2016/1
Sodan todellisuus II

Ensimmäisen maailmanpalon propagandahistoriaa

Paddock, Troy R. E. (toim.): World War I and Propaganda. History of warfare vol. 94. Brill, Leiden 2014.  (360 s.)

Ensimmäinen maailmansota on tasavuosien lähestyessä kirinyt kiinni kirjauutuuksien määrällä mitattuna tähän saakka selvästi dominoineen toisen maailmansodan etumatkaa. Koska niin ensimmäisen kuin toisenkin maailmansodan suhteen ollaan nykyään tilanteessa, jossa taistelujen kulku tiedetään varsin tarkkaan, on ymmärrettävää, että ensimmäistä maailmansotaa käsittelevissä tutkimuksissa syvennytään ennen kaikkea yksittäisiin ilmiöihin, kuten esimerkiksi propagandaan. Ensimmäisen maailmansodan propaganda ei sekään ole mitenkään uusi tai tutkimaton aihe. Ensimmäiset siihen liittyvät tutkimukset, kuten klassikon asemaan noussut Harold. D. Lasswellin teos Propaganda Technique in the World War sekä Arthur Ponsonbyn teos Falsehood in War-Time: Propaganda Lies of the First World War, ilmestyivät jo 1920-luvulla.

Saksan historian professorina Connecticutin yliopistossa toimivan Troy Paddockin toimittamassa artikkelikokoelmassa ensimmäisen maailmansodan aikaista propagandaa lähestytään kuitenkin tuoreesta näkökulmasta. Kansainvälisen kirjoittajajoukon yhteistyön tuloksena syntyneessä artikkelikokoelmassa keskitytään ennen kaikkea kotirintamalle, miehitetyille alueille sekä puolueettomiin maihin suunnattuun propagandaan. Teos koostuu johdannon lisäksi kaikkiaan 14 erillisestä artikkelista, jotka on jaoteltu neljään eri osioon. Arvostelun puitteissa jokaisen artikkelin yksityiskohtainen läpikäynti ei ole mahdollista. Käyn seuraavassa kirjaa läpi osio kerrallaan ja pyrin sitä kautta luomaan yleiskuvan kirjan sisällöstä. Nostan myös osioiden esittelyjen yhteydessä esiin yksittäisiä mielenkiintoisia artikkeleita.

Teoksen ensimmäisessä osiossa, joka on otsikoitu ”Propaganda and negotiating the imperial identity”, tarkastellaan sitä, miten propaganda oli välttämätöntä, jotta Iso-Britannia ja muut siirtomaavallat saivat mobilisoitua sotaan myös siirtomaansa. Esiin nousee niin Afrikkaan, Jamaikalle kuin Irlantiinkin suunnattu propaganda Erityisen kiinnostavia tässä osiossa ovat Exterin yliopistossa luennoisijana toimivan Catriona Pennellin artikkeli ”Presenting the War in Ireland, 1914-1918” sekä Royal Military Collegessa Kingstonissa apulaisprofessorina toimivan Mourad Djebablan artikkeli ”Fight the Huns with Food!”, jossa tarkastellaan Ison-Britannian Kanadaan suuntaamaa propagandaa ruoantuotannon kiihdyttämiseksi sotatalouden tarpeisiin. Molemmat kirjoittajat osoittavat taitavasti brittiläisen yhteiskunnan monisyisyyden sekä sitä poikkeusoloissa koossa ja yksimielisenä pitämään tarvitun propagandan monipuolisuuden. Djebablan artikkelissa nousee esille myös nykylukijaa huvittava seikka, kun kanadalaisnuorukaiset tyrmäsivät heitä Britannian armeijan riveihin houkutelleiden värvärien vaatimukset vetoamalla brittipropagandan vaatimuksiin pysyä ruokatuotannon palveluksessa.

”Step into your place”. Parlamentin värväyskomitean Lontoossa painettu propagandajuliste vuodelta 1915. Lähde: Wikimedia Commons
”Step into your place”. Parlamentin värväyskomitean Lontoossa painettu propagandajuliste vuodelta 1915. Lähde: Wikimedia Commons

Teoksen toisessa osiossa, joka on otsikoitu ”Propaganda and the proper Conduct of War”, keskitytään ennen kaikkea niihin mielikuviin, joita sotaakäyvät maat loivat ”kunniallisesta sodankäynnistä”. Luvun avaa New Brunswickin yliopistossa opettavan Lisa M. Toddin artikkeli, jossa määritellään ensimmäisen maailmansodan perusrakenteen perustuneen vielä tiukalle rintama-kotirintama-jaottelulle sekä analysoidaan, miten tämän kahtiajaon elementtejä hyödynnettiin sotaakäyvien maiden propagandassa. Maininnan arvoinen on myös Northeastern Universityn tohtorikoulutettava Andrew Jarboen artikkeli ”Indian and African Soldiers in British, French and German Propaganda during the First World War”. Jarboen artikkelin tekee mielenkiintoiseksi paitsi sen vertaileva näkökulma, myös hänen analysoimiensa propagandateemojen ”toinen tuleminen” toisen maailmansodan ajan Saksassa. Propagandaministeri Goebbels käytti täsmälleen samoja väitteitä afrikkalaisten raakuudesta ja rodullisesta alemmuudesta propagoidessaan ranskalaisia siirtomaasotilaita vastaan, kuin oli käytetty jo ensimmäisen maailmansodan aikana.

Teoksen kolmannessa osiossa, otsikoltaan ”Propaganda and negotiating Occupation”, keskitytään tarkastelemaan miehitettyjen alueiden asukkaille suunnattua propagandaa. Erityisesti esille nousevat Indianan yliopiston apulaisprofessorina toimivan Christopher Fischerin sekä Brownin yliopistosta vuonna 2011 väitelleen Christopher Barthelin artikkelit, joissa molemmissa tarkastellaan Saksan miehittämilleen alueille suuntaamaa propagandaa. Artikkelien tarkastelemat alueet poikkeavat toisistaan täysin Fisherin keskittyessä Saksaan tuolloin kuuluneeseen Elsassin alueeseen, siinä missä Barthel puolestaan tarkastelee Liettuaan suunnattua miehityshallinnon propagandaa. Erilaisista lähtöasetelmistaan huolimatta kirjoittajat tulevat kuitenkin samansuuntaisiin lopputuloksiin: Saksan propaganda ei kyennyt tarjoamaan kummankaan alueen asukkaille pidemmän päälle uskottavaa tulevaisuusvisiota, mikä johti tappioon ”henkisen sodankäynnin” saralla.

Friedrich August von Kaulbachin öljyvärimaalaus Germania vuodelta 1914. Lähde: Wikimedia Commons
Friedrich August von Kaulbachin öljyvärimaalaus Germania vuodelta 1914. Lähde: Wikimedia Commons

Kirjan päättää osio ”Propaganda and negotiating with neutral Nations”. Artikkeleissa tarkastellaan niin Kreikkaan, Argentiinaan kuin Espanjaankin suunnattua eri sotaakäyvien osapuolten propagandaa. Kaikissa tarkastelluissa tapauksissa Saksan propaganda työskenteli pitääkseen maat neutraaleina, eikä lopulta ollut niinkään Saksan propagandan tehottomuuden kuin maailmanpoliittisten tilanteiden muutosten syytä, että Kreikka ja Argentiina lopulta liittyivät ympärysvaltojen puolelle.

Paddockin toimittama artikkelikokoelma lukeutuu niihin harvalukuisiin teoksiin, jotka tarjoavat lukijalle huomattavasti enemmän kuin niiden nimi antaa ymmärtää. Lukijan ymmärrys propaganda-termin sisällöstä laajenee, ja samalla tulee, kuin huomaamattaan, oppineeksi uutta myös ensimmäisen maailmansodan tapahtumahistoriasta. Olisin kuitenkin toivonut, että teoksessa olisi yhden tai kahden artikkelin verran pohdittu myös ensimmäisen maailmansodan mediamaisemaa: tarjosihan maailmansota propagandan välittämiseen huomattavan paljon laajempia mahdollisuuksia ja moninaisia kanavia edeltäviin sotiin verrattuna.

Olli Kleemola on valtiotieteiden maisteri ja Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineen tohtorikoulutettava. Hänen väitöskirjansa käsittelee saksalaisten ja suomalaisten toisen maailmansodan aikaisten valokuvien Neuvostoliittokuvaa.

 

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *