Verkostoitumisen historiaa. Marko Hakasen väitöskirjahaastattelu.

Marko Hakanen väitteli 9.9.2011 Jyväskylän yliopistossa väitöskirjallaan Vallan verkostoissa: Per Brahe ja hänen klienttinsä 1600-luvun Ruotsin valtakunnassa. Hakasen vastaväittelijänä toimi Mirka Lappalainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Petri Karonen Jyväskylän yliopistosta.

Millainen väitöskirjan tekoprosessisi oli?

Tein väitöskirjaa sekä yliopiston palkattuna työntekijänä että apurahojen, kuten Suomen kulttuurirahaston, Svenska litteratursällskapet i Finland ja Jalmari Finnen säätiön turvin. Yliopistolla toimin muun muassa Suomen historian assistenttina sekä olin kaksi vuotta tutkijakoulussa.

Entä miten syyskuinen väitöstilaisuutesi sujui?

Väitöstilaisuudessani oli mukava tunnelma. En kovinkaan jännittänyt sitä, koska olin saanut paljon rutiinia omasta tutkimusaiheesta puhumisesta eri konferensseissa. Jännitystä vähensi myös se, että aihe oli tuttu, koska olinhan työskennellyt sen parissa jo vuosia. Vastaväittelijä Mirkka Lappalainen esitti haastaviakin kysymyksiä, mikä oli ihan positiivinen asia.

Käytit tutkimuksessasi erilaisia lähteitä, kuten kirjeitä, opaskirjoja, päiväkirjoja ja pöytäkirjoja. Liittyikö lähteisiin minkäänlaisia haasteita?

Mitään yllättäviä haasteita ei ilmennyt. Ainahan eri aikakausien dokumenttien tulkinta on haastavaa. Jouduin lukemaan paljon rivien välistä, koska sosiaaliset verkostot ilmenivät pääosin epävirallisesti. Tutkimukseni lähtökohtana oli aiheeseen liittyvä kansainvälinen tutkimuskirjallisuus, johon olin perehtynyt hyvin. Tarkoituksenani oli selvittää, löytyisikö ruotsalaisesta aineistosta samoja piirteitä, kuin tutkimuskirjallisuudesta.

Käsittelet tutkimuksessasi osittain 1600-luvun akateemista maailma Turun akatemiassa. Onko sen aikaisessa ja nykyisessä akateemisessa maailmassa mitään yhtäläisyyksiä?

Kyllä on yhtäläisyyksiä. Molemmissa sosiaalinen toiminta ja verkostoituminen ovat oleellisia, ja asioita käsitellään verkostojen kautta. Sisältö ja tyyli ovat vain muuttuneet. Enää verkostoituminen ei ole samalla tavoin julkista kuin 1600-luvulla. Ennen esimerkiksi kirjeenvaihto oli julkista, vähän samalla tavoin kuin nykyään facebook. Ennen kirjeet saneltiin ja kirjuri tai sihteeri kirjoitti ne. Samoin kirjeet esiteltiin vastaanottajalle sihteerin toimesta.

Miten klienttijärjestelmä toimi? Koskiko se pelkästään aatelisia?

Klienttijärjestelmä toimi siten, että patronus valitsi klientin, jonka täytyi olla osaava henkilö. 1600-luvulla osaavista henkilöistä oli pulaa, joten klienteillä oli siinä mielessä hyvä asema. Tosin klientin täytyi olla itse myös aktiivinen ja tavallaan markkinoitava itseään. Järjestelmä lähti aatelisten piiristä, mutta se kosketti myös alempaa kansanosaa. Se oli monikerroksinen ilmiö.

 Klienttijärjestelmän taustalla vaikutti hyötynäkökulma. Miten se toimi sekä patronuksen että klientin osalta?

Klienttijärjestelmän taustalla oli oman edun tavoittelu, mikä ei kuitenkaan saanut olla ristiriidassa verkoston yhteisten tavoitteiden. Se, missä määrin verkoston yhteiset tavoitteet olivat verkoston jäsenten tiedossa, oli tosin rajallista. Patronuksen intentioina oli saada informaatiota sekä suojella omia taloudellisia intressejään klientin avulla. Patronus halusi saada lähelleen luotettavia henkilöitä valvomaan omia etujaan.  Klientti puolestaan halusi edistää omaa uraansa. Uskollisuus oli järjestelmässä keskeistä, muttei välttämätöntä. Järjestelmä ei sitonut osapuolia, vaan sen ytimessä oli vastavuoroisuus. Klienttijärjestelmän mekanismi sekä suojeli että auttoi osapuolia. Sen yhtenä tarkoituksena oli luoda sosiaalinen turvaverkko, josta sen jäsenet saivat tarvittaessa apua.

 Liittyikö klienttijärjestelmään mitään ongelmia?

Siihen liittyi kaikki sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat. Epäonnistuminen oli mahdollista, ja esimerkiksi yksityiselämän tapahtumat saattoivat vaikuttaa klienttisuhteeseen. 1600-luvulla ei ollut nykyisen sosiaaliturvan kaltaista järjestelmää tukemassa ihmistä. Tutkimuksen kannalta epäonnistujat ovat hankala kohde, koska he tavallaan katosivat. Irrottauduttuaan järjestelmästä heistä ei enää jäänyt jäljelle dokumentteja.

Mikä on verkostoitumisen yhteiskunnallinen merkitys? Millainen tutkimuskohde se on?

Verkostoitumista voi pitää merkittävänä historiaa muokkaavana tekijänä, joka on vaikuttanut yhteiskunnan rakenteiden muotoutumiseen. Verkostoituminen on joustava elementti, joka mukautuu ympäröivään yhteiskuntaan. Se on toisaalta hankala tutkimuskohde, koska käsitteet muuttuvat ajassa, ja niiden määrittely voi olla hankalaa. Se on myös laaja teema, joten sitä tutkittaessa on mahdotonta ottaa huomioon kaikkia sen ominaisuuksia.

 Miten 1600-luvun klienttijärjestelmä päättyi? Jäikö siitä mitään piirteitä jäljelle?

Sellaisenaan se lakkasi olemasta 1680-luvulla, jolloin aristokratian valta murtui reduktion myötä. Silloin yhteiskunta alkoi muuttua, eivätkä aikaisemmat syyt klienttijärjestelmään enää päteneet. Klienttijärjestelmä ei kuitenkaan täysin hävinnyt, vaan se muutti muotoaan. Käytettävät sosiaaliset verkostot myös muuttuivat, eivätkä ne olleet enää niin julkisia.

Ilmenikö mitään yllättäviä tutkimustuloksia?

Mitään yllättävää ei ilmennyt. Tutkimuksen lähtökohtana oli kansainvälinen tutkimuskirjallisuus, jonka tutkimustuloksia löytyi myös ruotsalaisesta järjestelmästä.  Yleisperiaatteet olivat siis samanlaisia, mutta joitain eroavaisuuksiakin ilmeni, koska Ruotsi oli väestöltään varsin kapea. Esimerkiksi Ranskassa klientit eivät välttämättä tunteneet toisiaan toisin kuin Ruotsissa.

 Jäikö vielä kysymyksiä auki? Mitä 1600-luvun ruotsalaisesta klienttijärjestelmästä voisi vielä tutkia?

Varmasti on vielä paljon tutkittavaa, koska klienttijärjestelmä on monimuotoinen aihe. Tutkimusaiheena voisi olla esimerkiksi papiston rooli kyläyhteisöjen sosiaalisessa verkostossa. Myös naisten mahdollisuudet ja roolit on mielenkiintoinen tutkimusaihe. Naisilla oli merkittävä rooli omissa epävirallisissa verkostoissaan.

Elämä väitöskirjan jälkeen – Mitä teet nyt ja mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Elämä on sujunut kivuttomasti väitöskirjan jälkeen. Olen mukana professori Petri Karosen projektissa, joka käsittelee henkilökohtaisen toimijuuden merkitystä valtion rakentamisessa 1550 – 1650 -lukujen välisenä aikana. Keskityn kyseisessä projektissa 1500-lukuun, mutta 1600-luku on kuitenkin edelleen tapetilla. Minua kiinnostaisi tutkia Per Braheen liittyvää materiaalista kulttuuria sekä tilan merkitystä.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *