graduni jatkosodan vaikutuksesta sotilaspappina toimineen myöhemmän arkkipiispan Mikko Juvan teologiseen ajatteluun. Samassa yhteydessä olin jo perehtynyt sotilaspapiston rooliin kaatuneiden huollon tehtävissä talvi- ja jatkosodan aikana, josta oli virinnyt keskustelua vuosituhannen vaihteessa etenkin sodanaikaisten sotilaspappien keskuudessa. Keskustelu herätti myös silloisen sotilaspapiston mielenkiinnon kaatuneiden huollon talvisotaa edeltäneeseen historiaan. Tästä johtuen puolustusvoimien kirkollisen työn johdon taholta esitettiin minulle mahdolliseksi väitöskirjan aiheeksi talvisodan sankarihautausilmiön taustojen tutkimista.

Väitöskirjasi aihe on monitieteinen – millaista ohjausta sait tutkimusprosessin kuluessa?

Sain tavanomaista väitöskirjatyön ohjausta tiedekuntaneuvoston nimeämältä viralliselta ohjaajalta. Koska väitöskirjani oli kirkkohistorian lisäksi myös sotahistoriaa, asetti se luonnollisesti omat haasteensa kirkkohistorian laitokselle tehtävälle väitöskirjatyölle. Tämän vuoksi osallistuin jatko-opinnoissani myös historian laitoksen sotahistorian seminaariin, jossa käsiteltiin mm. vuoden 1918 sotatapahtumia.

Aloitin tutkimus- ja muistelmakirjallisuuteen tutustumisella, jonka jälkeen muodostin matrikkelin perusteella kaikista kaatuneista relaatiotietokannan. Arkistotyö oli varsin työlästä, koska pyrin löytämään kaikki tärkeimmät asiaa käsittelevät lähteet. Ensimmäiseksi kuvasin valkoisen armeijan kaatuneiden huoltamiseen liittyneet asiakirjat silloisesta Sota-arkistosta ja Kansallisarkistosta, jonka jälkeen kuvasin merkittävimmistä valkoisten vuoden 1918 sanomalehdistä lähes kaikki kaatuneisiin liittyneet tiedot. Tämän lisäksi kuvasin vuoden 1918 sankarihautoja eri puolilla Suomea. Kirjoitusprosessia aloittelin jo arkistotyön yhteydessä, mutta päätoiminen kirjoittaminen ajoittui viimeisen puolen vuoden ajalle ennen esitarkastukseen luovuttamista.

Teitkö tutkimusta koko ajan päätoimisesti vai päivätyön ohessa?

Tein tutkimusta pääasiassa sivutoimisesti ansiotyön ohella lähes kuusi vuotta. Apurahaa sain siten, että se mahdollisti reilun puolen vuoden päätoimisen kirjoitustyön.

Millaisen vastaanoton työsi on saanut akateemisessa yhteisössä – entä niin sanotun suuren yleisön keskuudessa?

Työni on saanut myönteisen vastaanoton akateemisessa yhteisössä. Olen kirjoittanut aiheesta kaksi artikkelia Sotahistorialliseen aikakauskirjaan sekä artikkelit Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Sisällissota 1918 ja Kirkko julkaisuun sekä WSOY:n Sisällissodan pikkujättiläiseen.

Edellä mainittujen lisäksi olen kirjoittanut useita artikkeleita mm. Sotaveteraanijärjestöjen jäsenlehtiin sekä esitellyt aihettani erilaisissa sotahistorian alaan kuuluneissa tilaisuuksissa. Kaikki saamani palaute on ollut asiallista ja useimmin sotahistoriaan perehtyneiden esittämää.

Mikä on tutkimuksesi suhde niin sanottuun uuteen sotahistoriaan – hautaukset ja kuolema aihepiirinä ovat kuitenkin tietyllä tavalla uudenlainen näkökulma?

Tutkimukseni edusti varsin perinteistä tapaa tutkia ja kirjoittaa sotahistoriaa.

Tällä hetkellä Juha Poteri toimii kirkon virkamiehenä sekä koulutusyrittäjänä, mutta hän suunnittelee jatkavansa sankarihautaukseen liittyvää tutkimusta viimeistään vuoden kuluttua.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *