Kulttuurien kohtaamisia Levantissa ja Ottomaanien imperiumissa 1500-1700-luvuilla: Tutkijahaastattelu Eva Johanna Holmbergin kanssa

Eva Johanna Holmberg väitteli Turun Yliopistosta kulttuurihistorian tohtoriksi väitöskirjallaan ”A Scattered Nation: Jews in the Early Modern English Imagination” vuonna 2008. Tämän jälkeen Holmberg on julkaissut useita artikkeleita, jotka käsittelevät englantilaisia matkakirjoituksia sekä englantilaisten ja juutalaisten identifikaatioita Ottomaanien imperiumissa. Tällä hetkellä Holmberg työskentelee Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Tutkijahaastattelussa 18.3.2014 Holmberg käsitteli kulttuurista vaihtoa sekä Euroopan ulkopuolisten kansojen näkemyksiä eurooppalaisista, varsinkin englantilaisista, 1500-1700-lukujen Levantissa, jossa juutalaiset, ottomaanit sekä eurooppalaiset kohtasivat toisensa niin karavaanireiteillä kuin Istanbulin ja Aleppon basaareissa. Näiden kohtaamisten myötä syntyi useita kertomuksia sekä mielikuvia vieraista kansoista.

Ennen kuin siirrymme haastattelun teemoihin, haluaisitko kertoa, mikä aikanaan innosti opiskelemaan kulttuurihistoriaa Turun yliopistossa?

Ihan ensimmäinen kerta, kun kuulin kulttuurihistoriasta oli lukion historianopettajaltani Jouko Lahterolta, jolle annoin vaivihkaa ymmärtää, että saattaisin hakeutua opiskelemaan historiaa. Jouko sanoi siinä kohtaa, että mene sinne kulttuurihistoriaan, eivät ne muualla sinua ymmärrä. Ehdotus tuntui jännittävältä, koska en tuolloin tiennyt, mitä kulttuurihistoria oli tai mitä kaikkea se voisi sisältää.

Tämän jälkeen kävin Yliopistonmäellä tutustumispäivässä, jossa eri historia-aineiden edustajat kertoivat kulttuurihistoriasta. Koska kulttuurihistoriaa opetettiin vain Turussa, tuntui se turkulaisesta hieman antikliimaksiselta. Olisin halunnut jonnekin muualle opiskelemaan mutta toisaalta kulttuurihistoria vaikutti niin kiinnostavalta, että ajattelin voivani jäädä sen takia Turkuun. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo varmaa, että muuallekin on päästävä. Muistan selkeästi kysyneeni jo tutustumispäivänä Marjo Kaartiselta, missä oppiaineen vaihtokohteet sijaitsivat. Sain kuulla, että yksi näistä oli Università degli studi di Firenze, joka jäi jo tuolloin mieleeni pyörimään.

Kun pääsin opiskelemaan kulttuurihistoriaa, otti se heti valtoimiinsa, koska kulttuurihistoria oli niin erilaista kuin tuolloin kouluissa opiskeltu historia. Se, että voisin opiskella hajujen historiaa tai käsityksiä rakkaudesta oli mielestäni todella mielenkiintoista.

Millainen kokemus Turun yliopistossa opiskelu oli kokonaisvaltaisesti?

Taisin ottaa opiskelussa aikani, maisterintutkinnon valmistumiseen meni noin seitsemän vuotta. Minusta tuntuu, että ensin alkuun olin ehkä vähän hakoteillä tunnustellen, mitä kulttuurihistoria voisi olla, enkä ensimmäisenä tai toisena vuotena löytänyt oikein vielä omaa kiinnostuksen kohdettani. Vasta kolmantena vuotena huomasin, että uuden ajan alku oli mielestäni kaikkein mielenkiintoisin ajanjakso ja aloinkin tekemään useimmat opinnäytetyöt siitä aina proseminaaria myöden. Neljäntenä vuotena lähdin Firenzeen vaihtoon, jossa sain opiskeltua ikään kuin renessanssin lyhyen oppimäärän. Myös elämää tuli toki opiskeltua. Graduani tehdessä sain pienen apurahan Lontooseen lukemaan lähteitä British Libraryyn. Lontoossa tuli ensimmäistä kertaa olo, että tätä voisin tehdä työkseni, ja kirjastossa istuessani aloin tuntea itseni oikeaksi tutkijaksi.

Kuinka suuressa osassa kulttuurien kohtaamiset ovat tutkimustasi?

Kysymykseen voisi vastata yleistäen, että kulttuurien kohtaaminen esiintyy kaikessa tutkimuksessani. Nykyaikana kulttuurissamme melkein kaikki on erilaisten prosessien tutkimusta. Aika harvassa voi enää löytää kulttuurin, joka on täysin ilman kontakteja toiseen kulttuuriin. Kulttuurin sisältöä tarkastellessa voisi myös kysyä, kuinka homogeeninen kulttuuri edes on? Kulttuurin tuottavat kuitenkin ihmiset, jotka kuuluvat erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin, koulutus- ja, perhetaustoihin sekä kansallisuuksiin, jotka määrittelevät ja muovaavat heidän kohtaamisiaan.

Haastattelun varsinaisena teemana ovat englantilaiset kiertelevät kauppiaat sekä matkakirjailijat, jotka kirjoittivat kokemuksistaan Levantissa sekä Ottomaanien imperiumissa. Haluaisin tietää, löytyykö matkapäiväkirjoista paljon alkuperäismateriaalia? Millainen prosessi lähteiden etsiminen on käytännössä?

Potentiaalisesti aineistoja voisi löytää loputtomasti. Itseasiassa edelleen löytyy kätköissä olleita käsikirjoituksia mitä mielenkiintoisimmista aiheista. Arkiston kätköistä saattaa myös löytää unohtuneita kirjoja, jotka ovat arkistoitu väärillä metodeilla. Myös internetistä löytyy paljon aikakauteen liittyviä lähteitä. Uuden ajan painettu englanninkielinen kirjallisuus löytyy melkein kokonaisuudessaan Eebosta (Early English books online), joka on mahtava työkalu tutkijalle. Lähteiden hakeminen on helpottunut hyvin paljon siitä, kun tutkijan piti ennen matkustaa kauas arkistoihin ja kirjastoihin. Toisaalta edelleen tarvitaan käytännöllisiä työkaluja vanhempien aikojen historian tutkimiseen. Koukeroiset kirjoitukset ja vaikeaselkoiset tekstit aiheuttavat edelleen hankaluuksia tutkijoille, mutta toisaalta se on osa tutkimisprosessin hauskuutta.

Eurooppalaiset saivat islamilaisessa maailmassa kutsumanimen Frankit, mistä kyseinen termi oli lähtöisin? Sisälsikö kyseinen termi joitakin mielenyhtymiä eurooppalaisista?

Nimi juontaa juurensa Frankkien valtakunnasta ja ristiretkistä. Sen merkitys laajeni 1500-luvulla koskemaan kaikkia länsimaisia kristittyjä, mutta sen kulkeutumisprosessi maasta toiseen on jokseenkin hämärän peitossa. Lopulta läntisiä kristittyjä nimitettiin näin niin Intiassa, Persiassa kuin Ottomaanien imperiumissakin. Se, että termillä oli monia eri muotoja, jotka tarkoittivat kuitenkin samaa, kertoo tietynlaisesta yhtenäiskulttuurista sekä siitä, miten ehkä stereotyyppisemmillään islamilaisille kulttuurille kaikki länsimaiset olivat samasta muotista valettuja.

Joillakin englantilaisilla matkailijoilla ja kauppiailla oli pelko, ettei heitä tunnistettaisi englantilaisiksi. Miksi englantilaiset pitivät tärkeänä tulla huomatuksi idässä?

Mielestäni on mielenkiintoista pohtia, minkä takia matkakirjailija päätti kirjoittaa peloistaan, yleisönä olivat kuitenkin kirjailijan kotimaan lukijakunta. Halusiko hän todistella omaa englantilaisuuttaan vai oliko se aitoa närkästystä tai kenties draaman tajua? Jotkut matkailijat saattoivat hyväksyäkin frankkiutensa. Kauppias ja laivan kapteeni Henry Timberlake kuvasi 1600-luvun alussa närkästystään siitä, että muslimit eivät tienneet mitään englantilaisista. Hän oli saapunut Jerusalemin porteille ja kertoessaan olevansa englantilaisen sai kuulla vastaukseksi, että englantilaisista ei oltu koskaan kuultukaan. Ainoa todistusaineistomme on tässä tapauksessa kuitenkin vain matkakirjailijan oma sana, joten täysin varmoja tapauksen totuudenmukaisuudesta emme voi olla.

Oliko eri Euroopan uskonnoilla osaa Levantissa ja Ottomaanien imperiumissa muodostuneisiin käsityksiin eurooppalaisista? Vai nähtiinkö eurooppalaisten olevan ns. ”samasta muotista”?

Ottomaanilähteissä on omat tulkintavaikeustensa, koska deskriptiivistä lähteitä on vähän ja niiden tekstuaaliset ja kuvalliset konventiot ja käytänteet eroavat meille tutummista muodoista. Kuvallisissa lähteissä kristityn erotti usein hatuistaan. Joissakin sanakirjoissa kristityt määriteltiin hattupäisiksi. Ottomaanien imperiumissa tällainen kuvaus oli ymmärrettävä, koska turbaanin väri kertoi, minkä uskonnon edustaja oli kyseessä ja usein myös mistä ihminen oli kotoisin. Myös vaatteilla oli tärkeä rooli etnisyyden merkkinä. Jotkut eurooppalaiset matkailijat pukeutuivat pidempiin kaapuihin etteivät erottuisi tai pistäisi silmään. Lyhyitä viittoja saatettiin myös pitää loukkaavina ja rivoina, minkä takia viimeistään Venetsiasta ostettiin pitkät kaavut. Matkakirjailija Fynes Moryson kertoi, että vasta pitkän matkan matkustettuaan hän tajusi pukeutuneensa kristityltä kiellettyyn vihreään väriin, joka oli sallittu vain Profeetta Muhammedin jälkeläisille.

Kuvitusta vuonna 1849 julkaistusta matkakirjasta "The Anglo-Indian Passage Homeward and Outward; Or, a Card for the Overland Traveller from Southampton to Bombay, Madras, and Calcutta". Lähde: The British Library.
Kuvitusta vuonna 1849 julkaistusta matkakirjasta ”The Anglo-Indian Passage Homeward and Outward; Or, a Card for the Overland Traveller from Southampton to Bombay, Madras, and Calcutta”. Lähde: The British Library.

Millaista kohtelua englantilaiset saivat matkoillaan muslimeilta?

On mielenkiintoista, että matkakirjoissa korostetaan uhkatekijöitä sekä täpäriä pelastumisia. Usein matkakirjojen genre määritti millaisiksi kokemukset kirjoitettiin. Kuka haluaisikaan kirjoittaa kirjan, jossa kaikki sujuu kuin rasvattu? Kirjan piti olla kiinnostava ja mikä sen parempaa kuin vauhtia ja vaaroja sisältäneet tilanteet. Ehkä lukijat halusivat nähdä matkakirjat totuuden torvina mutta täytyy muistaa, että niissä on samoja piirteitä kuin fiktiossa. Jotkut niistä ovat keksittyjä ja kopioituja tai ainakin selittävät asiat matkailijan edun mukaisesti. Uuden ajan alussa oli suosittua kopioida aiempien matkailijoiden kirjoituksia tai maantieteilijöiden kuvauksia, eikä kirjailija aina maininnut keneltä teksti oli kopioitu. Tällainen käytäntö oli täysin hyväksyttävää, ja yleistäkin.

Varmasti kaikenlaisia hankaluuksia oli, samat hankaluudet löytyivät kuitenkin myös eurooppalaisista matkakirjoista. Matkailija oli aina muukalainen, kun tämä saapui vieraaseen maahan. Periaatteessa matkailija oli aina turvaton, kaukana kotimaansa ja perheensä muodostamasta turvaverkosta. Myös uuden ajan alussa ihmisille oli tärkeää perhe, yhteisö, ystävät sekä sosiaalisetverkostot. Tietenkin tilanteita dramatisoitiin. Jos matkakirjassa ei ollut edes yhtä rosvojoukon hyökkäystä tai muunlaista vaaratilannetta, sitä saatettiin pitää tylsänä. Tämä ei tietenkään poista sitä seikkaa, että matkailijoita oikeasti ryövättiin, he sairastuivat, kokivat haaksirikkoja ja monia muitakin hankaluuksia. Rahat olivat aina vähissä tai hukassa ja koti-ikäväkin vaivasi.

Muuttuivatko englantilaiset islamilaisen kulttuurin ansiosta?

Palattuaan takaisin Englantiin Levantin kauppakomppanian kauppiaat kävivät yhä kirjeenvaihtoa Levantiin, vaihtaen kuulumisia ja uutisia paikallisten ystäviensä kanssa. Uuden ajan alussa saattoi ihmisiä yhä vaivata pelko muuttumisesta matkustelun myötä, että ruumis muuttuisi, kun ihminen matkustaa eri mantereelle, syö erilaista ruokaa tai oleilee kuumemman auringon alla. 1500-luvulla saatettiin myös yhä uskoa ilmastoteorioihin, joilla selitettiin ihmisten erilaisuuksia, kuuman ilmaston tekevän kuumaveriseksi ja kylmyyden kohmettavan aivotoiminnankin.

Yleisempää oli huolestua siitä että matkailija saattaisi joutua katolisten tai turkkilaisten kynsiin ja kääntyä pois kristinuskosta. Matkailijat kertoivat myös kohdanneensa englantilaisia ”renegadoja”, jotka olivat kääntyneet islamin uskoon. Matkailijat yrittivätkin usein puolustella rehellisyyttään ja todistaa, että he eivät olleet muuttuneet miksikään vaikka olivatkin viettäneet pitkiä aikoja ulkomailla.

Kuvitusta Levant-aiheisesta matkakirjasta "Zigzag journeys in the Levant, with a Talmudist story-teller ... Fully illustrated" vuodelta 1886. Lähde: The British Library.
Kuvitusta Levant-aiheisesta matkakirjasta ”Zigzag journeys in the Levant, with a Talmudist story-teller … Fully illustrated” vuodelta 1886. Lähde: The British Library.

Uskonto oli tärkeässä osassa kulttuureja, miten englantilaisten vieraaseen uskontoon suhtauduttiin? Oliko uskonto paljon esillä kauppaa käytäessä?

Oli yleistä, että kauppaa käytäessä uskontojen välisiä eroja ei huomioitu vaan oltiin varsin pragmaattisia. Aika hyvässä hengessä elettiin ja tehtiin kauppaa uskontojen rajojen yli, tietysti tämä riippui myös poliittisesta tilanteesta, aivan kuin nykyäänkin. Tilanne oli hieman erilainen silloin, kun matkustettiin Jerusalemiin, koska kaupungissa ei sinä aikana ollut protestanttista kirkkokuntaa edustettuna. Protestantinkin oli yövyttävä Siinain vuoren fransiskaaniluostarissa vaikka huhuja liikkuikin siitä miten katoliset munkit mukamas pyysivät kiskurihintoja tai yrittivät käännyttää vieraitaan.

Millaisia englantilaisten ja ottomaanien kohtaamiset olivat?

Levantissa matkustettiin yleensä isoissa karavaaneissa, joukon mukana, koska se oli turvallisempaa. Tällä tavalla kohdattiin usein islaminuskoisia kansoja, juutalaisia  kauppiaita ja idän kristittyjä maroniiteista kopteihin ja nestoriolaisiin. Englantilaiselle moinen monikulttuurisuus saattoi olla hämmästyttävää

Kohtaamiset majataloissa, karavaanireiteillä ja kauppakaupungeissä olivat silti tarpeen. Englantilaisen kauppiaan piti olla valmis luomaan suhteita ja hieromaan tuttavuutta ja hyvää tahtoa paikallisten virkamiesten, kauppiaiden ja silmäätekevien kanssa, usein antamalla riittävästi lahjoja. Yleisesti englantilaisten pitkät oleskelut Levantissa ja Levantin kauppakomppanian pitkä ikä kertoo siitä, että arki ei ollut pelkästään konfliktien täyttämää. Yhteiselo sujui hyvin, koska yhteistä kosketuspintaa löytyi kulttuurieroista huolimatta.

Löytyikö juutalaisilta ja ottomaaneilta samanlaista kiinnostusta eurooppalaisia kohtaan kuin englantilaisilta löytyi heitä kohtaan? Löytyykö samankaltaisia lähdemateriaaleja, kuten matkapäiväkirjoja?

Aiemmin saatettiin esimerkiksi väittää, että arabeja ei Eurooppa tai eurooppalaiset juuri kiinnostaneet. Tähän Nabil Matarin uudehko tutkimus Europe Through Arab Eyes on hyvää ja ennakkoluuloja korjaavaa luettavaa. Matar on sekä koonnut että kääntänyt muslimidiplomaattien matkoista jääneitä aineistoja ja kirjoituksia. Ehkä jotkut tutkijat ovat tulkinneet omanarvontunnon mielenkiinnon puutteeksi. Ottomaanit olivat hyvin varmoja omasta arvostaan ja kulttuuristaan, mutta olivat samalla avoimia ympäröivälle maailmalle. Sulttaanit olivat kiinnostuneita niin persialaisesta runoudesta, mogulien mausteista kuin italialaisista satuloista tai renessanssitaiteestakin. Ihmiset ja heidän kulttuuriensa tuotteet matkustivat moniin suuntiin, johtolankoja näihin pitää vain osata ja haluta etsiä.

Kirjoittaja on kulttuurihistorian opiskelija Turun yliopistosta. Teksti on alunperin kirjoitettu kurssille Kulttuurihistorian kirjoittaminen, joka järjestettiin Turun yliopistossa.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *