Tehtävänä Neuvostoliitto
Ville Pernaan väitöshaastattelu
Lauantaina 9. helmikuuta 2002 kello 12 käsiteltiinTurun yliopistossa
valtiot. lis. Ville Antti Pernaan väitöskirja "Tehtävänä Neuvostoliitto.
Opetusministeriön Neuvostoliitto-instituutin roolit suomalaisessa politiikassa
1944–1992". Virallisena vastaväittäjänä toimi prof. Juhani Suomi ulkoasiainministeriöstä
ja kustoksena prof. Timo Soikkanen. VTL Ville Pernaa on syntynyt 1974
Paimiossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1993 Paimion lukiosta.
Kuka olet ja miten olet päätynyt väittelemään tästä aiheesta?
– Nimeni on Ville Pernaa ja olen 27-vuotias erikoistutkija Turun
yliopiston poliittisen historian laitokselta. Tutkijaksi ajauduin sattuman
kautta, kun suunnittelemani vaihto-opiskelu Liverpoolissa vaihtui Neuvostoliittoinstituutin
historian kirjoittamiseen tilaustyönä.
Miten luonnehtisit tutkimuksesi keskeisiä kysymyksiä ja tuloksia?
– Heti tutkimustyön alkuvaiheissa kävi ilmi, että tutkimukseni
kohteena oleva Neuvostoliittoinstituutti on ollut erittäin poliittinen
virasto ja sen historia on ollut tiiviissä kytkennässä suomalaisen politiikan
vaiheisiin ja muutoksiin. Siksi keskeiseksi kysymykseni muovautui kysymys
instituutin muuttuvista rooleista suomalaisessa politiikassa. Keskeisenä
tuloksena voisi pitää uudenlaista kokonaistulkintaa Neuvostoliiton ja
Suomen naapuruuden vivahteista sekä tämän naapurisuhteen ulottuvuuksista
suomalaisessa politiikassa.
Millaiset olivat instituutin syntyvaiheet?
– Tärkein taustatekijä "Neuvostoliittoa tutkivan instituutin" -
kuten luonnehdinta tuolloin kuului - syntymiselle oli jatkosodan päättymisen
myötä syntynyt uusi tilanne suomalais-neuvostoliittolaisissa suhteissa.
Suomessa poliittiset piirit halusivat korjata ensimmäisen tasavallan
laiminlyöntejä kukin omasta näkökulmastaan, ja tähän uuteen alkuun myös
instituutin perustaminen kytkeytyi. Sitä ajoivat niin valvontakomission
ja suomalaisen äärivasemmiston nokkamiehet kuin osa yliopistopiireistäkin.
Vuosien 1944 - 1992 aikana Suomen ja Neuvostoliiton suhteet vaihtelivat.
Miten ulkopoliittisten säätilojen vaihtelut näkyivät instituutin toiminnassa?
– Instituutti oli erittäin herkkä suomalais-neuvostoliittolaisten
suhteiden muutoksille. Kaikkein selkein esimerkki on 1940-luvun lopun
käänne, jolloin ns. vaaran vuosien "edistyksellisestä" hankkeesta tuli
yleispoliittisen muutoksen myötä mitä "taantumuksellisin" neuvostovastainen
projekti. 1960- ja 1970-luvun taitteessa alkanut ystävyyssuhteiden verkoston
tihentyminen näkyi niinikään konkreettisesti instituutin roolin ja toiminnan
vahvistumisena. 1980-luvun lopulla itänaapurissa alkanut suuri murros
hyydytti Suomen ja Neuvostoliiton välille rakennetun keskiteytyn yhteistyöjärjestelmän.
Liittyikö tutkimuskohteeseesi mielestäsi poliittisesti arkaluontoisia
/ vaikeita kysymyksiä?
– Teemojen arkaluontoisuus ja vaikeus riippuu siitä kenen kannalta
asioita katsoo. Takavuosikymmenen toimijoista osa saattaa kokea jotkut
tutkimukseeni liittyvät kysymykset vaikeiksi. Itselleni ideologiset
tai poliittiset kysymykset eivät tuottaneet vaikeuksia, mutta sensijaan
yksittäisten ihmisten vaikeista kohtaloista tai ratkaisuista kirjoittaminen
on aina tarkan harkinnan paikka.
Toteat väitöskirjassasi, että Instituutti edusti Suomen ns. virallista
ulkopoliittista linjaa, jossa oli vivahde-eroja ja liikkumavaraa. Tietyissä
reunaehdoissa oli kuitenkin pysyttävä (ja ilmeisesti tasapainoiltava
sekä "neuvostovastaisuuden" että "neuvostomyönteisyyden" syytöksiä vastaan).
Mainitsisitko joitakin esimerkkejä tästä?
– Suhtautuminen länsimaiseen sovjetologiaan on konkreettinen esimerkki
"neuvostovastaisuuden" ja "neuvostomyönteisyyden" välimaastossa taiteilemisesta.
Sovjetologian viriäminen Suomessa 1960-luvun puolivälissä pakotti instituutinkin
ottamaan kantaa alan yhteistyöhön ja julkaisuhankkeisiin. Länsimainen
sovjetologia torjuttiin, mutta samoin tehtiin neuvostopropagandan julkaisemiselle
yhteistyössä virallisten neuvostotahojen kanssa.
Millaisia olivat Neuvostoliittoinstituutin suomalaiset ja neuvostoliittolaiset
yhteistyötahot (yhdistykset, järjestöt, puolueet, yhteisöt, liikkeet)?
– Instituutin keskeisimmät sidosryhmät Suomessa olivat Suomi-Neuvostoliitto-Seura,
joka oli erittäin tärkeä varsinkin alkuvuosina ja opetusministeriö,
johon instituutin kontaktit olivat erittäin tiiviit 1970-luvulta aina
1990-luvulle asti. Neuvostoliiton puolella korkeakouluministeriö ja
kulttuuriministeriö olivat keskeisimpiä monien kirjastojen ohella.
Entä sitten Instituutin loppuvaiheet? Neuvostoliiton uudistuspolitiikka
ja nopea hajoaminen?
– Neuvostoliiton hajoaminen oli nopea ja yllättävä prosessi, ja
siltä se näytti instituutin kauttakin katsottuna. Esimerkiksi keskitetyn
korkeakoulu- ja kulttuurivaihtojärjestelmän romahtaminen muutamassa
vuodessa sen jälkeen, kun systeemejä oli pari vuosikymmentä rakennettu
oli raju muutos.
Kipinä väitöskirjatutkimukseen syntyi tilaushistoriana syntyneen gradun
pohjalta. Millaiseksi koit pro gradu -työn luonteen? Oliko kirjoitussopimuksen
laatiminen ja kysymyksenasettelu helppoa?
– Instituutin varhaisvaiheet ja suomalaisen politiikan kiemurat
1944-1956 osoittautuivat hyväksi ja varsin "tutkimukselliseksi" aiheeksi.
Jatkossa varsinkin 1970- ja 1980-lukujen kohdalla instituutin rooli
suomalaisessa politiikassa kasvoi niin paljon, että tarkempi rajaaminen
olisi saattanut olla paikallaan. Kirjoitussopimuksen laatimisessa olin
täysi untovikko, ja olenkin Paikallishistorian toimistolle ja alkuvaiheen
gradu-ohjaajalleni professori Jorma Kalelalle erittäin kiitollinen sopimusteknisistä
neuvoista.
Esittikö tilaaja gradu- tai jatkotutkimusvaiheessa omia vaatimuksiaan,
vai suhtautuiko avoimesti tutkijan työhön?
– Tilaaja eli Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti antoi minulle
todellakin vapaat kädet, apua ja pääsyn koko arkistoon jne. Mieleeni
on jäänyt tilaajan ohjeistus aivan työn alkumetreiltä: "Tämä täytyy
sitten kirjoittaa niin, että sitä jaksaa joku lukeakin. Kyllä siinä
pari skandaalia täytyy olla!"
Miten sujui haastattelujen teko, muistelivatko haastateltavat mielellään,
vai oliko maaniteltava?
– Tekemäni parikymmentä haastettelua sujuivat suurimmalta osalta
mukavasti ja olivat erittäin hyödyllisiä tällaisessa aiheessa, jossa
asiakirjoja on usein laadittu suodatin päällä. Kuuntelevalla otteella
ja ennen kaikkea hyvällä valmistautumisella haastettelusta tulee onnistunut.
Hyvällä pohjatyöllä voi myös osoittaa haastateltavalle, että kyseessä
on tärkeä asia.
Mitkä tutkimustuloksesi / havaintosi koit itse kiinnostavimpina / yllättävimpinä?
– Näitä on paljon. Aloitin opiskeluni ja työni keskellä kovinta
suomettumiskritiikin vaihetta, ja odotin sormet syyhyten pääsemistä
1970-luvun kimppuun. Lopulta 1970-luku osoittautui byrokraattisemmaksi
ja vähemmän dramaattiseksi kuin Neuvostoliiton romahtaminen, puhumattakaan
940- ja 1950-luvun taitteesta.
Urheilukilpailuista tuttu loppukysymys: Miten tästä eteenpäin?
– Työskentelen nyt eduskunnan 100-vuotishistoriasarjan parissa,
jossa vastuulleni kuuluvat osiot median ja eduskunnan suhteista sekä
suomalaisesta koulutuspolitiikasta 1970-luvulta nykypäiviin. Tällä hetkellä
työn alla ovat median ja politiikan suhteet, ja se onkin osoittautunut
erittäin kiinnostavaksi ja värikkääksi aiheeksi. Myös väitöstutkimuksen
aihepiiristä jäi mieleen muutama teema, joihin olisi mukava palata ilman
opinnäytetyön tekemiseen liittyvää painolastia.
* * *
|
