Tiina Ikonen: ” Suomalainen virolainen tarina. Sofi Oksasen Puhdistuksen henkilöhahmojen rakentaminen, ilmentäminen ja tulkinta puvustuksen avulla suomalaisissa näyttämö- ja elokuvasovituksissa.” Lectio praecursoria 9.11.2018.

KM Tiina Ikosen väitöskirja ”Suomalainen virolainen tarina – Sofi Oksasen Puhdistuksen henkilöhahmojen rakentaminen, ilmentäminen ja tulkinta puvustuksen avulla suomalaisissa näyttämö- ja elokuvasovituksissa tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 9.11.2018 . Vastaväittäjänä toimi professori Minna Uotila, Lapin yliopisto, ja kustoksena on professori Pirita Seitamaa-Hakkarainen. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/246610.                                                            

Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, hyvät kuulijat,

Seison edessänne puolustamassa väitöstutkimustani toista kertaa. Tänään olen tosin sellaisten tutkimuskysymysten äärellä, jotka ovat kovin erilaisia kuin ne, joita tarkastelin 18 vuotta sitten Viikin Infokeskuksen auditoriossa. Seuraavaksi haluankin kertoa teille siitä, minkälaiseen uuteen ja erilaiseen tutkimusaiheeseen olen viime vuosina halunnut perehtyä niin suurella innolla, että olin valmis kokemaan tämän jännittävän päivän ja tilanteen uudelleen.

Tänään tarkastettavan väitöstutkimukseni lähtökohta ajoittuu muutaman vuoden taakse, jolloin suomalaiset saivat tutustua virolaisten lähi- ja neuvostoaikaiseen historiaan uuden tieto- ja kaunokirjallisuuden sekä uusien teatteriesitysten ja elokuvien kautta. Sofi Oksanen on ollut yksi keskeinen toimija tässä prosessissa teostensa kautta. Varsinkin Suomen Kansallisteatterissa vuonna 2007 kantaesitetty Puhdistus-näytelmä sekä vuonna 2008 ilmestynyt Puhdistus-romaani ovat herättäneet paljon huomiota ja keskustelua. Lisäksi Oksasen teokset sekä muut 2000-luvun alun uudet teokset ovat tarjonneet mahdollisuuden tutustua virolaisten lähimenneisyyteen myös uusista näkökulmista. Yksi tällainen näkökulma on ollut naisten kokema seksuaalinen väkivalta sota- ja kriisiaikoina sekä ihmiskauppaan liittyvänä ilmiönä. Puhdistus käsittelee teemaa päähenkilöidensä tarinoiden ja kohtaloiden kautta. Teeman ajankohtaisuudesta kertoo myös se, että vuoden 2018 Nobelin rauhanpalkinto jaettiin äskettäin Denis Mukwegelle ja Nadia Muradille, jotka ovat auttaneet seksuaalista väkivaltaa kokeneita sodan uhreja.

Kuvalähde: National Archives of Estonia. Valokuvaaja: L. Kokk.

Oman tutkimukseni näkökulma, joka liittyy Sofi Oksasen Puhdistus-tarinan tapahtumiin, henkilöhahmoihin ja teemoihin sekä Viron lähihistoriaan, on pukeutuminen ja virolaisten pukeutumishistoria. Tämä näkökulma on jäänyt huomiotta Puhdistus-teoksia koskevassa keskustelussa, vaikka kirjailija on tuonut sitä myös muualla kuin teoksissaan esiin. Pukeutumisen ja pukeutumishistorian esiin nostamista perustelee kuitenkin se, että pukeutuminen oli yksi keino, jonka avulla virolaiset loivat ja vaalivat virolaiskansallista identiteettiä ja kulttuuria 1800-luvun lopun kansallisen heräämisen ja ensimmäisen itsenäisyyden aikana sekä neuvostoaikana. Neuvostoaikana pukeutumiseen saattoi myös liittyä pyrkimys vastustaa neuvostojärjestelmää ja erottautua muista Virossa asuneista kansallisuuksista. Voikin ajatella, että virolaisten pukeutumistoiminta liittyy Viron historiaan sen alisteisuuden mutta myös kansallisen identiteetin rakentamisen ja vaalimisen sekä itsesäilymisen ja vastarinnan kautta. Käsityötieteen kannalta kiinnostavaa on myös se, että pukeutuminen perustui tuolloin pitkälti käsityöllisiin vaatteenvalmistustaitoihin.

Puhdistus-näytelmä ja -romaani heijastavat näitä virolaisten pukeutumisen tehtäviä ja tavoitteita, sillä niiden tarinaa on rakennettu henkilöhahmojen olemuksen, taitojen ja kohtaloiden kuvauksen sekä niihin kietoutuvan pukeutumiskuvauksen avulla. Yksi keskeinen ajatus, jota romaanin pukeutumis- ja ulkomuotokuvaus tuo esiin, on myös kauneuden ja hyvyyden liittyminen toisiinsa. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että Viron itsenäisyyden aika sekä uskollisuus vapaalle Virolle liitetään romaanissa kauneuteen, kauniiseen pukeutumiseen sekä käsityöllisiin vaatteenvalmistustaitoihin. Lisäksi pukeutuminen liittyy Puhdistus-tarinassa seksuaalisen väkivallan kokemuksiin ja niiden seurauksiin.

Koska pukeutuminen ja kaunokirjallinen pukeutumiskuvaus voivat toimia kansakunnan identiteettiin, kulttuuriin ja olemassaoloon liittyvinä ilmiöinä ja symboleina, halusin väitöstutkimuksessani selvittää näiden pukeutumisen ilmenemismuotojen yhteyttä Puhdistuksen näyttämö- ja elokuvasovitusten puvustuksiin. Sovitukset olivat edellä mainittu Puhdistus-näytelmän kantaesitys sekä Suomen Kansallisoopperan vuonna 2012 kantaesittämä Puhdistus-ooppera ja samana vuonna valmistunut Solar Filmsin Puhdistus-elokuva. Sovitukset tarjosivat erinomaisen mahdollisuuden tarkastella pukeutumisen, kaunokirjallisen pukeutumiskuvauksen ja puvustuksen välisiä yhteyksiä ilmaisumuodoltaan erilaisissa historiallisissa esityksissä.

Minua kiinnosti sovituksissa se, millä tavoin niiden taiteelliset työryhmät ja esiintyjät hyödynsivät pukeutumishistoriallista tietoa sekä Oksasen Puhdistus-teosten pukeutumis- ja ulkomuotokuvauksia puvustuksessa sekä roolihahmojen rakentamisessa ja esittämisessä. Lisäksi mielenkiintoinen kysymys oli se, millä tavoin oopperan ja elokuvan katsojat tulkitsivat sovitusten tarinaa ja roolihahmoja puvustusten ja muun näyttämöllepanon kautta. Täten puvustusten tarkastelu ulottui Oksasen Puhdistus-teoksista ja Viron lähihistoriasta kolmen erilaisen sovituksen rakentamiseen, esittämiseen ja vastaanottoon.

Näiden aihepiirien sekä pukeutumisen ilmenemismuotojen tarkastelua perustelee se, että historialliset näyttämö- ja elokuvapuvustukset perustuvat yleensä jollain tavoin arkitodellisuuden pukeutumiseen sekä mahdollisesti kaunokirjalliseen pukeutumiskuvaukseen. Puvustusten hyödyntämät ilmaisukeinot ja toimintaa määrittävät olosuhteet ovat kuitenkin erilaisia kuin arkitodellisuudessa tai kaunokirjallisuudessa. Oleellisia lähtökohtia tutkimukselle olivat myös sovitusten konteksti sekä pukeutumisen ja puvustuksen olemuksellisuus. Virolaisten lähihistoriasta kertova Puhdistus-tarina sovitettiin näyttämöesityksiksi ja elokuvaksi pääosin suomalaisvoimin ja suomalaiskatsojille 2000-luvun alun Suomessa. Pukeutumisen ja puvustusten osalta oletus oli, että ne välittävät ja tuottavat tietoa ja merkityksiä sekä ominaisuuksiensa, kuten vaatteen värin, kautta että niiden kokemisen kautta.

Tutkimuksen aineiston perusteella ilmeni, että sekä yleinen pukeutumishistoriallinen tieto että Puhdistus-tarinan tapahtumat ja kuvaukset vaikuttivat sovitusten puvustusten rakentumiseen, ilmaisulliseen käyttöön sekä vastaanottoon. Valitut puvustusratkaisut ja ilmaisulliset keinot olivat kuitenkin sovituksissa osittain varsin erilaisia. Sovitusten suomalaistekijät ja -esiintyjät lähestyivät ja rakensivat sovituksia sekä virolaisten lähihistoriasta kertovina esityksinä että yleisinä tarinoina ihmisyydestä ja ihmisen teoista ja valinnoista. Tämä vastasi pääosin myös suomalaiskatsojien näkemyksiä. Siten Puhdistus-tarinan sovittaminen näyttämöesitykseksi tai elokuvaksi oli myös puvustuksen osalta tasapainoilua yksityisen, Viroon kiinnittyvän tason ja yleisinhimillisen tason välillä sekä puvustuksen historiallisen todenkaltaisuuden ja sen ilmaisullisen käytön välillä. Vaikka tämä oli tietoista toimintaa, siihen vaikuttivat mahdollisesti myös historialliset olosuhteet ja asiantilat. Vaikka neuvostoajan mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset ovat merkittävä osa Viron historiaa, samalla osa niistä jaetaan muiden itäblokkiin kuuluneiden maiden kanssa. Muille kuin virolaisille Viron historia voi siten näyttäytyä osana suurempaa, Neuvostoliiton tai Itä-Euroopan laajuista historiaa. Tämä ilmeni esimerkiksi siten, että virolaisten pukeutumishistoria ei ollut sovitusten suomalaisten tekijöiden, esiintyjien tai katsojien tarkassa tiedossa tai siitä ei ollut ollut saatavilla tietoa. Toisaalta tämänkaltaisen pukeutumistiedon perusteella ei olisi todennäköisesti pystytty rakentamaan puvustusta, jonka avulla suomalaiskatsojille olisi voitu yksiselitteisesti kertoa tapahtumien sijoittumisesta juuri ja vain Viroon.

Puvustusten ilmaisulliset tavoitteet liittyivätkin ennen kaikkea Puhdistus-tarinan aikatasojen osoittamiseen, roolihahmojen ilmentämiseen sekä tarinan yleisinhimillisten, mutta myös Viron historiaan liittyvien teemojen, kuten ihmisen ominaisuuksien, valintojen ja tunteiden, ilmentämiseen. Puvustuksissa hyödynnettiin erilaisia mutta varsin perinteisiä ja suomalaisille todennäköisesti helposti tunnistettavia ja tulkittavia ilmaisukeinoja. Katsojien käsitykset Puhdistuksen tarinasta ja puvustetuista henkilöhahmoista olivatkin pääosin samankaltaisia kuin sovitusten työryhmien ja esiintyjien. Koska Puhdistus-elokuvan ja -oopperan puvustukset perustuivat romaanin ulkomuoto- ja pukeutumiskuvaukseen, ne myös ilmensivät romaanin näkemystä, jonka mukaan yksilön ulkomuoto ja ominaisuudet, kuten kauneus ja hyvyys, kytkeytyvät toisiinsa. Romaanissa ilmenevä näkemys pukeutumisen merkityksestä virolaiskansallisen identiteetin ja kulttuurin vaalijoina saattoi siten tulla epäsuorasti ilmi puvustusten rakentumisessa, käytössä ja tulkinnassa. Lisäksi, koska Puhdistuksen tarinaa kerrotaan virolaisnaisten kohtaloiden ja ominaisuuksien kautta, naiseus sekä naisen ulkomuoto ja pukeutuminen toimivat Oksasen teoksissa ja niiden sovituksissa virolaisten – tai yleisesti kansojen – kohtaloiden ruumiillistuneina symboleina. Toisaalta puvustusten pyrkimys ilmentää yhtä Puhdistuksen keskeistä teemaa, seksuaalista väkivaltaa ja sen seurauksia, jäi vastaanotossa vähälle huomiolle.

Vastaanoton kannalta oli mielenkiintoista myös se, että katsojien käsitykset puvustuksista roolihahmojen ilmentäjinä perustuivat ennen kaikkea niihin liittyneen symboliikan ja tiedon tulkintaan, ei kokemuksellisuuteen. Sen sijaan esiintyjille roolivaatteen tuottama kokemus saattoi olla tärkeä puvustuksen rakentumiseen tai ilmaisulliseen käyttöön vaikuttanut asia.

Lisäksi puvustusten tulkinta saattoi olla erilainen sovituksissa työskennelleiden virolaisten keskuudessa. Heille puvustus saattoi tuottaa sellaisia merkityksiä, joita tekijät eivät olleet tavoitelleet. Historiallisten puvustusten tulkinnassa tarjoutuu siten mahdollisuus kulttuuriseen monitulkintaisuuteen tai väärinymmärrykseen. Tämä viittaa myös siihen, että tietyn maan menneisyyttä kuvaava historiallinen esitys näyttäytyy sen kansalaisille dokumentaarisempana, maan historiaan ankkuroituvana teoksena eikä taiteellisena tulkintana historiasta, joka voi hyödyntää puvustuksen ilmaisukeinoja tarinankerronnassa. Puhdistus-sovitusten kohdalla yksi mahdollinen syy väärinymmärryksiin oli se, että virolaisten pukeutumishistoria sekä pukeutumiseen liittyneet kansalliset ja kulttuuriset tavoitteet ovat olleet suomalaisille varsin vieras asia. Suomalaiskatsojia Puhdistus-sovitusten puvustukset palvelivat kuitenkin hyvin kyetessään kertomaan Puhdistuksen roolihenkilöistä ja näiden kohtaloista sekä Viron lähihistoriaan yhdistettävänä tarinana että kontekstistaan irrottautuvana yleisinhimillisenä ja samastuttavana tarinana. Siten ne myös vahvistivat historiallisiin esityksiin liitettyä ajatusta, jonka mukaan yksilöiden elämä – kohtalot, teot ja tunteet – ovat olennaisimpia asioita menneisyyttä kuvaavissa teoksissa.

Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, miten historialliset puvustukset ovat erilaisten tietojen, merkitysten, tunteiden ja kokemusten muodostumisprosesseja ja jatkumoita, jotka ulottuvat esitysten alkuperäistekstistä ja sen kuvaamasta aikakaudesta esitysten rakentamiseen, esittämiseen ja vastaanottoon. Lisäksi se osoittaa, että puvustuksen, kaunokirjallisen pukeutumiskuvauksen sekä arkitodellisuuden pukeutumisen yhteistarkastelun avulla historiallisen esityksen ja sen vastaanoton yhteys kuvattuun menneisyyden aikakauteen voi monipuolistua ja syvetä. Tätä perustelee Puhdistuksen osalta se, että pukeutumishistorialla ja sitä kuvaavalla kaunokirjallisuudella tai puvustuksella voi olla yhteys kansakunnan historiakäsitykseen, kun pukeutuminen on toiminut esimerkiksi ruumiillistuneena vallan, vastarinnan tai toiseuden symbolina. Tällaisen yhteistarkastelun avulla pukeutumisen merkitys yksilöille ja yhteisöille voi siten avautua uudella tavalla. Historiallisia puvustuksia ei ole ilmeisesti aiemmin tarkasteltu näin monitahoisena kokonaisuutena ja jatkumona.

Tutkimus tuokin uuden näkökulman teatteri- ja elokuvatutkimukseen sekä puvustus- ja pukeutumistutkimukseen tarkastellessaan pukeutumisen ilmenemismuotojen välisiä yhteyksiä jatkumona ja osana historiallisia näyttämö- ja elokuvasovituksia. Lisäksi tutkimuksen tulosten perusteella voi todeta, että puvustuksen monitahoisen tarkastelun tulisi olla kiinteä osa historiallisten näyttämöesitysten tai elokuvien tutkimusta. Pukeutumisen ilmenemismuodot ja niiden väliset yhteydet ansaitsevat enemmän huomiota myös osana historiantutkimusta.

Lopuksi haluan tuoda esiin oman tutkijuuteni, sen miten suomalaisena ja viron kieltä taitamattomana naisena ja tutkijana olen tutkimuksen teon aikana pohtinut lähtökohtaani ja näkökulmaani Viron historiaan, Oksasen Puhdistus-teoksiin sekä Puhdistuksen näyttämö- ja elokuvasovituksiin. Olen lähestynyt, ymmärtänyt ja tulkinnut niitä ulkopuolisena, suomalaisnaisen näkökulmasta sekä oman ja kotimaani historian kautta. Näistä lähtökohdista luodut näkemykseni ja tulkintani liittyen Viron lähimenneisyyteen, Puhdistus-tarinaan eri ilmaisumuodoissaan sekä sovitusten puvustuksiin ovat todennäköisesti aina erilaisia kuin esimerkiksi virolaistutkijan. Joka tapauksessa tutkimuksen aihepiirit muodostivat niin mielenkiintoisen vaikkakin haastavan kokonaisuuden, että väitösprosessi oli myös toisella kertaa vaivan ja tarinan arvoinen.

 

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *