Yksilö, kertomus, historia – 1800-luvun tutkimuksen verkoston kuudes vuosikonferenssi

Mikä on yksilön paikka historiassa? Tuleeko menneisyys ymmärrettävämmäksi ja läheisemmäksi yksittäisten elämien kautta? Millaisena näyttäytyy sidos historiallisten prosessien ja yksilöllisten kokemusten välillä? Millaisin metodisin keinoin voisimme sijoittaa yksilön historiantutkimuksen keskiöön?

Muun muassa tällaisia kysymyksiä halusimme pohtia, kun suunnittelimme 1800-luvun tutkimuksen päiviä tammikuulle 2014 ja valitsimme teemaksi biografisen tutkimuksen sekä yksilön ja historian välisen suhteen. Seminaarin järjestelytoimikuntaan kuuluivat verkoston koordinaattorit Kirsi Keravuori (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) ja Eeva-Liisa Bastman (Helsingin yliopisto) sekä Henrik Knif (Svenska Litteratursällskapet), Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto), Sami Suodenjoki (Tampereen yliopisto) ja Johanna Wassholm (Åbo Akademi).Tavoitteenamme oli edistää ennen muuta metodologista ja teoreettista keskustelua yksilön ja historian välisestä suhteesta, biografiasta ja omaelämäkerrallisista aineistoista.Lähtökohtana oli tarkastella tematiikkaa myös tiukkojen akateemisten rajojen ulkopuolella, minkä vuoksi ohjelmaan kuului myös taiteilijan puheenvuoro, jonka piti dramaturgi ja näytelmäkirjailija Seppo Parkkinen.

Historiankirjoittamisen muotona biografian tarjoamat esikuvalliset hahmot, suurmiehet tai naisliikkeen esimerkilliset naiset ovat saaneet paikkansa etenkin kansallisen menneisyyden rakentamisessa. 1900-luvun lopun historiantutkimuksessa yksilön merkitys nousi keskeisesti esiin, kun katse alettiin kohdistaa marginaaleihin, historian unohdettuihin ja syrjään jääneisiin. Esimerkiksi mikrohistorialla ja sukupuolihistorialla on ollut merkittävä tehtävä yksilön vaikutuksen tekemisessä näkyväksi. Monet 2000-luvun taitteen historian ja kulttuurintutkimuksen keskeiset käsitteet kuten subjektius, kokemus ja toimijuus kytkeytyvät erottamattomasti kysymykseen yksilön tutkimisesta.

Tammikuun 2014 viimeisinä päivinä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran päärakennukseen kokoontui lähes sata 1800-luvusta kiinnostunutta tutkijaa. Ennen ja Nyt -verkkolehti tarjoaa nyt koosteen seminaarin annista ja osallistuu näin ajankohtaiseen keskusteluun biografiasta ja historiasta.

Tammikuiset päivät käynnisti kulttuurihistorioitsija Jukka Sarjalan inspiroiva esitys, joka avaa myös tämän numeron. Sarjala etsii ulospääsyä biografia vaivaavasta tukaluudesta ja päätyy kyseenalaistamaan ihmisen ainutlaatuisuuden. Katseen siirtäminen materiaalisuuteen ja yksilön muokkautuvuuteen, muuntuvuuteen ja päättymättömyyteen voisi hänen tulkintansa mukaan mahdollistaa ihmeenkaltaisuuden upottamisen elämän kerrontaan.

Sarjalan luentoon kuultiin yhdenlainen vastaus ensimmäisen päivän päätteeksi, kun Seppo Parkkinen kertoi siitä, miten teatteritaide voi lähestyä historiallista yksilöä. Parkkinen avasi taiteilijan puheenvuorossaan omaa prosessiaan Elizabeth ja Friedrich Nietzschen elämäntarinoiden äärellä. Turkulaisen teatteriryhmä Kolmannen tilan (http://www.kolmastila.net/?p=587viimesyksyinen esitys Berg heil! kykeni moniaistisuudellaan, ruumiillisuudellaan ja liikkeellään kurkottamaan sinne, mikä tieteen tekijältä jää tavoittamattomiin. Myös Parkkisen teksti on luettavissa tästä numerosta.

Berg Heil! (http://www.korjaamo.fi/fi/node/4522) on myös nähtävissä ensi elokuussa Helsingissä Stage-festivaalilla. (http://www.korjaamo.fi/fi/node/1966)

Monet muutkin seminaarin puheenvuorot avasivat tulkintaprosesseja eri vaiheissaan. Tiina Kinnunen pohti vertailevan elämäkerran haasteita oman Ellen Keyhin ja Alexandra Gripenbergiin liittyvän hankkeensa kautta. Ruotsalainen Christina Carlsson-Wetterberg taas reflektoi jo päättynyttä biografiahankettaan dramaturgi-kirjailija-naisasianainen Frida Stéenhoffista. Hän kysyi, miten kirjoittaa elämäkerta, jossa sukupuolen merkitys voisi olla avoin eikä lukkoonlyöty stereotypia. Carlsson-Wetterbergin puheenvuoro on myös luettavissa tästä Ennen ja nytin numerosta. Virolainen Leena Kurvet-Käosaar puolestaan avasi virolaisen omaelämäkertatutkimuksen kenttää ja life writing -tutkimuksen laaja-alaisuutta.

Yhteensä neljässätoista sessiossa saatiin kuulla runsaan viidenkymmenen tutkijan esittelevän tutkimustaan seminaarin näkökulmasta. Olimme toivoneet erityisesti puheenvuoroja, joissa kiinnitettäisiin huomioita metodologisiin haasteisiin liittyen esimerkiksi omaelämäkerrallisen aineiston tulkitsemisen ehtoihin ja etiikkaan, yksilön ja yhteisön tai laajempien kulttuuristen rakenteiden väliseen suhteeseen, tai vaikkapa suurmieskultin rakentamiseen ja purkamiseen. Aiheet liikkuivat ihmisen eläinsuhteista 1900-luvun alun teosofeihin ja ryhmäbiografioista kriittisten tieteellisten editioiden biografisiin näkökulmiin. Tässä lehdessä seitsemän tutkijaa kertoo omasta menneestä tai käynnissä olevastaan hankkeestaan.

Hanna-Reetta Schreck pohtii taidehistorian suhdetta biografiaan Ellen Thesleffiä koskevassa elämäkertahankkeessaan. Hän kysyy, voisiko esimerkiksi taiteilijan ruumiillisuuteen fokusoituminen avata uudella tavalla taiteilijan, tämän teosten ja historiallisen kontekstin välistä yhteyttä. Ulrika Lagerlöf Nilsson tarkastelee ruotsalaisen kirjailija Elisabeth Beskowin kristillisiä romaaneja ja niiden saamaa vastaanottoa. Hän pohtii historioitsijan suhdetta kaunokirjallisuuteen ja kirjallisuuskritiikkiin elämäkertatutkimuksessa. Maarit Leskelä-Kärki nostaa esiin relationaalisuuden käsitteen ja hahmottelee mahdollisuuksia rakentaa yhden ihmisen elämästä moniääninen biografia, jossa menneisyyden yksilöä, tässä tapauksessa opettaja Minna Krohnia tarkastellaan erilaisen biografisen muisteluaineiston kautta.

Reetta Eiranen esittelee ryhmäbiografian mahdollisuuksia 1800-luvun alun fennomaanisen yhteisön kohdalla ja korostaa metodin mahdollisuuksia sosiaalisten, aatteellisten ja kulttuuristen yhteyksien tulkinnoissa.  Elisabeth Stubb pohtii Leo Mecheliniä koskevan väitöskirjansa metodisia valintoja ennen muuta yksilön ja laajempien historiallisten rakenteiden välisten suhteiden analyysissä. Anne Ollilan kohteena ei ole suurmiesten elämä, vaan jo kuolleiden suurmiesten ympärille rakentuneet kansalliset merkkitapahtumat. Porthanin ja Aleksanteri II:n patsaiden julkistamisten ympärille rakentuneet kansanjuhlat kertovat kansallisten symbolien rakentamisesta ja luokkien välisistä suhteista autonomian ajan Suomessa.

Kiitämme kaikkia teemanumeron teossa mukana olleita yhteistyöstä ja kärsivällisyydestä!

Keskustelu saa jatkoa syksyllä, kun SKS julkaisee antologian Historiallinen elämä. Biografia ja historiantutkimus (toim. Hakosalo, Jalagin, Junila & Kurvinen), johon monet seminaarin osanottajatkin ovat kirjoittaneet. (https://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=2774)

Ensi tammikuussa 1800-luvun tutkimuksen verkoston vuosikonferenssissa tutkitaan todellisia ja kuvitteellisia tiloja, rajoja ja siirtymiä. CFP on juuri avattu! (http://www.finlit.fi/tutkimus/1800-luvun_tutkimus_cfp2015.htm)

Maarit Leskelä-Kärki, FT, dosentti, toimii yliopistonlehtorina kulttuurihistorian oppiaineessa Turun yliopistossa.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *