2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Huonomaineinen aristokraatti: Otto Wilhelm Klinckowströmin skandaaleista

Ruotsalaissyntyinen aristokraatti Otto Wilhelm Klinckowström (1778-1850) eli elämänsä kohusta kohuun. Hän joutui aikalaisten arvostelun, pilkan ja juorujen kohteeksi. Kuolemansa jälkeen Wilhelm Klinckowströmistä tuli niin Suomessa kuin Ruotsissa paheellisen aristokraatin symboli. Miten Wilhelm Klinckowströmin teot sekä persoona vaikuttivat hänen maineeseensa, ja miksi hän oli niin otollinen kohde moraalikoodistoltaan muuttuvassa ajassa?

Klinckowströmin maine ja skandaalit tutkimuskohteina

Suomessa ja maailmalla käydään keskustelua nykyeliitistä, joka pelaa globaalisti omilla säännöillään. Skandaalit ovat yleistyvä poliittinen työkalu. Historian empiirinen tutkimus voi tarjota tuoreita näkemyksiä näiden teemojen tulkintaan. Miten huono maine vaikuttaa eliitin edustajan elämänkulkuun? Kaventavatko skandaalit yksilön mahdollisuuksien horisonttia1? Tämän artikkelin tarkoituksena on Otto Wilhelm Klinkcowströmin kautta piirtää kuva niin Suomen kuin Ruotsin 1800-luvun moraalisista normeista ja niiden rikkomuksista sekä rikkomusten aiheuttamista reaktioista. Mistä huono maine syntyi, miten sen kanssa pystyi elämään?

1800-luvulla niin meillä kuin Euroopassakin kulttuurin moraalikoodistot muuttuivat. Wilhelm Klinckowströmin skandaalien tutkinta ja tulkinta paljastavat, miten aikalaiset suhtautuivat moraalikoodistoihin sekä niiden rikkomuksiin. Samalla ne avaavat näkökulmia siihen, miksi ja miten aikalaiset skandaalitarinoita tarvitsivat.

Wilhelm Klinckowström syntyi Tukholmassa vuonna 1778 kultalusikka suussa: hänen äitinsä oli kreivitär Hedvig Eleonora von Fersen (1752-1792) ja isä hovimies Thure Klinckowström (1735-1821). Fersenit edustivat 1700-luvun loppuvuosina sekä 1800-luvun alkuvuosina ruotsalaisen aristokratian ehdotonta huippua.2

Syntyperä petasi Wilhelm Klinckowströmille kaikki avaimet menestykseen. Suomessa Klinckowström saatetaan muistaa Viipurin maaherrana (1821-1825) ja senaattorina (1825-1850), joka toimi muun muassa suurruhtinaskunnan sensuuriviranomaisena. Wilhelm Klinckowströmin nimi mainitaan usein myös taidemesenaattina ja taideyhdistuksen perustajajäsenenä, jonka kokoelmasta syntyi hänen kuolemansa jälkeen Ateneumin siemen.3

Wilhelm Klinckowström vei elämäntavoissaan aristokraattisen nautinnoilla erottautumisen kulttuurin huippuunsa. Tämä taito oli vielä 1700-luvun aristokraateille toivottu ja kunnioitettu ominaisuus. Nautinnoilla erottautumisen kulttuurin tärkeimmäksi moraaliseksi ohjenuoraksi voidaan määritellä säädynmukaisuuden rajoissa pysymisen taito.4 Wilhelm Klinckowströmin teot sekä käytös rikkoivat näitä rajoja niin hänen ollessa nuori mies Ruotsissa, Grand Tourilla Euroopassa kuin senaattorina ja valtiomiehenä Suomessa. Wilhelm Klinckowström muistetaan parhaiten häneen liitetyistä skandaalitarinoista, joissa hän esimerkiksi ajoi Tukholmassa nuoren naisen itsemurhaan, varasti Napolissa toisen miehen vaimon ja eli Helsingissä avoimesti suhteessa kurtisaanin kanssa.5

Analysoin Wilhelm Klinckowströmin mainetta käyttäen sekä henkilölähtöisen että biografisen tutkimuksen metodeja. Pyrkimykseni ymmärtää laajempia ilmiöitä ja kontekstia ovat perinteistä henkilölähtöistä tutkimusta ja biografista tutkimusta edustaa vastaavasti tavoitteeni ymmärtää kohdehenkilön persoonaa sekä motiiveja.6 Biografinen tutkimus elää kukoistuskautta ja biografisesta lähtökohdasta on tullut akateemisessakin tutkimuksessa varteenotettavaa. Uusi biografinen suuntaus on tehnyt nousuaan 1990-luvulta lähtien ja biografia tutkimuksen lajina on monimuotoistunut sekä saanut akateemista arvostusta.7

Lähteinä käytän Wilhelm Klinckowströmin läheisten kirjeitä, biografista aineistoa ja muistelmia. Metodina on tutkimusmateriaalin lähiluku.  Aineisto tarjoaa yksityiskohtaisen Wilhelm Klinckowströmin henkilötarinan, joka peilautuu hyvin maineen ja moraalin teemoihin. Wilhelm Klinckowströmin elämää varjostivat lukuisat väitetyt ja todistetut skandaalit, ja huonomaineisuuden viitta on levitetty hänen harteilleen myös postuumisti.

Biografisen ja henkilövetoisen tutkimuksen eettisiin periaatteisiin ei ole aiemmassa tutkimuksessa pystytty tarjoamaan yksiselitteisiä ratkaisuja ja toimintamalleja. Tutkijan eettisten periaatteiden rooli korostuu tämänkaltaisissa aiheissa. Birgitte Possing toteaa, että ”elämänkertatutkimuksen eettisten työkalujen kartoittaminen onkin suuri tulevaisuuden haaste”.8 Klinckowströmin tapauksen käsittelyn keskeisenä eettisenä lähtökohtana on, ettei skandaaliaiheita skandalisoida. Possingin ohjenuoraa seuraten pyrin suhtautumaan kohteeseeni ”objektiivisesti etäisyyden päästä”.9

Oxford English Dictionary määrittelee maine-sanan seuraavasti: ”The general opinion or estimate of a person’s character or other qualities; the relative esteem in which a person or thing is held. In phrases indicating the type of esteem”.10 Maine koostuu siis uskomuksista tai mielipiteistä, joita muilla on toisista ihmisistä. Toinen tämän artikkelin keskeisistä käsitteistä on skandaali. Robert Darton on kirjoittanut, että termi oli yleisessä käytössä jo 1700-luvulla.11 Skandaali mielletään teoksi tai tapaukseksi, joka aiheuttaa yhteisön paheksuntaa.12

1700-luvun poliittisia ja yksityiselämän skandaaleja on tutkittu viime vuosina myös kansainvälisesti. Historioitsija John Brewer paneutuu 1700-luvun loppupuolen brittiläiseen makuuhuonepolitiikkaan osana libertiinien ja moralistien konfliktia. Hän esittää, että yksityiselämällä oli merkitys poliittisiin sisältöihin jo tuolloin.13 Têteàtêtesuhteista juoruttiin ja kirjoitettiin pamfletteja. Juorut ja pamflettikirjoittelu olivat yleisesti käytettyjä poliittisia työkaluja, joiden tarkoituksena oli kohteen naurunalaiseksi tekeminen.14

Myös Wilhelm Klinckowström asetettiin naurunalaiseksi hänestä kerrotuissa tarinoissa sekä pilakuvissa.15 Aikalaisten ja postuumisti Wilhelm Klinckowströmiä arvostelleiden luoma kuva hänestä onkin kuin malliesimerkki huonomaineisuuden määritelmästä. 1800-luvulla muuttuvien moraalikoodistojen maailma ei enää vastannut sitä ancien régimen aikaa, johon Wilhelm Klinckowström oli syntynyt. Oliko väistyvän ajan tapoja ja arvoja avoimesti toteuttava Klinckowström juuri muuttuvan moraalinormiston vuoksi niin otollinen henkilö arvosteleville tarinoille, kaskuille ja juoruille? Ja mitä me voimme maineesta häneltä oppia?

Wilhelm Klinckowström, litografia 1800-luvulta. Lähde: Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Wilhelm Klinckowström, litografia 1800-luvulta. Lähde: Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Ensimmäinen skandaali: Tyttö sillalla

Ensimmäisen kerran Wilhelm Klinckowströmin nimi yhdistettiin skandaaliin vuonna 1804 Tukholmassa, kun hän palveli kuninkaan vartiossa. Kyseisestä skandaalista ei löydy kirje- ja arkistolähteistä mitään viitteitä, joten aikalaislähteiden perusteella skandaalitarinan todenperäisyyden voi kyseenalaistaa. Tarinoiden mukaan Wilhelm Klinckowströmin väitettiin ajaneen nuoren naisen itsemurhaan valheellisin lemmenlupauksin ja joutuneen lähtemään Ruotsista pakoon tapauksen jälkiseuraamuksia.16 Kuningas myönsikin kyseisenä vuonna Wilhelm Klinckowströmille poissaololuvan armeijasta, jotta hänen oli mahdollista matkustaa Saksaan, Italiaan, Englantiin ja Ranskaan.17 Matkan tarkoitusta ei aikalaislähteiden perusteella voi kuin arvailla, mutta yksi vaihtoehdoista on nuorten miesten perinteinen Grand Tour, jonka katsottiin viimeistelevän aatelismiehen koulutuksen.18  Vuonna 1804 Wilhelm Klinckowström oli jo 26-vuotias eli ikänsä puolesta varsin vanha Grand Tourille.

Ruukinpatruuna ja kirjailija Anders Ramsay (1832-1910) teoksessaan Muistoja lapsen ja hopeahapsen samoin kuin ruotsalainen sanomalehtimies Paul Meijer koomisessa aateliskronikassaan Svenska grever och baroner kertovat puoli vuosisataa tapauksen jälkeen versionsa siitä, mitä Tukholmassa juoruttiin tapahtuneen. Kummassakin kertomuksessa Wilhelm Klinckowströmin oletetusta naisskandaalista painottuu toisen osapuolen viattomuus. Tarinoissa viettelijämies nähdään synnintekijänä, joka ajaa vietellyn neidon itsemurhaan.19

Ramsay kuului myös aateliin, ja hänen muistelmansa pitääkin tulkita osana eliitin muutosprosessia 1800-luvun jälkipuolella. Poliittinen tilanne ja vanhan eliitin olot olivat ratkaisevasti muuttuneet 1800-luvun alkuvuosista 1800-luvun loppuvuosiin.20 Topeliaaninen paheksuva käsitys 1700-luvun lopun aatelista21 ja aristokratiasta oli läpäissyt koko yhteisön ylhäältä alas. Ramsayn muisteluita ei voi käyttää tapauksen todistamiseen, mutta ne kertovat aikalaisten asenteista ja antavat viitteitä siitä, mitä Wilhelm Klinckowströmistä oli puhuttu jo omana aikanaan.

Itse skandaalista Ramsay kertoo, että Wilhelm Klinckowströmillä oli rakkaussuhde hyvän perheen tyttöön, jonka hän oli vietellyt avioliittolupauksin. Hyvän perheen tyttö lienee tarkoittanut ylempien yhteiskuntaluokkien edustajaa. Kun Wilhelm Klinckowström ei lunastanut lupauksiaan, tyttö heittäytyi Klinckowströmin johtaman vahtiparaatin silmien edessä Norrbron sillalta.22

Jos Wilhelm Klinckowströmillä olisi ollut suhde mainittuun nuoreen naiseen, niin mitkä seikat tekivät tästä tapauksesta skandaalin? Erotiikan historian tutkija Timo Niiranen on esittänyt, että sääty-yhteiskunnan aikana sukupuolisuuden arvostuksessa vallitsi dualismi, samanaikainen seksimyönteisyys ja -kielteisyys.23 Esimerkiksi Pariisissa ilmapiiri vaati kyseisenä aikana nuorilta aatelismiehiltä eroottisia seikkailuja ja huomattavien rahasummien tuhlaamista niihin.24 Rakastajattaret ja seksuaalisten taitojen hankkiminen kuuluivat olennaisena osana täysvaltaiseksi aateliseksi kasvamista, joten Wilhelm Klinkowströmin odotettiinkin kyseisessä elämänvaiheessa hankkivan itselleen tämänkaltaisia suhteita. Mahdollinen suhde ei siis sellaisenaan tehnyt tapauksesta skandaalia, vaan teko muuttui häpeälliseksi vasta, kun nuoren naisen väitettiin riistäneen henkensä tapauksen vuoksi. Jälkikäteen kirjoitetuissa kertomuksissa tekoa raskautti myös se, että tytön kerrottiin olevan nimenomaan hyvästä perheestä.

Juorut kuuluivat olennaisena osana yläluokan kritiikkiin. Vaikka tapausta ei löydy aikaislähteistä, niin itsemurhaan ajautuneesta tytöstä juoruttiin myös Helsingin seurapiireissä. Esimerkiksi Kalevalan ranskaksi kääntänyt Louis Léouzon le Duc (1815-1889) herkuttelee skandaalin yksityiskohdilla. Hänen versiossaan Wilhelm Klinckowström tyrkkää sillalla häntä odottavan hyvän perheen tytön syrjään, jolloin ”suunniltaan järkyttynyt tyttö päästi vihlovan kirkaisun ja syöksyi virtaan”. Léouzon le Duc tarinoi, ettei Klinckowström voinut tästä syystä viettää keskiyötä enää koskaan yksin, koska ”tytön haamu kummitteli hänelle”.25

Kertomukset Wilhelm Klinckowströmin skandaaleista ovat läsnä vahvasti myös tutkimuksessa. Tutkijat ovatkin olleet jokseenkin yksimielisiä siitä, että Wilhelm Klinckowström oli sekaantunut skandaaleihin niin Tukholmassa ja kuin Grand Tourin aikana Napolissakin.26 Luotettavampi syy Wilhelm Klinckowströmin lähtöön Ruotsista vuoden 1804 aikana ei ollut skandaali, vaan jo pidemmän aikaa suunniteltu Grand Tour. Tulkinta saa vahvistusta hänen matkakumppaninsa ja ystävänsä Hans Wachtmeisterin (1782-1871) 18.5.1805 kirjoittamasta kirjeestä, jossa hän käyttää nimenomaan termiä tour.27 Toisaalta aikalaisten mielestä skandaalin jälkeen oli parasta poistua paikallisen aristokratian piiristä, joten Wilhelm Klinckowströmin tourin ajoitus siivitti juoruja lisää.

Vaikkei todisteita skandaalista ole, niin Helsingistä löytyvä kirje- tai päiväkirja-aineisto sisältää lukuisia viitteitä siitä, etteivät Wilhelm Klinckowströmin asiat sujuneet mallikkaasti. Kirjelähteiden perusteella Wilhelm Klinckowströmillä oli jatkuvia taloudellisia haasteita, hänelle myönnettiin lomaa armeijasta ja hän sai lomaansa lukuisia pidennyksiä.28 Jonkinlaisista Wilhelm Klinckowströmin sopeutumisongelmista viestivät myös lukuisat rykmenttien vaihdot.29 Axel von Fersenin (1755-1810) päiväkirjamerkintä vuodelta 1804 kuvaa siskonpoikaa kohtaan koettua epäluottamusta: ”Vilhelm Klinckowström reste till utlandet. Om han ej lägger bort sin inbilskhet och sina mycket fria fasoner, kommer han inte att göra lycka…”.30 Wilhelm Klinckowströmin lähipiiri arvosteli kirjeissään säännöllisesti hänen huonoa asioidenhoitoaan.31

Axel von Fersen kävi vuonna 1805 neuvotteluja kuningas Kustaa IV Adolfin kanssa, jotta tämä ottaisi Wilhelm Klinckowströmin palvelukseensa. Neuvottelut näyttäytyvät myös skandaalia vastaan.32 Jos Wilhelm Klinckowströmin mainetta olisi tahrannut väitetty itsemurhatapaus, eno ei todennäköisesti olisi käynyt näitä neuvotteluja. Kyseisessä tilanteessa olisi sekä kuninkaan että Axel von Fersenin kannalta ollut parempi pitää Wilhelm Klinckowström poissa kuninkaan silmistä ja mielestä.

Wilhelm Klinckowströmin ensimmäisen skandaalin osalta voidaankin väittää, että tapauksen totuuspohjasta riippumatta lukuisat siitä kerrotut tarinat ovat ajan hengen mukaisia moraaliteetteja. Niissä nuori aristokraatti tuomitaan siitä, että tämä on nimenomaan rikkonut säädynmukaisen käytöksen rajoja. Skandaali ei kuitenkaan paljasta, mikä teki Wilhelm Klinckowströmistä niin otollisen kohteen juoruille sekä tarinoille.

Toinen skandaali: Sarah Cuthbert-Brooke

Toisena Wilhelm Klinckowströmin skandaalina pidetään Napolissa Grand Tourin (1805-1806) aikana tapahtunutta englantilaisen everstin Thomas Brooken (1769-1809) vaimon Sarah Cuthbert-Brooken (1772-1838) ryöstöä.33 Sarah Cuthbertin taustojen voidaan katsoa olevan värikkäät: Hän oli brittiläisen imperiumin palveluksessa rikastuneen upseerin orvoksi jäänyt tytär. Perhe oli asunut Intian Madrasissa, ja Sarah Cuthbert oli perinyt isältään 40 000 punnan omaisuuden. Kun Cuthbert tapasi Wilhelm Klinckowströmin vuonna 1805, hänellä oli takanaan jo yksi avioliitto ja hoidettavanaan vuonna 1801 syntynyt Louisa-tytär.34 Sarah Cuthbertin ja Thomas Brooken avioerosopimus paljastaa, että liitto päättyi jo 1803, eli vuosia aiemmin kuin Wilhelm Klinckowström ja Sarah Cuthbert kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Norrbron sillan skandaalin aitoudesta ei löydy todisteita puolesta eikä vastaan, mutta Wilhelm Klinckowströmiin liitetyllä vaimonvarkausskandaalilla ei ole lainkaan totuuspohjaa.

Sarah Cuthbert ei joutunut aristokratian silmätikuksi ainoastaan Napolin miesseikkailujensa vuoksi. Esimerkiksi tutkija Johanna Ilmakunnas painottaa, että 1700-luvun aateliskulttuurissa ja hovin maailmassa myös naisille sallittiin eroottisuus sekä rakkausseikkailut. Naisille rajat olivat kuitenkin tiukemmat. Naisten esiaviolliset suhteet herättivät suurta paheksuntaa; samoin naisten oli pidettävä seikkailunsa visusti salassa ja naisen ei ollut soveliasta ylittää juorukynnystä.35 Sarah Cuthbertin kohdalla moraaliset raamit olivat tiukemmat kuin Wilhelm Klinckowströmillä. Hänen avioeronsa sekä alempisäätyinen taustansa tekivät hänestä juorujen kohteen aristokratian piirissä.

Maine ja moraali olivat sukupuolisidonnaisia. Avoinkaan seksuaalisuus ei tahrannut aatelismiestä, vaan kuului normaaliin käytökseen ja kasvuun. Ilmakunnas toteaakin, että rahaa kului paljon kalliiden rakastajattarien hemmottelemiseen ja aviottomien lasten kasvatukseen ja koulutukseen. Rakastajattaret ja aviottomat lapset olivat keskeinen osa aatelismiehen elämää.36

Napoli oli 1800-luvun vaihteessa paikka, joka kokosi Euroopan varakkaita ja joutilaita. Napoleonin sodat (1803-1815) sekoittivat koko Euroopan elämää, ja liikkuminen sekä rahaliikenne toimivat heikosti. Kun Napoleonin joukot etenivät kohti Italiaa, olot kävivät Sarah Cuthbertille epämiellyttäviksi etenkin rahavaikeuksien vuoksi. Vuoden 1805 aikana Wilhelm Klinckowströmin matkakumppanin Hans Wachtmeisterin37 kirjeistä käy ilmi, että miesten uusi tuttavuus, Sarah Cuthbert, painosti niin Hans Wachtmeistria kuin Wilhelm Klinckowströmiäkin viemään hänet pois Italiasta. Vuonna 1805 Sarah Cuthbert väitti kummallekin kolmiodraamaan sotkeutuneelle miehelle olevansa raskaana. Hans Wachtmeisterin kirjeistä selviää, että hän uskoi olevansa isä.38 Kirjeissä mainitun raskauden totuudellisuudesta ei kuitenkaan löydy tietoja, joten raskauden voi olettaa päättyneen joko kesken tai kyseessä saattoi olla Sarah Cuthbertin keino kiristää sekä Wilhelm Klinckowströmiä että Hans Wachtmeisteria.

Lopulta Wilhelm Klinckowström suostui Sarah Cuthbertin pyyntöihin ja Sarah Cuthbert saapui Tukholmaan helmikuussa 1806. Hans Wachtmeisterin kirjeistä käy yksiselitteisesti ilmi, ettei Sarah Cuthbertia hyväksytty samoihin pöytiin aristokratian kanssa.39 Varsin pian Tukholmassa Sarah Cuthbertin ympärille oli nousemassa skandaali. Yhtenä syynä tähän oli, että eronnut Cuthbert saapui yksin Tukholmaan viisivuotiaan Louisa-tyttärensä kanssa.40

Wachtmeisterin suvun päättävät tahot eivät halunneet kuulla puhuttavan Sarah Cuthbertin menneisyydestä, taloudellisista mahdollisuuksista tai epäonnesta. Aristokratian ei ollut soveliasta seurustella Sarah Cuthbertin kaltaisten naisten kanssa, varsinkaan kun tämä ei voinut tarjota heille taloudellista hyötyä. Tilanteen kärjistyessä Hans Wachtmeister olisi saattanut joutua juorujen kohteeksi, joten hän toivoi kirjeissään, että Wilhelm Klinckowström tulisi nopeasti Ruotsiin ja saapuisi Tukholmaan hoitamaan omat sotkunsa41, jotta nuorten miesten sopimattomat seikkailut Napolissa eivät paljastuisi kenellekään.

Kirjassa Svenska grever och baroner kerrotaan, että Wilhelm Klinckowström esitteli ryöstämänsä Sarah Cuthbertin hovissa vapaaherrattarenaan, vaikka heidän avioliittoaan ei vielä ollut solmittu.42 Vastaavasti Ramsay tarinoi Sarah Cuthbertin vihaisesta ja mustasukkaisesta aviomiehestä. Kummatkin kertomukset ovat totuusarvoltaan hyvin kyseenalaisia.43 Wilhelm Klinckowstöm ja Sarah Cuthbert olivat varmasti seurapiirien juorujen kohteina, mutta jälkikäteen kerrotut kaskut heistä ovat kärjistettyjä sekä liioiteltuja. Eikä heidän oma toimintansa aristokratian parissa suinkaan hillinnyt juoruja.

Wilhelm Klinckowström ja Sarah Cuthbert evät olleet vielä laillistaneet liittoaan, kun Tukholmassa 3.3.1807 parille syntyi poika, joka sai nimekseen Arthur Wilhelm. Aateliskulttuuriin kuului, että aatelismies kantoi vastuun aviottomista lapsistaan. Tätä kulttuurin normia noudattivat myös von Fersen-suvun miehet.44 Vaikka seksiin suhtauduttiin tietyissä piireissä sallivasti, ei laki niin tehnyt. Vielä tuolloin voimassa oleva vuoden 1734 laki ei myöntänyt naimattomalle miehelle ja naiselle lupaa rakastella. Perusteet sakoille olivat samat kuin huoruudessa, vaikka sakkosummissa näiden kahden rikoksen välillä olikin eroa: ensimmäisestä rikoksesta sai pienemmät sakot kuin toisesta.45

Mikäli Wilhelm Klinckowström sekä Sarah Cuthbert eivät rikkoneet säädynmukaisen käytöksen rajoja, vaan toimivat pikemminkin ajan normien mukaisesti, miksi he katalysoivat huhuja ja saivat harteilleen pahamaineisuuden viitan 1800-luvun loppupuolen tarinoissa? Miksi joidenkin teot luettiin skandaaleiksi, kun joidenkin toisten tekeminä samat teot sallittiin?

Klinckowströmin epäsuosion syyt

Wilhelm Klinckowströmin elämä näytti asettuvan ja järjestyvän 1807-1810 aikana Ruotsissa. Kirjeissä monesti mainitut neuvottelut kuningattaren adjutantin virasta tuottivat viimein hedelmää ja Wilhelm Klinckowström nimitettiin tehtävään kesällä 1809.46 Vuoden 1810 papereissa häntä tituleerataankin en af rikets herrar, joka oli yksi korkeimmista mahdollisista arvonimistä. Samoihin aikoihin myös tieto edellisen aviomiehen Thomas Brooken kuolemasta saavutti Sarah Cuthbertin Tukholmassa. Brooken kuolema paransi Cuthbertin taloudellista asemaa.47 Kun Cuthbert sai pitkän odotuksen jälkeen vihdoin haltuunsa puolet omaisuudesta, pari solmi virallisen avioliiton.48

Kesäkuun 19. päivänä 1810 Wilhelm Klinckowström ja Sarah Cuthbert aloittivat poikansa Arthur Wilhelmin legitimaatioon tähtäävän prosessin Svean hovioikeudessa.49 Saadakseen aateluutensa avioton lapsi täytyi ottaa erikseen aviolapseksi. Jälkeläisten laillistaminen oli aatelisille monimutkaisempi prosessi kuin muiden säätyjen jäsenille.50

Sarah Cuthbertin ja Wilhelm Klinckowströmin pitkä kihlautumisaika on selitettävissä suurelta osin Sarah Cuthbertin taloudellisella tilanteella. Elämä rikkaana perijättärenä ei tarkoittanut, että käteistä olisi ollut saatavilla. Wilhelm Klinckowström avioitui Sarah Cuthbertin kanssa vasta, kun omaisuuden haltuunsaanti oli varmistunut Sarah Cuthbertin entisen aviomiehen Thomas Brooken kuoleman jälkeen ja Sarah Cuthbertin uskottujen miesten järjestettyä varainsiirron.

Keväällä 1810 Wilhelm Klinckowströmin asiat olivat siis järjestymässä jokseenkin jokaisella elämän alueella. Mutta tilanteeseen tuli hyvin yllättävä ja äkillinen muutos, kun Klinckowström erotettiin kuninkaan ja valtion palveluksesta kesäkuussa 1810.51 Mistä tämä epäsuosio johtui?

Vuoden 1810 jälkeiset hankalat vuodet olivat Wilhelm Klinckowströmin lisäksi erittäin vaikeita itse asiassa koko Ruotsille. Ruotsissa vuodet 1809-1810 olivat poliittisen murroksen aikaa. Valta vaihtui kahden vuoden sisällä kolme kertaa: Kustaa III:n (1746-1792) poika Kustaa IV Adolf (1778-1837) syrjäytettiin 29.3.1809 ja hänen seuraajansa Kaarle XIII (1748-1818) halvaantui marraskuussa 1809. Vuodesta 1810 alkaen käytännön valtaa käytti maassa Jean-Baptiste Bernadotte (1783-1844), jonka Kaarle XIII adoptoi kruununprinssiksi.

Suurin käänne Wilhelm Klinckowströmin poliittisessa asemassa oli Axel von Fersenin murha 20.6.1810. Von Fersen lynkattiin keskellä Tukholmaa kruununprinssi Karl Augustin (1768-1810) hautajaiskulkuetta. Massan raivon takana oli huhu, että von Fersen oli vastuussa kruununprinssin kuolemasta.52 Axel von Fersen oli kustavilaisten johtokaraktääri, jonka koko olemus sekä henkilöhistoria symboloivat vanhaa ancien régimen aikaa.53 Von Fersen oli tuolloin niin ylhäisten kuin alhaisten vihantunteiden kohteena.54 Hänen väkivaltainen murhansa sai lähipiirin, varsinkin Axelin siskon Sophie Piperin, kauhun valtaan. Wilhelm Klinckowström saapui tätinsä avuksi ja siirsi hänet saaristoon, josta olisi ollut tarpeen vaatiessa helpompi paeta ulkomaille, joko Venäjälle tai Saksaan, tai vetäytyä suvun tilalle Suomeen.55

Axel von Fersenin murha muutti hetkessä Ruotsin poliittista tasapainoa, ja se oli suora ja karu hyökkäys ylhäisaatelia sekä kustavilaisia vastaan. On mahdollista, että von Fersenin murha heikensi suvun asemaa Ruotsissa niin ratkaisevasti, että sen epäsuositun jäsenen, Wilhelm Klinckowströmin, olosuhteet Ruotsissa huononivat nopeasti ja tuntuvasti. 29.6.1810 on päivätty kuninkaalta avoin kirje, jossa Wilhelm Klinckowström erotetaan epäluottamuksen vuoksi kuninkaan ja valtion palveluksesta.56 Eron häpeärangaistuksen luonnetta korosti, että Wilhelm Klinckowström menetti samalla myös oikeuden käyttää univormuaan.

Axel von Fersenin murhaa esittävä akvarelli. Lähde: Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Axel von Fersenin murhaa esittävä akvarelli. Lähde: Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Mitään yhtä kaikenselittävää syytä ei Wilhelm Klinckowströmin epäsuosioon ole löydettävissä. Aviottomat lapset tai suhteet eronneisiin naisiin eivät sinällään ajaneet aatelismiehiä epäsuosioon. Sen sijaan näitä asioita saatettiin käyttää poliittisesti Wilhelm Klinckowströmiä vastaan äkillisesti muuttuneessa tilanteessa. Klinckowströmin epäsuosiosta kertoo myös se, että 19.6.1810 aloitettu Arthurin aviolapseksi ottaminen ei enää edennyt Tukholmassa, eikä minkäänlaista päätöstä, kielteistä tai myönteistä, ole löydettävissä.57

Jos ensimmäinen syy Wilhelm Klinckowströmin epäsuosioon oli Fersen-suvun äkillinen alamäki Ruotsin vallan vaihtuessa, niin toinen syy hänen epäsuosioonsa oli horjuva henkilökuva. Wilhelm Klinckowström oli eräänlainen epämies. 1800-luvun kuluessa miesihanne muuttui miellyttävästä hovimiehestä kohti osaavaa ja pystyvää miestä.58 Wilhelm Klinckowströmin veli Sebastian Klinckowström (1781-1813) ja Hans Wachtmeister etenivät urallaan paljon Wilhelmiä paremmin ja nopeammin, mistä Sebastian myös huomautteli ahkerasti veljelleen.

Wilhelm Klinckowström oli monien mielestä tavalla tai toisella epämiellyttävä. Hän ei ollut aikaansaava ja hänen tapansa olivat liian vapaat ja kurittomat. On hyvin mahdollista, että Wilhelm Klinckowströmin aikaisempina vuosinaan harrastama huono asioiden hoito nousi esiin Sarah Cuthbertin luoman skandaalin myötä. Hallitsijoiden miellyttämiseen ja aristokraattiseen sivistykseen erikoistunut Gustaf Mauritz Armfelt piti niin Sarah Cuthbertin kuin Wilhelm Klinckowströmin käytöstä epämiellyttävänä.59 Jopa Klinckowström itse moitti rouvansa puutteellista ranskankielen taitoa.60 On selvää, ettei Sarah Cuthbertia haluttu Tukholmaan, eikä hän sopinut aristokraattisiin säätytietoisiin seurapiireihin.

Menestyminen hoveissa ja maailmassa rakentui monen tekijän summasta. Wilhelm Klinckowströmillä oli sopiva tausta, mutta tarvittava omaisuus ja aristokraatin käytöksen hienostuneisuus puuttuivat. Äkkirikastuneen englantilaisen sotilaan tytär ei voinut kaikista rahoistaan huolimatta täyttää Ruotsissa vapaaherrattaren roolin asettamia vaatimuksia, koska hänellä tiedettiin olleen takanaan useita suhteita ja avioero.

Avioitumisen jälkeen ja raha-asioiden selkiydyttyä Wilhelm Klinckowström jatkoi eloaan Tukholmassa. Hovi lievensi hänen saamaansa häpeärangaistusta antamalla hänen taas käyttää adjutantin univormuaan. Wilhelm Klinckowström sai helmikuussa 1812 myös oikeuden tuoda muuttokuormansa verovapaasti maahan Göteborgin sataman kautta.61 Merkkinä Klinckowströmin aseman paranemisesta hovissa on sekin, että vuonna 1815 isä ja poika saivat luvan kantaa Johannes af Jerusalem -ritarikunnan merkkiä. Vuonna 1815 Wilhelm Klinckowströmin poikaa kutsuttiin nimellä Arthur Wilhelm Wilhelmsson-Klinckowström.62

Sarah Cuthbert muisteli vuonna 1826 kirjoittamassaan kirjekonseptissa Tukholman aikaa ja korostaa miehensä epäsuosiota.63 Epäsuosio ei johtunut muutamasta sopimattomasta teosta, jotka olisivat ylittäneet sopivuuden rajat, vaan Wilhelm Klinckowströmin persoona ärsytti ihmisiä yleisemmin. Wilhelm Klinckowström ei onnistunut tai vaivautunut miellyttämään esimerkiksi Axel von Fersen nuorempaa tai tämän siskoja. Täti Sophie Piperia ei tuntunut lämmittävän edes se, että Wilhelm Klinckowström oli ollut kovasti huolissaan hänen terveydestään.64

Ruotsin poliittisen tilanteen vaikutusta Wilhelm Klinckowströmin epäsuosioon ja eroon ei voi ohittaa. Kustavilainen puolue hiljennettiin viimeistään Axel von Fersenin lynkkauksella, eivätkä entisten kustavilaisten rojalistien näkymät Ruotsin poliittisella kartalla näyttäneet ruusuisilta. Axel von Fersenin myötä Wilhelm Klinckowström menetti tärkeän, vaikkakin hieman vastahakoisen suojelijan. Von Fersenin perinnönjaossa Klinckowström sai haltuunsa Vuojoen kartanon Suomessa ja Venäjän hovista hänelle löytyi muutamia hyviä ystäviä, joten siirtyminen Suomeen tuntui hyvältä ratkaisulta: Ruotsissa hänelle ei ollut tarjolla enää etemismahdollisuuksia ja lisäksi Suomessa aidoista aristokraateista oli 1810-luvulla pulaa, joten Suomeen mahtui hieman lahjattomampiakin johtajia kuin Ruotsiin. Wilhelm Klinckowström muutti perheineen vuosikymmen alkupuolella Suomeen. Hänelle saapui kirjeitä Vuojokeen jo 181365, mutta virallisena muuttovuotena on mainuttu 1816, jolloin Klinckowströmin perhe kirjattiin osaksi Suomen ritarihuonetta.66

Miten skandaalit vaikuttavat maineeseen?

Epätyypillisyydessään Wilhelm Klinckowströmin tarina tarjoaa mielenkiintoinen näkökulman 1800-luvun alun eliitin maailman, jonka taloudelliset ja kulttuuriset perusteet elivät niin Euroopassa kuin Ruotsissa ja Suomessa muutoksessa.

Moraaliton 1700-luvun aatelismies on tuttu stereotypia lähes kaikille. Marja Vuorinen on tutkinut väitöskirjassaan tämän stereotypian rakentamista. Negatiivisen leiman luominen oli uudelle sivistyneistölle oiva keino hyökätä vanhaa aatelia vastaan. Vuorinen kuvaa, miten moraalittomuus nostettiin esiin, kun rakennettiin myyttistä viholliskuvaa aatelismiehestä.67 Kuvaa rakennettiin tarinoiden, kuvien ja juorujen avulla. Nämä tarinat tarvitsivat kasvonsa sekä tapauksensa, ja Wilhelm Klinckowströmin elämä tarjosi moralisoijille kummatkin.

Rajat rikkova yksityiselämä muotoutui 1700-luvun kuluessa myös aseeksi poliittisille vastustajille. Toistaitoinen aatelismies tarvitsi asemansa takaajaksi suojelijoita. Axel von Fersenin lynkkauksessa Wilhelm Klinckowström menetti sukunsa päämiehen ja suku ajautui poliittiseen oppositioon. Wilhelm Klinckowström ei onnistunut rakentamaan asemaansa muuttuneessa tilanteessa. Enon kuolema, epäsäätyinen avioliitto ja pariskunnan huono käytös tarjosivat syyt epäluottamukseen, jota perusteluna käyttäen oli mahdollista erottaa Wilhelm Klinckowström hovivirastaan. Mikään mainitusta seikoista ei olisi yksinään kaatanut Wilhelm Klinckowströmin uraa Tukholmassa, mutta liian monta päällekkäistä asiaa ja muuttunut toimintaympäristö ajoivat Klinckowströmiä etsimään uusia mahdollisuuksia Venäjän alamaisena, kuten useita muitakin Ruotsissa poliittiseen oppositioon pudonneita.

Aristokraatille eivät tutut ratkaisut enää toimineet ja syntyperä takasi menestyksen vain tiettyyn rajaan asti. Wilhelm Klinckowström tiettävästi osasi hovimieheltä vaadittavat taidot, mutta hänen käytöksensä ei pysynyt sopivaisuuden rajoissa. Hänellä ei ollut menestyneen miehen keskeisiä ominaisuuksia eli tarmokkuutta ja kunnianhimoa. Suomen vuosina (1816-1850) hän päätyi arvostetulle virkamiesuralle ja sai lopulta paronin arvon. Wilhelm Klinckowström sotkeutui koko elämänsä ajan uusiin skandaaleihin: avioeroon Sarah Cuthbertin kanssa, suhteeseen helsinkiläisen kurtisaanin kanssa ja kolmanteen avioliittoon ikämiehenä. Nämä skandaalit antoivat tulta myöhemmille kertomuksille, mutta ne eivät näyttäneet haitanneen Klincowströmin virkamiesuraa.68

Wilhelm Klinckowströmistä kertovat tarinat peilaavat 1800-luvun ajan murrosta arvoissa ja moraalissa. Hänen persoonansa, tekonsa ja väitetyt sekä todistetut skandaalinsa tarjosivat raaka-aineita ja työkaluja moraaliseen paheksuntaan. Wilhelm Klinckowströmin henkilöhistoria osoittaakin, että joidenkin miesten kohdalla kuva rappioituneesta aatelismiehestä ei ole kaukaa haettu.

Wilhelm Klinckowströmin kohtalokkain virhe oli se, ettei hänen onnistunut piilotella elämäntapojaan, jotka ylittivät toistuvasti sopivuuden rajat. Oikeastaan juuri se, ettei hänen onnistunut salata tai piilottaa yksityiselämänsä rönsyjä, eikä hän osannut yhteisön sosiaalisia taitoja, teki hänen käytöksestään säädytöntä.

Wilhelm Klinckowströmin elämäntarinassa on piirteitä, jotka sopivat hyvin arkkityyppiin paheellisesta, egoistisesta elämästä. Henkilöhistoria, juorut ja niistä kertovat muistelmat sekä fiktio kuvaavat selvästi moraalin ja maailmankuvan muutosta 1800-luvun kuluessa. Wilhelm Klinckowströmistä tulikin näistä syistä jo omana aikanaan kadonneen ajan symboli.

Saara Hilpinen (FM) valmistelee Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa väitöskirjaa otsikolla Kunnia, häpeä, skandaali – Maineen merkitys 1800-luvun eliitille.

Lähteet ja tutkimuskirjallisuus

Lähteet

Kansallisarkisto

-Armfeltien arkisto (Armfelt III)

-Otto Wilhelm Klinckowströmin yksityisarkisto II (Mikrofilmit VAY 613, VAY 636-640)

-Sarah Cuthbertin ja Louisa Armfeltin papereita (Mikrofilmit VAY 641-643)

Helsingin kaupunginmuseo

-August Mannerheim -kokoelma

Museovirasto

-Johan Knutsonin piirustusalbumit

Lähdejulkaisut

Toim. Bonde Carl Cson. ”Fersenska Mordet”. Skildradt af drottning Hedvig Elisabeth Charlotta. I hennes dagboksantecningar för år 1810 och 1811. Kungl boktryckeriet. P.A. Norstedt & söner, Stockholm 1899.

Léouzon Le Duc, Louis. Pariisista Pohjantähden alle. Muistelmia Suomesta 1800-luvun alkupuoliskolta. SKS 2001.

Ramsay, Anders. Muistoja lapsen ja hopeahapsen I 1836-1864. WSOY 1987.

Schauman, August. Sex årtionden i Finland upptecknade lefnadsminnen af Aug. Schauman I. Helsingfors central-tryckeri 1892.

Schück, Henrik. Grefve A.F. Skjöldebrands memoarer. Fjärde delen. Hugo Gebers förlag, Stockholm 1904.

Toim. Söderhjelm, Alma. Axel von Fersens Dagbok I – IV. Albert Bonniers förlag, Stockholm 1925-1936.

Toim. Tegnér, Elof. Anteckningar och minnen af Hans Gabriel Trolle-Wachtmeister Del I Från ungdoms – och studieåren. F & G. Beijers Förlag, Stockholm 1889.

Topelius, Z. Z Topeliuksen kootut teokset VI. Werner Söderström Osakeyhtiö 1929.

Sähköiset lähteet

Oxford English Dictionary (OED), hakusanat ”reputation” ja ”scandal”

http://www.oed.com.libproxy.helsinki.fi/view/Entry/163228

http://www.oed.com.libproxy.helsinki.fi/view/Entry/171874 (27.4.2015)

Heath-Caldwell, Jeremy James. Biographies of Interesting People Ancestors, Relatives, Family Friends and Associates of interest to JJ Heath-Caldwell (British Ancestors). 2009.

Heath-Caldwell, Jeremy James. Sarah Klinkowström (nee Cuthbert, Brooke) of England, Italy, Sweden & Finland 1772-1838

http://www.jjhc.info/klinckowstromsarahcuthbert1838.htm (28.4.2015)

Heath-Caldwell, Jeremy James. Arthur Cuthbert Of Berners St, London, and Woodcote (Woodcott) Park, Epsom, Surrey 1734?-1788

http://www.jjhc.info/cuthbertarthur1787.htm (28.4.2015)

Heath-Caldwell, Jeremy James. The Will of Arthur Cuthbert Esq(who died in 1787)

http://www.jjhc.info/cuthbertarthur1787will.htm (28.4.2015)

Tutkimuskirjallisuus

Backström, Åke. De adliga legitimations och adoptionsäendene 1809-1917. Helsingfors. 1968.

Banner, Lois W. Biography as History The American Historical Review, Vol. 114, No. 3 Jun., 2009, 579-586.

Berglund, Mats. Massans röst. Upplopp och gatubråk i Stockholm 1719-1848. Studier i stads- och kommunhistoria 34. Fälth & Hässler AB, Värnamo 2009.

Brewer, John. Personal Scandal and Politics in Eighteenth-Century England: Secrecy, Intimacy and Interior Self in the Puplic Sphere. Teoksessa Media and political culture in the eighteenth century. Ed. Skuncke Marie-Christine. Kungl. Vitterhets historie och antikvitets akademien, Stockholm 2005, 85-106.

Bonsdoff, Carl. Gustav Mauritz Armfelt: levnadsskildring II, IV, Helsingfors, 1931, 1934.

Darnton, Robert. Mademoiselle Bonafon and the private Life of Louis XV: Communication Circuits in Eighteenth-Century France. Teoksessa Media and political culture in the eighteenth century. Ed. Skuncke Marie-Christine. Kungl. Vitterhets historie och antikvitets akademien, Stockholm 2005, 21-54.

Von Frenckell, Ester-Margaret. Offentliga nöjen och Privata i Helsingfors 1812-1827. Söderström 1943.

Von Frenckell, Ester-Margaret. Offentliga nöjen och Privata i Helsingfors 1827-1832. Söderström 1947.

Hakosasalo, Heini. Tasohyppelyä. Varhaiset suomalaiset naislääkärit ja historiallisen biografian monimuotoisuus. Teoksessa Historiallinen elämä. Biografia ja historiantutkimus. Toim. Heini Hakosalo, Seija Jalagin, Marianne Junnila & Heidi Kurvinen. SKS, Helsinki 2014, 45-61.

Hakosalo, Heini; Jalangin, Seija; Junila, Marianne & Kurvinen, Heidi. Johdanto. Elämää suurempaa. Teoksessa Historiallinen elämä. Biografia ja historiantutkimus. Toim. Heini Hakosalo, Seija Jalagin, Marianne Junnila, Heidi Kurvinen. SKS, Helsinki 2014, 7-26.

Hilpinen ,Saara. Aristokraatin maine. Otto Wilhelm Klinckowströmin (1778-1850) skandaalit. Suomen ja Pohjoismaiden historian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2014.

Ilmakunnas, Johanna. Kartanot, kapiot, rykmentit. Erään aatelissuvun elämäntapa 1700-luvun Ruotsissa. Tiede 1277. SKS 2011.

Ketola, Hanna-Maija; Meriläinen, Juha; Mikkola, Sini & Salmesvuori, Päivi (toim.). Suurmiehistä rahvaannaisiin. Yksilö ja yhteisö kristinuskon historiassa. Suomen kirkkohistoriallinen seura 2014.

Klinge, Matti. Pääkaupunki, Helsinki ja Suomen valtio 1808-1863. Otava 2012.

Nasaw, David. Introduction. The American Historical Review, Vol. 114, No. 3 Jun., 2009, 573-578.

Niiranen, Timo. Erotiikan kulttuurihistoria. Kustannuskiila 1986.

Peltonen, Matti. Aateliston ja eliitin muodonmuutos. Teoksessa Talous, valta ja valtio. Tutkimuksia 1800-luvun Suomesta. Toim. Haapala Pentti. Vastapaino, Helsinki 1990, 109-123.

Pettersson, Susanna. Lumoutuneet. Tarinoita taiteen keräilystä 1800-luvun Suomessa. WSOY 2004.

Pettersson, Susanna. Taideyhdistyksesta Ateneumiin Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit. Sarjassa historiallisia tutkimuksia 240. Dimensio 6. Valtion taidemuseo 2008.

Possing, Birgitte. Elämä pelissä. Biografia historia ja vastuu. Teoksessa Historiallinen elämä. Biografia ja historiantutkimus. Toim. Heini Hakosalo, Seija Jalagin, Marianne Junnila & Heidi Kurvinen. SKS, Helsinki 2014, 62-78.

Relas Jukka. Valta, tyyli ja tila. Keisarien ja presidenttien residenssi Helsingissä 1837-1940. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 121. Helsinki 2013.

Rothschild v. Lazarus, Svenska grever och Baroner I. Blad ur ett antal adliga familjekrönikor. B. Wahlström förlag, Stockholm 1931.

Savolainen, Raimo. Suosikkisenaattorit, Venäjän keisarin suosio suomalaisten senaattoreiden menestyksen perustana 1809-1892. Hallintohistoriakomitea, Helsinki 1994.

Snellman, Alex. Aateliskorotetut yhteiskuntaryhmänä: Suomalaista virka-aatelia 1809-1912. Suomen ja Pohjoismaiden historian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2006.

Svenska Biografiska Lexikon, Klinckowström, släkter. Band 21. 1975-1977, 301-303.

Tjeder, David. The power of character middle-class masculinities 1800-1900. Stockholm 2003.

Wessman, Kerttuli. Asessori Liljekonvaljenstolpen delikaatit seikkailut. August Mannerheimin sarjakuvakertomus. Narinkka 1996, 234-245.

Vuorinen, Marja. Kuviteltu aatelismies. Aateluus viholliskuvana ja itseymmärryksenä 1800-luvun Suomessa. Bibliotheca Historica 128. SKS 2010.

 

Print Friendly, PDF & Email
  1. Mahdollisuuden horisontti -käsitettä historian tutkimuksen kontekstissä on käsitellyt mm. Hakosalo 2014, 46-48. []
  2. Svenska Biografiska Lexikon 21, 1975-1977. Klinckowström -sukuartikkeli, 301-303. Von Fersen -sukua on tutkinut Ilmakunnas 2011. []
  3. Klinckowström on ollut esillä aiemmassa tutkimuksessa, jonka aiheina ovat olleet seurapiirit, taide ja politiikka. Von Frenckell 1943, mm. 362-365, 368-371. Klinckowström enemmän esillä vuonna 1947 julkaistussa osassa II, ks. esim. von Frenckell 1947, 108-112, 162-168, 386. Klinge 2012, 204-205, 309-315. Pettersson 2004, 42-63. Pettersson 2008, mm. 108-109, 128-129. Relas 2013, 35, 86. Savolainen 1994, 144, 245, 261, 269. Wessman 1996, 234-245. []
  4. Ilmakunnas 2011, 138-139. []
  5. von Frenckell 1943, 169 ja 1947 51-53. Klinge 2012, 311-312. Savolainen 1994, 269. Pettersson 2004, 45-46. []
  6. Hakosalo, Jalagin, Junila & Kurvinen 2014, 8-9. []
  7. Nasaw 2009, 573-578. Banner 2009, 580-581. Hakosalo, Jalagin, Junila & Kurvinen 2014, 11. Biografisen tutkimuksen kukoistuksesta ovat merkkinä mm. lukuisat aiheeseen liittyvät artikkelit ja seminaarit. Kotimaassa on ilmestynyt 2014 ja 2015 Historiallinen elämä. Biografia ja historiantutkimus ja Suurmiehistä rahvaannaisiin. Yksilö ja yhteisö kristinuskon historiassa. []
  8. Possing 2014, 74. []
  9. Ibid. []
  10. Oxford English Dictionary, hakusana ”reputation”. []
  11. Darnton 2005, 23. []
  12. Oxford English Dictionary, hakusana ”scandal”. []
  13. Brewer 2005, 85-106. []
  14. Ibid. 101. []
  15. Ramsay 1987, 270-285. Rothschild 1937, 97-100. Léouzon le Duc 2001, 27-28. Schauman 1922, 62-65 Topelius 1929. Johan Knutsonin pilapiirustukset 1841. Museovirasto. August Mannerheimin sarjakuva Assesori Liljekonvaljenstolpen delikaatit seikkailut eli kuinka elostelija kesytetään. Helsingin kaupunginmuseo. []
  16. Ramsay 1987, 272. Rothschild 1931, 97. []
  17. Wilhelm Klinckowströmin matkustuslupa 3.3.1804. VAY 613, 28. Kansallisarkisto. []
  18. Grand Tourista mm. Ilmakunnas 2011, 43-50. []
  19. Ramsay 1987, 272 ja Rothschild 1937, 55. []
  20. Peltonen 1992, 114-121. []
  21. Topeliuksen 1849 ilmestynyt Gamla baron på Rautakylä. Rautakylän vanhan paronin esipuhe, jossa Topelius esittää 1700-luvun rappion aikakautena. Topelius 1929, 353-358. []
  22.  Ramsay 1987, 272. []
  23. Niiranen 1986, 528. []
  24. Ilmakunnas 2011, 161. []
  25. Léouzon le Duc 2001, 28. []
  26. Von Frenckell 1947, 332. Klinge 2012, 311-312 Pettersson 2004, 44-46. Savolainen 1994, 269. []
  27. Hans Gabriel Wachtmeisterin kirje Wilhelm Klinckowströmille 18.5.1805. VAY 637, 37-39. Kansallisarkisto. []
  28. Kuninkaan nimitys- ja käskykirjeet 1795-1809 ja Otto Wilhelm Klinckowströmin saamat kirjeet. 1805-1810. VAY 613, 637-638. Wilhelm Klinckowströmin nimityskirjeet 27.10.1795, 9.3.1797, 30.5.1799, 16.11.1800, 28.2.1803. VAY 613, 6-13 ja 21-24. Kansallisarkisto. []
  29. Kuninkaan käskyskirjeet ja nimityskirjeet vuosilta 1795-1809. 27.10.1795, 9.3.1797, 30.5.1799, 16.11.1800, 28.2.1803. VAY 613, 6-13 ja 21-24. Kansallisarkisto. []
  30.  Toim. Söderhjelm 1936, 399. []
  31. Erityisesti Wilhelm Klinckowströmin pikkuveli Sebastian Klinckowström (1781-1813) arvosteli kirjeissään veljensä huonoa raha- ja virka-asianhoitoa. Raha-asiat mainitaan jokaisessa Sebastian Klinckowströmin kirjeessä 18.10.1804-3.5.1806. VAY 637, 106-171. Kansallisarkisto. Virka-asioiden hoidosta erityisesti 1.1805, VAY 637, 110-111, 17.4.1805 VAY 637, 117, 9.5.1805 VAY 637, 122. 15.5.1805, VAY 637, 125-126. 29.7.1805 VAY 637, 139. 24.8.1805, VAY, 637 142-143, 2.11.1805, VAY 637, 151. []
  32. Axel von Fersenin kirje Otto Wilhelm Klinckowströmille 14.10.1805. VAY 637, 10. Kansallisarkisto. []
  33. Von Frenckell 1943, 169 ja 1947 51-53. Klinge 2012, 311-312. Savolainen 1994, 269. Pettersson 2004, 45-46. []
  34. Heath-Caldwell 2009. Cuthbertien suvusta on internetissä tietoja ja artikkeleita julkaissut Jeremy James Heath-Caldwell, jonka keräämiä tietoja hyödyntävät molemmat lähteenäni käyttämäni sivustot. Sivustojen tiedot ovat yhteneviä Kansallisarkiston kokoelman tietojen kanssa. []
  35. Ilmakunnas 2011, 165-166. []
  36. Ilmakunnas 2011, 169. []
  37. Hans Wachtmeister oli Wilhelm Klinckowströmin ystävä, jonka isä oli valtakunnan drotsi Carl Axel Trolle-Wachtmeister (1754-1810). Hans Wachtmeister avioitui Wilhelmin siskon Hedvigin (1777-1810) kanssa. Myöhemmin Wachtmeister menestyi urallaan hyvin ja julkaisi muistelmansa. Toim. Tegnér 1889. Hans Wachtmeister lähetti vuosien 1805-1806 aikana Wilhelm Klinckowströmille 17 kirjettä. VAY 637, 22-100. Kansallisarkisto. []
  38. Hans Wachtmeisterin kirje Wilhelm Klinckowströmille 16.4.1805. VAY 27-28 ja 20.10.1805 VAY 637, 65. Kansallisarkisto. []
  39. Hans Wachtmeisterin kirje Wilhelm Klinckowströmille 21.3.1806. VAY 637, 85-96. Kansallisarkisto. []
  40. Toim. Söderhjelm 1936, 500. Hans Wachtmeisterin kirje Wilhelm Klinckowströmille 9.5.1806. VAY 637, 98-101. Tämä on kokoelman viimeinen kirje Hans Wachtmeisterilta Wilhelm Klinckowströmille. []
  41. Hans Wachtmeisterin kirje Wilhelm Klinckowströmille 21.3.1806. VAY 637, 85-92. Kansallisarkisto. Sarah Cuthbertin historiasta kirjoitettaessa esiintyy tekstissä scandali-sana. VAY 637, 91. Kansallisarkisto []
  42. Rothschild 1931, 97-100. Ramsay 1987, 272. []
  43. Ramsay 1987, 272. []
  44. Ilmakunnas 2011, 166. []
  45. Niiranen 1986, 331, 334. []
  46. Kuninkaan nimityskirje 25.7.1809. VAY 613, 30-31. Kansallisarkisto. []
  47. Murrayn kirje Sarah Cuthbertille 19.4.1810. Tieto omaisuuden siirtymisestä Sarah Cuthbertin haltuun 19.4.1810. VAY 641, 126. Kansallisarkisto. []
  48. Omaisuuden haltuunsaaminen ei ollut Sarah Cuthbertille helppoa. Se edellytti monen vuoden kirjeenvaihtoa uskottujen miesten kanssa: William Murrey Sarah Cuthbertille 25.6.1808, 7.1808 VAY 641 22-28 Sarah Cuthbertin kirjekonseptit 1808. VAY 641, 29-30. 4. 1809. VAY 641, 39-53, Sedälle Aleksander Cuthbertille 1809 VAY 641, 54-56. William Marshin kirje Sarah Cuthbertille 17.3.1809. VAY 641, 35-36. Kansallisarkisto. Ongelmien taustalla vaikuttivat niin Arthur Cuthbertin testamenttti, joka oikeutti uskotut miehet valvomaan myös Sarah Cuthbertin sopivaa avioitumista. Heat-Caldvell: Arthur Cuthbertin testamentti. Legitimaatioanomus Svean hovioikeudelle 19.6.1810. VAY 638, 330-341. Sopimus, jolla Otto Wilhelm Klinckowström luopuu kaikista oikeuksista puolisonsa omaisuuteen 22.5.1810. VAY 641, 114. Kansallisarkisto. []
  49. Legitimaatioanomus Svean hovioikeudelle 19.6.1810. VAY 638, 330-341. Kansallisarkisto. []
  50. Asiaa on tutkittu lähinnä vuodesta 1809 eteenpäin. Siitä on julkaistu 1968 Åke Backströmin oikeushistoriallinen tutkimus De adliga legitimations och adoptionsärendene 1809-1917. []
  51. Kuninkaan avoin kirje, jolla vapaaherra Wilhelm Klinckowström eroteaan kuninkaan ja valtakunnan palveluksesta 29.6.1810. VAY 613, 34-35. Kansallisarkisto. []
  52. Mats Berglundin väitös Massans röst tarjoaa asiasta varsin kokonaisvaltaisen selvityksen. Berglund 2008, 257-310. []
  53. Berglund 2008, 261. []
  54. Schück 1904, 97. []
  55. Toim. Bonde 1899, 21. Voi olettaa, että suvun tilalla tarkoitetaan ilmeisesti Vuojokea, eli se oli suvun jäsenten mielissä muuttokohteena jo 1810. Klinckowström perheineen siirtyi sinne asumaan vakituisesti 1816. []
  56. Kuninkaan avoin kirje, jolla vapaaherra Wilhelm Klinckowström eroteaan kuninkaan ja valtakunnan palveluksesta 29.6.1810. VAY 613, 34-35. Kansallisarkisto. []
  57. Armfelt III VAY 636-643 Kansallisarkisto. []
  58. Maskuliinisuuden muutoksesta 1800-luvulla katso mm. Tjeder 2003, 23, 133. []
  59. Bonsdorff 1934, 184, 311-312. []
  60. Sarah Cuthbertin kirjekonsepti vuoden 1826 helmikuulta. VAY 641, 116-119. Kansallisarkisto. []
  61. Kuninkaan lupa käyttää univormuaan 18.2.1812 ja Kuninkaan lupa tuoda muuttokuormaa verovapaasti maahan 12.2.1812. VAY 613, 43, 45. Kansallisarkisto. []
  62. Ritarikunnan kunniamerkin myöntämiskirja 18.6.1815. VAY 613, 40. Kansalisarkisto. []
  63. Sarah Cuthbertin kirjekonsepti vuoden 1826 helmikuulta. VAY 641, 116-119. Kansallisarkisto. []
  64. Sofie Piperin kirjeet (päiväämättömiä) Wilhelm Klinckowströmille. VAY 638, 181-123. Kansallisarkisto. []
  65. Kirjekuori, jossa Vuojoki osoitetietona vuodelta 1813. VAY 637.176. Kartano oli aktiivisesti pakokohteena suunnitelmissa jo heti Axel von Fersenin murhan jälkeen 1810. Toim. Bonde 1899, 21. []
  66. Snellman 2006, liite 3. []
  67. Vuorinen 2010, 22-24, 104-105. []
  68. Hilpinen 2014, 50-63. []

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.