2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Mertahameiden muuvi eli krinoliinit modernisoituvassa Suomessa

“Tellätään rinuliini helmahan ja sitten raitille kävelemään helmet päässä ja kädet puuskassa” kuvaa vuonna 1871 iittiläinen kirjoittaja rahaa käsiinsä saaneiden tyttölasten käytöstä. Tehdasvalmisteinen krinoliini ei jäänyt Suomessa säätyläisten pariin vaan yhtenä 1800-luvun uutuustuotteena siirtyi kaupunkien kautta maaseudulle. Artikkelissa käsitellään krinoliinimuodin leviämisen nopeutta ja laajuutta.

Krinoliinimuoti 1860-luvun maaseudulla

kylakoski1
Vasemmalla on muotikuva vuodelta 1855 ja oikealla vuodelta 1857. Krinoliinin käyttönotto näiden välillä ei muuttanut hameen linjaa, vaan sen rakenteen. Lähteet: Illustrerad tidning för fruntimmer jemte Stockholms mode-journal 1855, illustration nr 1. Nordiska museet, Wikimedia Commons; Punch magazine, August 1856, Wikimedia Commons; Nyaste journal för damer 1858, illustration nr 18. Nordiska museet, Wikimedia Commons.

Kesällä 1856 keksittiin ja otettiin nopeasti käyttöön teräsrakenteinen krinoliini eli vannehame. Tätä ennen naiset toteuttivat muodin vaatiman hameiden levityksen päällekkäisillä tärkätyillä alushameilla sekä muilla virityksillä, jotka eivät kiinnittäneet yleistä huomiota.[1] Suomalaista sanomalehtikirjoittajaa lainaten: “Se ei ole moitittava kuin neitoset tavallisesti lanteitansa levittävät, usiamman hameen yllensä pukemalla; mutta semmoisten ponnistajain avulla asettaa ihminen itsensä tavallisen viljapelton raketun vareksien pöpön näköiseksi, sekä ne ovat vahingolliset terveydellekin.”[2]

Koska krinoliini herätti huomiota ja paheksuntaakin, muoti näkyi sanomalehtien kirjoituksissa. Suomenkielisissä sanomalehdissä näin oli erityisesti, sillä niissä julkaistiin maaseutukirjeitä, joissa tyypillisesti tuotiin esiin paikkakunnan uutuuksia.[3] Kirjeiden avulla on jäljitettävissä miten nopeasti ja kuinka laajasti krinoliinimuoti levisi säätyläisiltä maaseudun väestön käyttöön, ja tämä on artikkelin pääkysymyksenä.

Krinoliinien tuonti, myynti ja hinta

Krinoliiniteräs oli teollisuustuote, joka oli Suomessa tuontitavaraa. Tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan vuoteen 1858 mennessä maailmalla oli tehtaita, jotka tuottivat terästä vain krinoliineja varten. Vuonna 1861 kuuluisin krinoliinivalmistaja Thomson & co työllisti 1500 henkeä ja tuotti päivässä jopa 4 000 ja vuodessa 300 000 krinoliinia. Vuodelta 1862 tiedetään, että Sheffieldin terästuotannosta seitsemäsosa meni krinoliineihin.[4]

Teoriassa tuotannosta voitaisiin arvioida maailmanlaajuinen kulutus ja Suomen osalta tuontitilastoista vastaavasti kotimainen menekki.[5] Krinoliinien osalta tämä on haastavaa, sillä Suomen painetuissa tuontitilastoissa vuosittaiset määrät ilmoitettiin aluksi rahana eli markoissa ja sitten painona eli leivisköissä, minkä takia kuviossa on kaksi eri sarjaa ja kehityksen seuraaminen jää epäyhtenäiseksi.[6]

Krinoliinit tuontitilastoissa.
Krinoliinit tuontitilastoissa. Kuvio: Kaisa Kyläkoski

Aikasarja on tulkittavissa niin, että krinoliineja alettiin tuoda Suomeen vasta vuonna 1862, mutta tässä on kyse tilaston ominaisuuksista eikä itse ilmiöstä. Matias Weckströmin mukaan 1.1.1857-31.8.1858 välillä Helsinkiin tuotiin 516 krinoliinia ja Turkuun 72. Lisäksi Helsinkiin oli tuotu 92 500 kyynärää krinoliinin teräsvanneainesta, josta saatiin Weckströmin mukaan koottua noin 3 700 krinoliinia.[7]

Myös sanomalehti-ilmoitus vahvistaa sen, että krinoliineja oli Helsingissä myynnissä viimeistään marraskuussa 1857 eli puolitoista vuotta keksimisensä jälkeen.[8] Löytyneiden sanomalehti-ilmoitusten perusteella myynti on alkanut viimeistään Turussa heinäkuussa 1858, Kuopiossa lokakuussa 1859, Oulussa marraskuussa 1860, Vaasassa toukokuussa 1861 ja Porissa elokuussa 1861.[9] Maaseudulla elävä saattoi siis kohdata ja ostaa krinoliinin kaupungissa, jossa se muodin alkuaikana oli esillä jopa kaupan ikkunassa.[10]

Toinen mahdollinen ostopaikka oli markkinat. Anianpellon markkinoilla krinoliini oli nähty myyjän käytössä jo ennen joulua 1858, mutta anekdootista ei käy ilmi myytinkö näitä alushameita samoilla markkinoilla.[11] Syksyllä 1861 nimimerkki “Työläinen maalla”, jonka tytär kulki ”Punkalaitumella paimenessa”, kirjoitti, että ”Hämeenlinnan torilla viimis syysmarkkinoilla kulkeissani satuin muutamassa kauppasuojassa näkemään erinomaisen kapineen, johonka silmäni väkisinkin kiinittyivät. Semmoista monivanteista kummitusta en ollut elämä-ijässäni nähnyt.”[12] Krinoliineja mainittiin myydyn myös Mikkelin talvimarkkinoilla alkuvuodesta 1862.[13]

Kolmas myyntikanava ja -ympäristö maaseudulla asuville olivat vuonna 1859 sallitut maakaupat. Varhaisin maininta niissä myydyistä krinoliineista on vuodelta 1863, jolloin Hauholta raportoinut kirjoitti: “Kirkonkylässä asuu jo 2 maakauppiasta ja kaupan liike näkyykin olevan oivallinen; erittäin tytöt kysyvät ”piruliini” nauhan perään, jolla hameitansa kohottaisit että vaan leveemmäksi saisi.”[14] Mahdollisesti krinoliinit kuuluivat myös kulkukauppiaiden valikoimaan, vaikka tuntuvat haastavilta kuljetettavaksi.[15]

Ostopaikkojen lisäksi ostomahdollisuuksiin vaikutti tietenkin krinoliinista pyydetty hinta. Hinnan kehityksen tarkastelun tekevät haastavaksi vähäiset tiedot, valuuttamuutos, rahan arvon kehitys sekä krinoliinien erilaiset mallit ja niiden ostaminen sekä osina että valmiiksi ommeltuina. Perunakapan torihintaa mittana käyttäen krinoliinin hinta putosi merkittävästi kesään 1866 mennessä.[16]

kylakoski3
Krinoliinin hinnalla kaupungin torilta samaan aikaan ostettavissa ollut perunakappojen määrä. Kuvio: Kaisa Kyläkoski

Krinoliinin hintaan vaikutti merkittävästi se, montako vannetta alushameessa oli, sillä jokainen vanne lisäsi sekä materiaalin että työn määrää. Muistitieto Harjavallasta kuvaa krinoliinin yksivanteisena eli huomattavasti edullisempana kuin säätyläisten käyttämät monivanteiset mallit.[17] Lohjalla kolmen vanteen alushame oli täyskrinoliini.[18] Vanteiden määrän vaihtelu tekee mahdottomaksi edellä esitetyn painon mukaan tilastoidun tuonnin muuntamisen hameiden määräksi.

Ostotavaran saavuttamattomuuskaan ei estänyt muodin seuraamista. Tammelasta, Rääkkylästä ja Lohjalta on tietoja yrityksistä korvata teräsvanne pajun, katajan tai pihlajan oksilla.[19] Vastaavaa tapahtui Ruotsissa, jossa säilyneet krinoliinit ja asiakirjat todistavat krinoliinien kotitekoisuuden yleisyydestä.[20]

Muodin leviäminen

Kansallisromantiikan valtakaudella talonpoikainen pukeutuminen haluttiin nähdä alkuperäisenä, ja vuonna 1889 vain ohimennen huomautettiin, että “Löytyy tosin seutuja, joissa kansannaiset ovat hyvinkin turhamaisia ja menevät joka muodin mukaan”.[21] Sanomalehdistä ja arkistoidusta muistitiedosta näitä seutuja löytyy krinoliinimuodin osalta melko runsaasti.

Suomenkielisiä maaseutukirjeitä ja muita sanomalehtimainintoja täytyy tietenkin tarkastella kriittisesti.[22] Tokaisu “piiatkin jo käyttävät” ei tarkoita pitäjän kaikkia piikoja eikä jokapäiväistä käyttöä mutta on todiste siitä, että krinoliinia käyttivät muutkin kuin säätyläiset.

Sattumalta – tai syiden ja seurauksien johdosta – suomenkielisten sanomalehtien määrä kasvaa samaan aikaan kuin krinoliini yleistyy. Tämä tulee pitää mielessä levinneisyyden kehitystä arvioidessa, samoin kuin se, että kun krinoliinia on alettu mainita maaseutukirjeissä, ovat myöhemmät kirjoittajat ottaneet tästä mallia. Vain kahdessa kirjeessä todettiin selvästi, että paikkakunnalla krinoliinia ei käytetä.[23]

Ruotsinkielisiä kirjeitä ei Kansalliskirjaston koneluettavaksi käsitellyistä sanomalehdistä löytynyt, mikä on pidettävä mielessä alla esitettävää levinnäisyyskarttaa tarkasteltaessa.

Varsinaisten kaupunkien ulkopuolelle krinoliini ehti kesään 1861 mennessä, jolloin Salon kauppalassa “yksi ensin sai, niin eipä kauvan kestänyt ennen kuin joka ainoalla oli semmoiset pöykittimet, ettei kolmea laitaan mahdu maantiellä rinnatusten käymään.”[24] Saman vuoden syksynä krinoliinia käyttivät Turussa jo piiatkin ja krinoliini nähtiin palvelusväen römppäviikoilla Kempeleellä.[25]

Keväällä ja kesällä 1862 maaseutukäyttöä raportoitiin Perttelistä, Tammelasta ja Aurasta eli jo mainitun Salon, tehdaspaikkakunta Forssan ja Turun lähistöltä.[26] Vuotta myöhemmin herätti tarkemmin määrittelemättömässä Pohjanmaan pitäjässä pahennusta, kun talonpoikainen morsian kaasoineen oli pukeutunut krinoliineihin.[27]

Kuten ensin kaupungeissa muoti levisi maaseudulle saavuttuaan varakkaammilta muille. Jämsässä kesällä 1864 krinoliinia “yleisesti pitävät talonpojan tyttäret, ja eihän se niin ihme oliskaan jos niillä oliskin, mutta on niissä sentähden useampia ilmankin; mutta piika tytöt, ne kumminkiin laittavat itsellensä krinuliinit, vaikka ei muuta oliskaan kuin paikattu hame päällä.”[28] Vuoteen 1865 mennessä Vanajassa krinoliineja oli “ilmestynyt ei ainoastaan talon tyttärille vaan palkkapiioillekin. Mutta löytyy vielä niitäkin, joilla ei tuota mertahametta ole eivätkä sitä rakastakkaan”.[29]

Krinoliinin käyttöyhteyksinä mainitaan tanssit, häät ja kirkossakäynti eli juhlavammat tilaisuudet. Mutta lohjalaisessa muistitiedossa krinoliini “täytyi olla” niin kirkossa kuin paimenessakin.[30] Maaseudulle piikaa kesällä 1865 palkannut näki tarpeelliseksi toivoa, ettei krinoliinia käytettäisi työaikana.[31] Tampereen tehtaissa kiellettiin sakon uhalla krinoliinin käyttö.[32]

Omalta osaltaan krinoliinin kansan keskuuteen levinneestä käytöstä kertovat sen moninaiset nimet suomeksi. Sana vannehame oli suomenkielessä jo vuonna 1858, ja tuolloin aiheesta kirjoittanut Matias Weckström tunsi myös ilmauksen “alapuolen pöyhistys”.[33] Ruotsiksi krinoliinin osat olivat krinolin fjäder eli krinoliinin sulkia, mutta suomeksi myynti-ilmoituksissa esiintyi krinoliinin jännittimiä, krinoliinin pönkittimiä, krinoliinin pöngettimiä tai krinoliini-ponnistimia.[34] Sanomalehtien maaseutukirjeissä krinoliineja kuvataan hyvin värikkäin sanankääntein, ja krinoliinin synonyymeja ovat renuliiniin ja rinuliinin ohella pöykötin, pöykyttimet, pönkötin, poukotinhame, mertahame sekä perhosten kirkko.[35] Lohjalla krinoliinia kutsuttiin rysäksi, rautahameeksi, huorahameeksi, pilkkahameeksi, nostohameeksi, lystihameeksi ja herkkuhameeksi.[36]

Vuoteen 1867 mennessä muoti oli maailmalla muuttunut.[37] Muotitietoisessa Salossa tuolloin “Herras-säätyiset täällä ovat soukentaneet krinoliininsa, mutta talonpoikasemmat pöyhistelevät laviassa pöyköttimessä niinkuin riikinkukko.”[38] Samana vuonna krinoliinin levinneisyyttä (tai ainakin käsitystä siitä) kuvaa Ruijan Vesisaaren matkaraportin toteamus, että “Tanssin seurassa on vannehamekin saanut sinne pohjoisen napapiirin pohjoispuolelle. Vuonna 1867 käyttivät kaikki Suomalaiset tytöt yhtä kankeata ja pingoitettua vannehametta kuin missä hyvänsä etelässäkin.”[39]

Sanomalehtien ja arkistoidun muistitiedon maininnat krinoliinien käytöstä kaupunkien ulkopuolella.
Sanomalehtien ja arkistoidun muistitiedon maininnat krinoliinien käytöstä kaupunkien ulkopuolella.

Kartalle koottuna sanomalehtien ja muistitiedon maininnat eivät kata koko maata tasaisesti.[40] Yleistetysti kansanomaisen vaatetukset uutuudet levisivät läntisestä ja lounaisesta Suomesta pohjoiseen päätyen vasta lopuksi itärajalle.[41] Toini-Inkeri Kaukonen toteaa tarkastellessaan Punkalaitumen 1800-luvun muotipukuja, että ne olivat “astetta muodikkaampia” kuin Vöyrillä ja että itäsuomalaisissa ajan asuissa oli vähemmän muodin piirteitä.[42] Krinoliinin leviäminen vastaa näitä havaintoja, sillä maininnat painottuvat länteen. Bo Lönnqvistin mukaan Suomessa muodin eturintamassa olleet rannikot eivät tule esiin karttaesityksestä lukuun ottamatta huomattavaa tihentymää Turun seudulla. Tämä johtunee alueiden ruotsinkielisyydestä.[43]

Lönnqvistin tallentaman esimerkin perusteella muodin saapuminen Keski-Euroopasta Suomeen kesti 1970-luvulla kolmisen vuotta.[44] Tähän verrattuna kuusi vuotta keksinnöstä ensimmäisiin käyttäjiin Suomen maaseudulla on varsin lyhyt aika sata vuotta aiemmin.

Krinoliini kulttuuri-ilmiönä on levinnyt pisteittäin eikä rintamana.[45] Leviämiseen on vaikuttanut mahdollisuus havaita muoti joko muualla (kaupungit ja markkinat) käydessä tai omalla kotiseudulla siellä asuvien tai vierailevien säätyläisnaisten käyttämänä sekä kaupunkeihin ja tehdaspaikkakunnille työhön lähteneiden kotona käydessä. Paikallinen kulttuuri saattoi, esimerkiksi yksittäisen esikuvana toimineen henkilön vaikutuksesta, olla erityisesti muotia seuraava tai sitä vierastava. Lisäksi, kuten edellä todettiin, käyttöönotto vaati taloudellisia resursseja sekä tilaisuuden niiden käyttämiseen.

Lopuksi

Krinoliinin suosio oli ajallisesti melko lyhyt, mutta sen voi nähdä osana pidemmän aikavälin ilmiöille.

Ensinnäkin krinoliinimuodin leviäminen suomalaisen maaseutuväestön keskuuteen on jatketta 1700-luvun lopulla alkaneelle vaatemuotien aiempaa nopeammalle ja laajemmalle omaksumiselle talonpoikaisväestön keskuudessa.[46] Jo tuolloin yleistyivät ostokankaat, jotka teollisuustuotanto 1800-luvun alusta alkaen teki entistä saavutettavimmiksi eri puolilla maata ja eri yhteiskuntaluokissa. Vuosisadan loppuun mennessä paikalliset erot vaatetuksessa olivat hävinneet ja muodin seuraamisen yleistyessä pukeutuminen yhdenmukaistui myös säätyjen välillä.[47]

Krinoliini yhdisti aikansa ihmisiä Suomen sisällä, mutta liitti heidät myös kansainväliseen kulttuurin osaksi. Samaan aikaan kun Suomessa kauhisteltiin krinoliiniasuisia piikoja, teroitti saksalainen kynänsä arvostellen krinoliineissa peltotyössä olleita talonpoikaisnaisia.[48] Krinoliinista esitetyt ajatukset ja kauhukertomukset levisivät Euroopan ja Pohjois-Amerikan sanomalehdissä, jotka kopioivat niitä toisiltaan.[49]

Krinoliini ei toki ollut ainoa asia, joka 1800-luvulla tuli maailmalta Suomeen osaksi sen modernisoituvaa materiaalista kulttuuria. Krinoliini on jäänyt vaille huomiota ainakin siksi, että se edelsi 1870-luvun metsätalouden tuomaa varallisuutta, joka on nähty maaseudun kulutuskulttuurin käänteenä.[50] Valmius uutuuksien omaksumiseen oli olemassa jo aiemmin, ja tässä artikkelissa osoitettiin, että kansainvälinen tuote ja ilmiö saattoi levitä muutamassa vuodessa Pariisista Suonenjoelle.

Kaisa Kyläkoski on itseoppinut historiantutkija, jota kiinnostavat menneisyyden ihmiset toimintaympäristöissään.

Lähteet

Arkistot

Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkisto (SKS)

E57. Matilda Grönqvist: Kansatieteellinen kuvaus lohjalaisista puvuista, 1897.

E58. E. G. Hämäläinen: Miesten ja naisten puvut Suonenjoella n. 60 vuotta sitten ja myöhemmin, 1895.

E58. A & Anni Väätänen: Puvut koristuksineen Juvalla, 1900.

E59. Herman Brandt: Kansatieteellisiä kuvauksia. Naisten pukuimet, 1895.

E60. N. Ruusunen: IX Puvut koristuksineen Harjavallassa ja sen naapuripitäjissä Kokemäellä ja Nakkilassa, 1903.

E145. Eino Mäkinen: Rinuliinihameet. Virrat, 1938.

1360. Eino Aho: [Krinoliini]. Virrat, 1970.

Painetut lähteet

Loppuviitteissä mainitut sanomalehdet sekä

Katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan vuosina 1866-1870. Suomalainen Virallinen tilasto I. ,Toinen jakso. Keisarillinen senaatti, Helsinki 1872.

-li -li. Kuvauksia kansannaisen elämästä maalla. Teoksessa Excelsior. Kalenteri vuonna 1889. Suomen nais-yhdistys, Helsinki 1889, 97-110.

[Weckström, M.]. Krinolin-boken eller sammandrag af det mesta af hvad om krinoliner blifvit taladt, skrifvet och tryckt. Plockgods, bestående af text och plancher. Vördsamt tillegnad det täcka könet i Peräseinäjoki af Kr. In. Olin. Första häftet. Turku 1858.

Yleinen katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan vuosina 1871-1875, ynnä grafillinen esitys sahattujen puutavarain ulosviennistä vuosina 1864-1875. Suomenmaan Virallinen tilasto I., Kolmas jakso. Keisarillinen senaatti, Helsinki 1877.

Öfversigt af Finlands sjöfart och handel åren 1856-1865. Bidrag till Finlands officiella statistik. I., Andra häftet. Keisarillinen senaatti, Helsinki 1866.

Tutkimuskirjallisuus

Breward, Christopher. The culture of fashion. A new history of fashionable dress. Manchester University Press, Manchester 1995.

Eldvik, Berit. Möte med mode. Folkliga kläder 1750-1900 i Nordiska museet. Nordiska museets förlag, Stockholm 2014.

Ewing, Elisabeth. Fashion in Underwear. Batsford, London 1971.

Gernsheim, Alison. Fashion and reality 1840-1914. Faber & Faber, London 1963.

Granström, Alvar. Kvinnor och krinoliner. Carlssons, Stockholm 1990.

Hammar, Britta & Rasmussen, Pernilla. Underkläder. En kulturhistoria. Signum, Stockholm 2008.

Heikkinen, Sakari. Kulutus Suomessa autonomian ajan jälkipuoliskolla. Teoksessa När samhället förändras – Kun yhteiskunta muuttuu. Professori Sven-Erik Åströmin juhlakirja. Historiallinen arkisto 76. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1981, 395-419.

Kaukonen, Toini-Inkeri. Muotipuku satakuntalaisessa maalaisyhteisössä vuosisadan vaihteen tienoilla. Teoksessa Kulttuurityylien ja muotien kansanomaistuminen. Kulturstilarnes och modets folkliga former. Seminaari 10.-14.2.1975. Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksen toimitteita 2. Helsingin yliopisto, Helsinki 1976, 93-100.

Kuusanmäki, Lauri. Kulutustavarain leviäminen maalaisväestön keskuuteen. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria IV. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1936, 98-119.

Lönnqvist, Bo. Kansanpuku ja kansallispuku. Otava, Helsinki 1979.

Lönnqvist, Bo. Stilförebilder för dräkten i socialt perspektiv. Teoksessa Kulttuurityylien ja muotien kansanomaistuminen. Kulturstilarnes och modets folkliga former. Seminaari 10.-14.2.1975. Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksen toimitteita 2. Helsingin yliopisto, Helsinki 1976, 46-77.

Oittinen, Riitta. Säädytöntä pukeutumista. Muoti ja erottautuminen keisariajan suomalaisessa pukeutumisessa. Teoksessa Arki ja murros. Tutkielmia keisariajan lopun Suomesta. Suomen historiallinen seura, Jyväskylä 1990, 51-76.

Stark, Laura. The Limits of Patriarchy. How Female Networks of Pilfering and Gossip Sparked the First Debates on Rural Gender Rights in the 19th-Century Finnish-Language Press. Studia Fennica Ethnologica. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2011

Stark, Laura. Toimittajien ja itseoppineiden maaseutukirjeenvaihtajien suhde osana suomenkielisen lehdistön nousua 1847-1865. Historiallinen aikakauskirja 1 (2013), 28-42.

Talve, Ilmari. Suomen kansankulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 514. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2012.

Tortora, Phyllis G. Dress, fashion and technology. From prehistory to the present. Bloomsbury Academic, London 2015.

Valonen, Niilo. Kulttuurityylien kansanomaistumisesta. Teoksessa Kulttuurityylien ja muotien kansanomaistuminen. Kulturstilarnes och modets folkliga former. Seminaari 10.-14.2.1975. Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksen toimitteita 2. Helsingin yliopisto, Helsinki 1976, 7-45.

 



  1. Gernsheim 1963, 43-45; Breward 1995, 151; Tortora 2015, 126; Hammar & Rasmussen 2008, 93. [Takaisin]
  2. Perttelistä, Sanomia Turusta no 22, 30.05.1862, 2. [Takaisin]
  3. Stark 2013, 34. [Takaisin]
  4. Breward 1995, 157, 158. Granström 1990, 144; Gernsheim 1963, 46. [Takaisin]
  5. Heikkinen 1981, 398, 408 [Takaisin]
  6. Öfversigt af Finlands sjöfart 1866, 49; Katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun 1872, 77; Yleinen katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun 1877, 67. [Takaisin]
  7. Weckström 1858, 13-15. [Takaisin]
  8. Diverse, Helsingfors Tidningar no 89, 14.11.1857, 4. [Takaisin]
  9. Åbo Underrättelser no 52 6.7.1858, 4; Ilmoitus-Lehti no 39, 1.10.1859, 3; Oulun Wiikko-Sanomia no 44 3.11.1860, 4; Vasabladet no 19, 11.05.1861, 4; Björneborgs Tidning no 33, 16.08.1861, 4. [Takaisin]
  10. Weckström 1858, 40. [Takaisin]
  11. Weckström 1858, 50. [Takaisin]
  12. Kaikenlaista, Hämäläinen no 45, 8.11.1861, 3 [Takaisin]
  13. Markkinoista, Mikkelin Ilmoituslehti no 15, 12.4.1862, 2; Muistelmia, Mikkelin Ilmoituslehti no 22, 31.5.1862, 3. [Takaisin]
  14. Hauholta, Hämäläinen no 19, 8.5.1863, 1; Landthandeln, Åbo Underrättelser no 136, 20.11.1866, 2-3;  Karstulasta, Uusi Suometar no 21, 15.3.1869, 2 [Takaisin]
  15. Sanomia Turusta, 20.09.1867. [Takaisin]
  16. En verklig fara, Aftonbladet no 294, 18.12.1858, 3; Landsorts-nyheter, Aftonbladet 19.11.1856, 3; Handels-underrättelser, Aftonbladet 3.11.1858, 4; A. G. Alander. Pris-Courant, Helsingfors Tidningar no 57, 21.7.1858, 4; Weckström 1858, 14; Torgpriser, Helsingfors Tidningar no 75, 22.9.1858, 1; C. E. Löfrgen, Vasabladet no 50, 12.12.1863, 3; Torgpriser, Vasabladet no 42, 17.10.1863, 1; Erika Hamberg, Helsingfors Tidningar no 64, 17.3.1865, 4; Erika Hamberg. Fruntimmerskläder, Hufvudstadsbladet no 257, 4.11.1865, 4; Torgpriser, Folkvännen no 46, 15.11.1865, 4; G. Forsman. Krinoliner. Hufvudstadsbladet no 133, 12.6.1866, 3; Torgpriser, Folkvännen no 33, 15.8.1866, 4. [Takaisin]
  17. Ruusunen, 319-320, E60, SKS. [Takaisin]
  18. Grönqvist, 43, E57, SKS. [Takaisin]
  19. Grönqvist, 43, E57, SKS; Rääkkylästä, Suomalainen Wirallinen Lehti no 70, 30.8.1867, 2; Kuusanmäki 1936, 111. [Takaisin]
  20. Eldvik 2014, 72; Hammar & Rasmussen 2008, 95, 98. [Takaisin]
  21. -li -li 1889, 99. [Takaisin]
  22. Sanomalehtimainintoja on haettu Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista hakusanoilla krinolin, krinoliini, krinuliini, rinuliini, krenuliini, renuliini, vannehame, mertahame. [Takaisin]
  23. Lappajärven pitäjästä, Suomalainen Wirallinen Lehti no 81, 13.10.1866, 6; Elimäestä, Suomalainen Wirallinen Lehti no 93, 24.11.1866, 2 [Takaisin]
  24. Salosta, Sanomia Turusta no 12, 21.3.1862, 6. [Takaisin]
  25. Varoitus yhteiselle kansalle, Sanomia Turusta no 42, 18.10.1861, 3; Kempele, Åbo Underrättelser no 138, 23.11.1861, 2. [Takaisin]
  26. Perttelistä, Sanomia Turusta no 22, 30.5.1862, 2; Tammelasta, Sanomia Turusta no 31, 1.8.1862, 1; Prunkkalasta, Sanomia Turusta no 34, 22.8.1862, 2. [Takaisin]
  27. Hvarjehanda, Vasabladet no 12, 18.3.1864, 3. [Takaisin]
  28. Vuoden tulo ja krinoliinit, Suometar no 147, 29.6.1864, 1. [Takaisin]
  29. Vanajasta, Hämäläinen no 7, 17.2.1865, 2. [Takaisin]
  30. Mäkinen, E145, SKS; Aho, 1360, SKS; Grönqvist, E57, SKS; Kempele, Åbo Underrättelser no 138, 23.11.1861, 2; Kaikenlaista. (Hauholta.), Hämäläinen no 18, 2.5.1862, 3-4; Hvarjehanda, Vasabladet no 12, 18.3.1864, 3; Ett och annat ur folklifvet i södra Österbotten, Helsingfors Tidningar no 63, 16.3.1866, 2. [Takaisin]
  31. I tjenst åstundas, Åbo Underrättelser no 68 13.6.1865, 4. [Takaisin]
  32. Tampereelta, Suometar no 158, 12.7.1864, 2; Tampere. Krinoliinit pois!, Sanomia Tampereelta no 18, 30.4.1866, 1. [Takaisin]
  33. Weckström 1858, 39; Ulkomaalta, Suomen Julkisia Sanomia no 5. 18.1.1858, 2. [Takaisin]
  34. Sanomia Turusta no 42. 18.10.1861, 4; Sanomia Turusta no 51, 20.12.1861, 4; Sanomia Turusta no 8, 21.2.1862, 4; Lännetär no 23, 2.12.1863, 4. [Takaisin]
  35. Salon kauppalasta, Sanomia Turusta no 29, 19.7.1867, 2; Nakkilan kappelista, Sanomia Turusta no 22, 29.05.1863, 1-2; Teiskosta, Tampereen Sanomat no 48, 3.12.1867, 3;Vanajasta, Hämäläinen no 7, 17.2.1865, 2; Kaikenlaista, Hämäläinen no 23, 27.6.1862, 3-4; Käkisalmesta, Kansan Lehti no 1, 2.1.1869, 1-2. [Takaisin]
  36. Grönqvist, E57, SKS. [Takaisin]
  37. Breward 1995, 153; Ewing 1971, 48. [Takaisin]
  38. Salon kauppalasta, Sanomia Turusta no 29, 19.7.1867, 2. [Takaisin]
  39. Suomalaiset Vesisaaressa Ruijassa, Suomalainen Wirallinen Lehti no 41, 6.4.1871, 3. [Takaisin]
  40. Grönqvist E57, SKS; Hämäläinen E58, SKS; Väätänen E58, SKS; Ruusunen E60, SKS; Mäkinen E145, SKS; Aho 1360, SKS; Maariasta, Sanomia Turusta no 25, 29.3.1879, 2; Jokioisista, Sanomia Turusta no 18, 5.3.1879, 2; Vähäkyröstä, Uusi Suometar no 116, 3.10.1873, 3-4; Stölder på landet, Åbo Underrättelser no 1, 2.1.1872, 1; Kaustiselta, Suomalainen Wirallinen Lehti no 117, 3.10.1871, 2; Iitistä, Suomalainen Wirallinen Lehti no 115, 28.9.1871, 2; Ylistarosta, Suomalainen Wirallinen Lehti no 87, 25.07.1871, 3; Angelniemeltä, Sanomia Turusta no 13, 31.3.1871, 2; Karstulasta, Uusi Suometar no 21, 15.3.1869, 2; Från Saarijärvi, Åbo Underrättelser no 127, 24.10.1868, 2; Matkakertomus Saarijärveltä Petäjävedelle viime kesäkuulla, Kansan Lehti no 30, 25.7.1868, 3; Kiikasta, Sanomia Turusta no 22, 29.5.1868, 2; Taivassalosta, Sanomia Turusta no 17, 24.4.1868, 3; Merikarvialta, Sanomia Turusta no 13, 27.3.1868, 2; Maskusta, Sanomia Turusta no 6, 7.2.1868, 2; Teiskosta, Tampereen Sanomat no 48, 3.12.1867, 3; Tyrväästä, Sanomia Turusta no 38, 20.9.1867, 2; Rääkkylästä, Suomalainen Wirallinen Lehti no 70, 30.08.1867, 2; Salon kauppalasta, Sanomia Turusta no 29, 19.7.1867, 2; Salon kauppalasta, Sanomia Turusta no 9, 1.3.1867, 2; Salon kauppalasta, Sanomia Turusta no 31, 3.8.1866, 2; Veikolleni Helsinkiin Ala-Karjalasta, Suomalainen Wirallinen Lehti no 18, 1.3.1867, 3; Karkusta, Tampereen Sanomat no 52, 31.12.1866, 2; Ajatuksia nyky-ajasta, Janakkalasta ja yleiseen, Hämäläinen no 47, 23.11.1866 , 2-3; Ikaalisista, Sanomia Turusta no 26, 29.6.1866, 2; Ett och annat ur folklifvet i södra Österbotten, Helsingfors Tidningar no 63, 16.3.1866, 2; Vanajasta, Hämäläinen no 7, 17.2.1865, 2; Pirkkalasta, Sanomia Turusta no 35, 2.9.1864, 2; Vuoden tulo ja krinoliinit, Suometar no 147, 29.6.1864, 1; Uudeltakirkolta, Sanomia Turusta no 3, 22.1.1864, 2; Merimaskusta, Sanomia Turusta no 46, 13.11.1863, 2; Tyrväästä, Sanomia Turusta no 44, 30.10.1863, 2-3; Rautalammilta, Tapio no 28, 11.7.1863, 1-2; Nakkilan kappelista, Sanomia Turusta no 22, 29.05.1863, 1-2; Hauholta, Hämäläinen no 19, 8.5.1863, 1; Prunkkalasta, Sanomia Turusta no 34, 22.8.1862, 2; Tammelasta, Sanomia Turusta no 31, 1.8.1862, 1. [Takaisin]
  41. Talve 2012, 164. [Takaisin]
  42. Kaukonen 1976, 99. [Takaisin]
  43. Lönnqvist 1976, 51. [Takaisin]
  44. Lönnqvist 1976, 70. [Takaisin]
  45. Vrt. Valonen 1976, 26-32. [Takaisin]
  46. Lönnqvist 1976, 53; Lönnqvist 1979, 50-56; Talve 2012, 164-165; Edvik 2014, 16, 193-194. [Takaisin]
  47. Edvik 2014, 193-194; Lönnqvist 1976, 53; Talve 2012, 165-167; Kaukonen 1976, 97-99; Oittinen 1990; Stark 2011, 103-105 [Takaisin]
  48. Ewing 1971, 48. [Takaisin]
  49. Esimerkit Ruotsista ja Suomesta. Kertomuksia. Kaikistapa käräjää käydään, Suometar no 46 20.11.1857, 2; Tvenne nya offer för krinolinen, Folkets röst 21.1.1857, 4 [Takaisin]
  50. Stark 2011, 98-100 [Takaisin]


Share on Facebook66Tweet about this on Twitter

Yksi vastaus artikkeliin ”Mertahameiden muuvi eli krinoliinit modernisoituvassa Suomessa”

  1. Hyvää historiaa. Olen saanut artikkelin linkkinä sähköpostitse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *