2017/4
Materiaalinen 1800-luku, osa II

Daguerreobase-tietokanta tutkimuksen työvälineenä

Valokuvaus on merkittävä 1800-luvun keksintö, joka on muokannut maailmankuvaamme ja visuaalista kulttuuria.  Daguerreotypia oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt valokuvausmenetelmä. Se julkistettiin Ranskan tiedeakatemiassa vuonna 1839, ja on nimetty keksijänsä, Louis Jacques Mandé Daguerren mukaan.  Daguerreotyypit ovat tarkkoja, yksityiskohdat tarkasti toistavia kuvia. Jokainen daguerreotyyppi on uniikkikappale. Kuva muodostetaan hopeoidulle kuparilevylle, jota säilytetään suojalasin alla yleensä rasiassa tai kehyskotelossa.

Daguerreotyypit ovat suurimmaksi osaksi muotokuvia, mutta myös muita aiheita, kuten maisemia, tärkeitä tapahtumia ja rakennuksia, tieteen ilmiöitä ja taidetta kuvattiin. Daguerreotyypit olivat arvokkaita, joten vain vauraimmalla väestönosalla oli mahdollisuus kuvauttaa itsensä tai lähipiirinsä. Tietoa on säilynyt niukasti; useinkaan ei tiedetä kuka kuvassa on tai kuka kuvan on ottanut.

Daguerreobase-tietokanta on kaikille avoin monikielinen, ja yhä kasvava tietokanta. Sen tavoitteena on kerätä yhteen tiedot ja kuvat eurooppalaisista daguerreotyypeistä, jotka ovat  hajallaan eri maiden yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa sekä daguerreotyyppeihin liittyvää kirjallisuutta. Daguerreobase-tietokantaan on koottu tällä hetkellä 16 218 daguerreotyyppiä, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Daguerreobase-tietokannassa julkaistut kuvat ovat löydettävissä myös Europeanassa, tosin rajatummilla tiedoilla.

Daguerreobase-tietokanta valmistui nykyiseen asuunsa EU-hankkeen tuloksena vuonna 2015. Hankkeessa oli mukana 18 yhteistyökumppania 13 eri maasta, Suomen valokuvataiteen museo oli yksi yhteistyökumppaneista. Hankekumppanit ovat sitoutuneet ylläpitämään tietokantaa, ja sen jatkuvuuden takaamiseksi perustettiin European Daguerreotype Associationin (EDA), joka vastaa tietokannan toimivuudesta ja elinvoimaisuudesta.[1]

Mikä on daguerreotyyppi?

Daguerreotyyppien valmistaminen on monivaiheinen prosessi. Daguerreotyyppien pohjana on ohut, hopeoitu kuparilevy, jota ensin kiillotetaan huolellisesti. Kiillotuksen jälkeen kuvalevy tehdään valoherkäksi jodihöyryn avulla. Herkistetty levy valotetaan kamerassa ja sen jälkeen kehitetään elohopeahöyryllä. Hopeajodidipinnan valottuneille alueille kerääntyy elohopeaa, lopullinen kuva muodostuu pienistä hopea-elohopeapisaroista. Kuva kiinnitetään, pestään ja useimmiten sävytetään lopuksi kullalla. Syntynyt kuva on negatiivi, joka erottuu peilautuvasta hopeisesta pinnasta joko valon osuessa siihen tietyssä kulmassa tai tummaa pintaa vasten. Mustavalkoista kuvaa voidaan myös värittää lisäämällä väripigmenttejä.[2]

Daguerrotyypit eivät säily ilman suojausta. Irrallinen kuvalevy on altis vaurioitumaan, kuvalevy hapettuu ollessaan ilman kanssa tekemisissä, eikä se kestä minkäänlaista pintakosketusta. Kuvalevyjen herkkyyden vuoksi kehyskotelot ja rasiat ovat olennainen osa kokonaisuutta. Pääsääntöisesti daguerreotyypit edustavat joko eurooppalaista tai anglo-amerikkalaista mallia. Eurooppalainen malli muistuttaa ulkoisesti tavanomaista valokuvakehystä, jossa on suojalasi ja aukkopahvi. Anglo-amerikkalainen malli taas on saranallinen rasia, jossa on erilliset kansi- ja pohjaosat. Kuvalevy sijoitetaan pohjaosaan suojamateriaalien alle. Ulospäin näkyvien rakenteiden lisäksi sekä eurooppalaisessa että anglo-amerikkalaisessa mallissa on tavallisesti aukkopahvin tai passapartout:n alla kuvalevyä tukevia, mahdollisimman ilmatiiviitä ja eristäviä rakenteita ja kiinnitysmekanismeja.

Anglo-amerikkalainen malli. Kuvassa viinatehtailija Carl Axel Levin vaimonsa Hannan kanssa. He matkustivat Amerikkaan, jossa kuvauttivat itsensä. He kuitenkin palasivat myöhemmin takaisin kotiseudulleen ja toivat kuvan mukanaan. (Herranen 1992, 130.) Porvoon museo. Kuva: Laura Sallas

Daguerreotyyppien luettelointi ja dokumentointi

Daguerreobase- tietokannasta löytyvät ohjeistukset erilaisten daguerreotyyppien luettelointiin sekä sanalliseen ja kuvalliseen dokumentointiin. Ohjeistusten taustalla ovat Daguerreobase-hankkeen yhteistyöllä luomat Best practice-käytännöt, jotka mahdollistavat tietojen ja kuvien yhdenmukaisuuden ja vertailun Daguerreobase-tietokannassa.

Daguerreotyyppien luettelointi tietokantaan on tehty jo olemassa olevien soveltuvien museo- ja arkistoalan standardien pohjalta. Hyödynnettyjä standardeja olivat: Lightweight Infromation Describing Objects (LIDO), General International Standard Archival Description (ISAC), Dublin Core, Sepiades, International Standard for Institutions with Archival Holdings (ISDIAH) ja International Standard Archival Authority Record (ISAAR). Yksikään standardeista ei suoraan soveltunut Daguerreobase-tietokannan tarpeisiin, koska standardit on laadittu kokoelmanhallinnan näkökulmasta ja näin ollen ne eivät ole riittävän yksityiskohtaisia. Daguerrotyyppien tutkimus, vertailu, paikannus, ajoitus ja tekijän tunnistaminen edellyttävät yksityiskohtaisia tietoja. Standardien soveltaminen luetteloinnissa on kuitenkin välttämätöntä, jotta Daguerreobase-tietokannan sisältö voidaan yhdistää Europeanaan. Näin on mahdollista käyttää myös SKOS thesaurusta, jonka soveltaminen mahdollistaa monikielisyyden tietokannan käytössä.[3]

Daguerreotyyppien fyysisen rakenteen yksityiskohtaista kuvailua varten laadittiin ohjeistus, joka pohjautuu osin daguerreotyyppien luettelointiohjeeseen sekä ennen nykymuotoista Daguerreobase-tietokantaa käytössä olleeseen Belgian ja Hollannin valokuvamuseoiden käyttämään daguerreotyyppien tietokantaan. Daguerreobase-tietokantaan haluttiin tuoda mahdollisimman kattavasti kuvailevat tiedot daguerreotyypeistä, mutta samalla haluttiin välttää päällekkäisyyksiä sekä pitää kuvailevien kenttien määrä kohtuullisena.[4]

Daguerreotyyppien kuvalliseen dokumentointiin laaditiin ohjeistus, jonka tarkoituksena on taata hyvälaatuisten ja keskenään vertailukelpoisten kuvien tuottaminen tietokantaan. Ohjeistus kattaa kuvausprosessin eri työvaiheet kohteen kuvauksesta kuvankäsittelyyn sekä tiedostojen säilyttämiseen.[5]

Yksittäisen daguerreotyypin tiedot

Näkymä Daguerreobase-sivustolle. Yläpalkissa näkyvät perustiedot, vasemmassa reunassa olevien painikkeiden avulla voidaan liikkua välilehdeltä toiselle.

Daguerreotyypit pyritään kuvailemaan tietokantaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja tarkasti.  Perustiedoissa jokaisen yksittäisen daguerreotyypin sisältö kuvaillaan lyhyesti sekä mainitaan kokoelma, johon se kuuluu sekä kieli, tyyppi (eurooppalainen/anglo-amerikkalainen) ja kaksi tunnusta, kokoelmatunnus sekä tietokannan tunnus, deeplink. Pakollisena tietona mainitaan myös kuvan käyttöoikeudet. Kuvia daguerreotyypistä tulee olla vähintään kaksi, yksi edestä ja toinen takaa.

Syventävät tiedot on lajitelut välilehdille. Ensimmäisellä välilehdellä keskitytään sisällönkuvailuun ja kerrotaan yleisluonteiset tiedot, kuten henkilötiedot, kuvan koko, kuvaaja, kokoelmatiedot ja konservointitiedot. Seuraavalla välilehdellä luonnehditaan suojausta, eli rasiaa tai kehyskoteloa. Siihen kuuluvat rakenteelliset seikat, kuten kehyksen materiaalit tai passe-par-tout:n kerrokset, väri, muoto ja tekstuuri. Kolmannella välilehdellä käsitellään kuvalevyyn liittyvät yksityiskohdat, kuten mahdollinen sävytys ja kiillotus. Hopealeimoille on oma välilehti. Omalla välilehdellään kuvagalleriassa kuvat voidaan jaotella oikeiden otsikoiden alle: ennen konservointia, konservoinnin aikana, konservoinnin jälkeen, kuvalevy, hopealeima ja merkinnät. Viimeisellä välilehdellä on vapaa tekstikenttä kommentteja varten.

Tietopaketit daguerreobasessa

Daguerrreotype Journalissa on daguerrotyyppeihin liittyviä asiantuntija-artikkeleita. Saatavilla on viisi numeroa. Jokaisessa Daguerreotype Journalissa on artikkeli nykytutkimuksesta, ajankohtainen uutinen, historiallinen katsaus, kirjallisuusesittely sekä menetelmän historiallisiin erityispiirteisiin keskittyvä artikkeli otsikolla The Daguerreotype Studio. Numero 3 on erikoisnumero, jonka aiheet keskittyvät eurooppalaisiin daguerreotyyppeihin ja niiden säilyttämiseen ja konservointiin. Erikoisnumero liittyy The Daguerreotype Symposium 2015-seminaariin.

Daguerreotyypit – Euroopan varhaisimmat valokuvat -tietopaketti kertoo Daguerreobase-tietokannasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, daguerreomenetelmän historiasta, daguerreotyyppien valmistamisesta ja tunnistamisesta sekä niiden säilyttämisestä ja konservoinnista. Se sisältää myös lyhyitä kertomuksia historiallisesti merkittävimmistä daguerrotyypeistä eri puolilta Eurooppaa. Tietopaketti on julkaistu yhdeksällä kielellä.[6]

Photography on a Silver Plate -virtuaalinäyttely syntyi daguerrotypia-keksinnön 175-vuotisjuhlavuonna 2014 Daguerreobase-hankkeen ja Europeanan yhteistoteutuksena. Näyttely vie katsojan keksinnön teknisten oivallusten kautta syvälle euroopan kulttuurihistoriaan ja päätyy lopuksi pohtimaan valokuvauksen merkitystä nykyihmiselle. Näyttelyä kuvittavat Daguerreobase-tietokannan  näyttävimmät ja sisällöllisesti kiinnostavimmat daguerreotyyppiesimerkit.[7]

Daguerreobase toimii myös väylänä muille daguerreotyyppejä esitteleville sivustoille. Linkkivalikoimasta voi etsiä tietoa esimerkiksi daguerreotyyppikokoelmista tai perehtyä daguerreotyyppien valmistukseen videoiden avulla. Daguerreotyypeistä kiinnostuneille on olemassa maailmanlaajuisesti yhdistyksiä, jotka löytyvät Daguerreobase-tietokannan kautta. Daguerreobase Facebook -sivusto tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua sosiaalisessa mediassa.[8]

Tiedon haku, suodattaminen ja vertailu

Näkymä Daguerreobase-tietokantaan. Vasemmalla olevasta palkista voidaan valita filttereitä.

Daguerreobase-tietokannassa daguerreotyypeistä voi hakea tietoa hakusanojen avulla sekä suodattaa tietoa erilaisen hakumääritelmien eli filttereiden avulla. Hakusanoja ja hakumääritelmiä voidaan myös yhdistellä. Voidaan esimerkiksi ensin rajata haku koskemaan vain suomalaisia kokoelmia, ja sitten suomalaisten kokoelmien piirissä edelleen määrittää hakuja ajoituksen, tekijän, kokoelman, kuvalevyjen määrän, stereolevyjen, tyypin, hakusanojen tai henkilötietojen perusteella.

Kuvausaika ilmoitetaan usein vuosikymmenen tarkkuudella, eniten merkintöjä tietokannasta löytyy 1850-luvulta. Daguerreotyyppien tarkka ajoittaminen on usein vaikeaa, koska tiedot eivät ole säilyneet.

Daguerreotyyppien tekijöitä, kuvaajia, kuvausstudiota ja kuvalevynvalmistajia on tietokannassa mainittu noin viisi sataa. He edustavat laajasti eri kansallisuuksia ja Euroopan maita. Useimpien daguerreotypistien tuotannosta on tietokannassa vain joitakin yksittäisiä esimerkkejä, mutta myös laajempia kokonaisuuksia on edustettuina. Tällaisia ovat esimerkiksi ranskalaisen valokuvaajan Philibert-Joseph Girault de Prangeyn daguerreotyypit Lähi-idästä ja Ranskasta, joita on tietokannassa 254 kappaletta, tai brittiläisen Antoine Claudetin 156 kappaleen muotokuvakokoelma. Yksi näistä Claudetin muotokuvista löytyy Suomesta, Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista.

Yksittäisiä kokoelmia tietokannassa on tällä hetkellä 323 kappaletta. Suurimmissa kokoelmissa, kuten Ranskan kansalliskirjaston tai Tanskan Fotomuseumin kokoelmissa, on kussakin yli 800 daguerreotyyppiä. Suuret kokoelmat ovat kuitenkin verrattain harvinaisia: muutamien satojen daguerreotyyppien kokoelmia on kymmenkunta, yli sadan yltäviä kokoelmia on kaikkiaan alle neljäkymmentä. Pieniä kokoelmia, joissa daguerreotyyppejä on muutamia kymmeniä tai vähemmän, on useita.

Daguerreotyypit muodostuvat tavallisesti yhdestä kuvalevystä ja suojamateriaaleista. Joskus kuvalevyjä samassa kokonaisuudessa on usempia, esimerkiksi aviopari saatetaan sijoittaa samaan, rasiamalliseen kokonaisuuteen, toinen kuvalevy kansi- ja toinen pohjaosaan. Stereokuvissa kuvalevyjä voi myös olla kaksi. Stereokuvilla luotiin kolmiulotteinen vaikutelma kuva-aiheesta. Niitä löytyy tietokannasta 957 kappaletta. Aihepiirit ovat moninaiset: still life-asetelmia, muotokuvia, täytettyjä eläimiä, eroottisia aiheita, veistoksia, katusoittajia, kaikkea, missä kolmiulotteisuutta saatettiin hyödyntään.

Hakusanoja on tietokannassa tuhansia. Muotokuvat ovat suurin ryhmä, 11 483 osumaa. Hakusananana muotokuva ei ole kovinkaan yksilöivä, mutta kertoo paljon tietokannan luonteesta. Muotokuvat monenlaisine variaatioineen ovat hallitseva ryhmä.

Mahdollisuudet jakaa ja yhdistää tietoja kokoelmien sisällä ja kokoelmasta toiseen ovat Daguerroebase-tietokannan vahvuuksia. Mitä laajempi tietokanta on, sitä enemmän se tarjoaa mahdollisuuksia yhdistellä puuttuvia tietoja. Daguerreotyypeistä on vuosien kuluessa valmistettu erilaisia kopioita, kuten grafiikkaa ja reprokuvia, jopa maalauksia. Tietokannan avulla kopioiden ja alkuperäisten daguerrotyyppien yhdistäminen on mahdollista. Sukututkimus on suosittua, ja tällä hetkellä tietokannan laajuuden perusteella voisi olla mahdollista jopa käyttää kasvojentunnistamiseen perustuvaa ohjelmaa henkilötietojen selvittämiseksi.[9]

Ryhmämuotokuva. Kristiinankaupungin raatimies Johan Felen (1812-1879) ja puolisonsa Anna Helena os. Lacke (1805-1866) tyttärineen. Suomen valokuvataiteen museo. Kuva: Virve Laustela

Tietokannan laajuus ja yksityiskohtaiseen kuvailuun perustuva daguerreotyyppien rakenteen kuvailu mahdollistavat tietojen suodattamisen ja vertailun laajempina kokonaisuuksina. Daguerreotyyppien kompleksisesta rakenteesta voidaan valita elementtejä analysoitavaksi. Daguerreobase-tietokantaa ollaan hyödynnetty esimerkiksi konservoinnin näkökulmasta tutkimalla kuvalevyjen hapettumista suhteessa suojauksen rakenteeseen.[10] Kiinnostava on myös hanke, jossa eurooppalaisia daguerreotyyppejä pyritään ajoittamaan passepartout:n perusteella[11]. Vastaavanlainen hanke on jo toteutettu anglo-amerikkalaisista daguerrotyyppeistä amerikkalaisia kokoelmien hyödyntäen[12].

Suomalaisissa kokoelmissa on voitu lisätä tietoja Daguerreobase-tietokannan avulla, esimerkiksi pormestarinna Maria Augusta Borgin muotokuva (kuva 6) löytyy sekä Pietarsaaren kaupunginmuseon että Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista. Muotokuvaan kolmesta Brandtin perheen lapsesta, joka kuuluu Svenka Litteratursällskapetin kokoelmiin[13], onnistuttiin lisäämään henkilötiedot daguerreotyypin perusteella, joka on Runebergin kotimuseon kokoelmissa[14]. Mahdollisuuksia on monia.

Pormestarinna Maria Augusta Borg s. Appelgrén. Pohjois-Pohjanmaan museo ja Pietarsaaren kaupunginmuseo.

Suomalaiset daguerreotyyppikokoelmat

Suomalaisissa kokoelmissa daguerreotyyppejä on joitakin satoja. Daguerreobase-tietokannassa on tällä hetkellä edustettuna 28 suomalaista kokoelmaa, ja 367 daguerrotyyppiä. Suurin osa daguerrotyypeistä on museoiden ja kuva-arkistojen omistuksessa, mutta niitä on jonkin verran myös yksityisomistuksessa. Monet sekä yksityiset että julkiset kokoelmat ovat pieniä, vain muutamista daguerrotyypeistä koostuvia.[15]

Suomalaiset daguerrotyypit ovat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta muotokuvia. Kuvissa esiintyvät henkilöt ovat useimmiten vauraamman väestönosan edustajia perheineen, kuten virkamiehiä, patruunoita, papistoa, armeijan ylempiä toimihenkilöitä, tai heidän perheenjäseniään.

Kuvien henkilötiedot ja kuvaajatiedot ovat usein puutteellisia. Kuvaajatiedot ovat vielä kuvattavien henkilötietoja harvinaisempia. Ammattilaisstudiot ovat joissain tapauksissa liittäneet kehysten tai rasioiden taakse pieniä paperilappuja, joissa on mainittu kuvaajan tai studion nimi ja joskus osoitekin. Ikkuna-aukkopahvissa tai kuvalevyssä voi myös olla signeeraus. Osa suomalaisista kokoelmista on ulkomaista alkuperää, myös anglo-amerikkalaisia daguerrotyyppejä löytyy kokoelmista.

Ensimmäinen suomalainen daguerrotyyppi on kuvattu vain muutamia vuosia keksinnön julkistamisen jälkeen, vuonna 1842. Kuvan on ottanut turkulainen lääkäri Henrik Cajander, ja se esittää Nobelin taloa Turussa. Kaksi muutakin Cajanderin kuvaamaa daguerrotyyppiä on säilynyt, näkymä Vartiovuorenmäeltä ja omakuva.[16]

Suomessa kuvatut daguerrotyypit ovat pääasiassa kiertelevien daguerrotypistien tuotantoa. Suomessa vaikuttaneita daguereotypistejä oli kymmenkunta. He edustivat eri kansallisuuksia ja kiertelivät muuallakin Pohjois-Euroopassa ja Baltiassa sekä Venäjällä. Daguerrotypistit vierailivat Suomessa vuosien 1843-1857 välisenä aikana. Tämän ajanjakson jälkeen muut valokuvausmenetelmät sivuuttivat daguerrotypian myös Suomessa.

Auguste Desarnod: Ulkona kuvattu muotokuva. Kuvassa lastenhoitaja ”Dadda”, Anna Cassius, sylissään kaksospojat Hugo ja Bruno Sirén, taustalla maalaus lasten äidistä Matilda Sirénistä. Porvoon museo. Kuva: Laura Sallas

Ainoastaan yhdellä Suomessa vaikuttaneista daguerrotypisteistä, venäläis-ranskalaisella Auguste Joseph Desarnod’lla, oli oma, pysyvä studio.[17] Porvoon seudulla vaikuttanut Desarnod kuvasi porvoolaisia kaupunkilaisia, tuttaviaan ja muita kaupungin yläluokan edustajia. Desarnod:n kuvien tunnelma poikkeaa tavanomaisesta, koska kuvat on enimmäkseen otettu ulkona kuvausmenetelmän vaatiman pitkän valotusajan takian. Taustalla saattaa erottua kaupunkimaiseman elementtejä tai puiden oksistoa.[18]

Yksi daguerrotypisteistä oli taustaltaan suomalainen. Fredrik Rehnström oli kotoisin Mäntyharjulta, josta hän muutti ensin Helsinkiin ja sitten Pietariin, koulutukseltaan hän oli kirjansitoja. Hän päätyi opiskelemaan myös valokuvausta ja vieraili Pietarista käsin Suomessa useita kertoja kuvausmatkoillaan. Rehnströmin tuotantoa otaksutaan olevan taidokkaasti väritetyt yksinkertaiset muotokuvat, joita on useissa suomalaisissa kokoelmissa[19]. Hänen kuvaamansa on myös ainoa tunnettu suomalainen maisema-daguerrotyyppi, joka esittää Frenckellin paperitehdasta jokimaisemassa Tammerkoskella Tampereella.

Fredrik Rehnström. Tammerkoski, Tampere, Frenckellin paperitehdas. Kuvattu todennäköisesti vuonna 1847. Kokoelma: Christer Pettersson. Kuva: Virve Laustela

Monivaiheisen kuvausmenetelmän toteuttaminen vaihtelevissa olosuhteissa asetti haasteita kierteleville daguerreotypisteile. Yleisesti ottaen suomalaista alkuperää olevat daguerreotyypit ovatkin ulkoasultaan varsin yksinkertaisia. Kehyksiä ei yleensä ole, vaan suojalasin reunoilla kiertävä kullanvärinen koristelista peittää reunaliimanauhan. Aukkopahvi on valkoinen tai vaalea ja ikkuna-aukon reunalla saattaa olla ohut musta viiva koristeena. Kuvausrekvisiitta on korutonta, taustafondina on usein vaalea kangas. Joskus kuvattavan henkilön koruja tai poskien punaa on korostettu värittämällä. Kuvien laatu ja daguerrotyypin kunto vaihtelevat.[20]

Yhteenveto

Daguerreobase-tietokanta tarjoaa toimivan työkalun harvinaisen ja ainutlaatuisen kuva-aineiston tutkimukseen. Yhtenäiset, tarkoin määritellyt kuvailutiedot ja hyvälaatuiset kuvat mahdollistavat hakumenetelmien tehokkaan käytön monikielisessä, avoimessa tietokannassa. Tietojen lisääminen, tallentaminen ja kommentointi on mahdollista Daguerrobase-tietokantaan liittyneille. Daguerreobase-tietokanta on aktiivinen karttuva tietokanta, jota ylläpitää European Daguerreotype Association (EDA).

Tietokannassa on kuvallisen aineiston lisäksi saatavilla daguerrotyyppeihin liittyvää kirjallisuus- ja tutkimusaineistoa, kuten artikkeleita,  Daguerreotype Journal – julkaisu ja virtuaalinäyttely Photography on a Silver Plate. Verkostoituminen yksityisesti ja erilaisten yhteisöjen kanssa on mahdollista.

Suomalaiset daguerrotyypit ovat erittäin harvinaisia, niitä on säilynyt joitakin satoja kappaleita. Tietoja kuvaajista ja kuvatuista henkilöistä on niin ikään säilynyt varsin vähän. Suurin osa suomalaisista daguerrotyypeistä on muotokuvia. Suomessa vaikuttaneet daguerrotypistit olivat pääasiassa kierteleviä kuvaajia.

Daguerreobase-tietokannassa voidaan yhdistää, vertailla ja täydentää tietoja maailmanlaajuisesti kokoelmasta toiseen. Tietokanta versoo monenlaisia tapoja hyödyntää visuaalista aineistoa tutkimuksessa. Jakamalla ja yhdistämällä yksityiskohtaisia tietoja voidaan ymmärtää laajempia kokonaisuuksia ja löytää uusia näkökulmia kuvalliseen kulttuuriperintöön ja valokuvakulttuurin syntyyn.

Laura Sallas toimii konservaattorina Suomen valokuvataiteen museossa.

Lähteet

Internet:

Daguerreobase. About this project. http://www.daguerreobase.org/en/about-this-project/resources (8.6.2017)

Daguerrobase. Collections. http://www.daguerreobase.org/en/collections (8.6.2017)

Daguerreobase.Community Standard for digitisation. http://www.daguerreobase.org/images/deliverables/DAG_D323_Community_standard_digitisation.pdf (8.6.2017)

Daguerreobase. Daguerreotype:B21998/42:8 http://www.daguerreobase.org/en/collections/indeling/detail/start/1?q_searchfield=holmberg&language=en-GB (8.6.2017)

Daguerreobase. Photography on a silver plate. https://www.google.com/culturalinstitute/beta/exhibit/photography-on-a-silver-plate/gQxWH0VE?hl=en-GB (8.6.2017)

Daguerreobase. Svenska Litteraturs Sällskapet i Finland. http://www.daguerreobase.org/en/collections/indeling/grid?q_searchfield=svenska+&language=en-GB (8.6.2017)

Daguerreobase. Technical Standard. http://www.daguerreobase.org/images/deliverables/DAG_D321_Technical_standard.pdf (8.6.2017)

Daguerreobase. What is a daguerreotype? http://www.daguerreobase.org/en/knowledge-base/what-is-a-daguerreotype (6.6.2017)

Nolan, Sean. Fixed in Time: a new and helpful guide to dating daguerreotypes. https://phsneblog.wordpress.com/2014/09/25/fixed-in-time-a-new-and-helpful-guide-to-dating-daguerreotypes/ (10.4.2017)

Painetut lähteet:

Andersson, Katarina, 1993. Wasafotografer under 1800-talet, Waasalaisvalokuvaajia 1800-luvulta.  Vasa: Österbottens museum.

Herranen, Merja, 1992. Sadan vuoden kuvat, Valokuvausta Porvoossa 1844-1940. Porvoo: Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 5.

Hirn, Sven, 1972. Kameran edestä ja takaa, valokuvaus ja valokuvaajat Suomessa 1939-1870. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museon säätiö.

Savolainen, Irma, 1992. Taiteilijoita, käsityöläisiä ja taivaanrannanmaalareita, turkulaiset valokuvaajat vuoteen 1918. Turku: Turun maakuntamuseo.

Tähtinen, Ritva, 1992. Valokuvauksen vuosikirja 1992. Riitta Koskivirta: Daguerreotypia. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museon säätiö.

Painamattomat lähteet:

Burnett, Nicholas, 4.1.2017. Sähköposti.

Herranen, Merja. 9.12.2014. Suullinen tiedonanto.

Maes, Herman, 19.12.2017. Sähköposti.

Petrillo, Sandra Maria, 10.1.2017. Sähköposti.

 



  1. Daguerreobase. http://www.daguerreobase.org/en/knowledge-base/what-is-a-daguerreotype [Takaisin]
  2. Koskivirta 1992,14. [Takaisin]
  3. Daguerreobase. http://www.daguerreobase.org/images/deliverables/DAG_D321_Technical_standard.pdf [Takaisin]
  4. Daguerreobase. http://www.daguerreobase.org/en/about-this-project/resources [Takaisin]
  5. Daguerreobase. http://www.daguerreobase.org/images/deliverables/DAG_D323_Community_standard_digitisation.pdf [Takaisin]
  6. Daguerreobase. http://www.daguerreobase.org/en/about-this-project/resources [Takaisin]
  7. Daguerreobase. https://www.google.com/culturalinstitute/beta/exhibit/photography-on-a-silver-plate/gQxWH0VE?hl=en-GB [Takaisin]
  8. Daguereobase. http://www.daguerreobase.org/en/knowledge-base/other-resources [Takaisin]
  9. Burnett, 4.1.2017. [Takaisin]
  10. Petrillo, 10.1.2017. [Takaisin]
  11. Maes, 19.12.2016. [Takaisin]
  12. Verkossa 10.4.2017 Sean Nolan https://phsneblog.wordpress.com/2014/09/25/fixed-in-time-a-new-and-helpful-guide-to-dating-daguerreotypes/ [Takaisin]
  13. Daguerreobase. http://www.daguerreobase.org/en/collections/indeling/grid?q_searchfield=svenska+&language=en-GB [Takaisin]
  14. Herranen 1992, 130. [Takaisin]
  15. Daguerreobase. http://www.daguerreobase.org/en/collections [Takaisin]
  16. Savolainen 1992, 11. [Takaisin]
  17. Herranen 1992, 13. [Takaisin]
  18. Herranen 1992, 20. [Takaisin]
  19. Hirn 1972, 18. [Takaisin]
  20. Hirn 1972, 18. [Takaisin]


Share on Facebook0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *