Jussi Parikka ja Petri Saarikoski
Hakkereita, kehoja, tekniikoita ja teorioita
Kuulumisia Public Proofs - Science, Technology and Democracy
-konferenssista 25.-28.8.2004
Pariisissa elokuun lopulla (25.-28.8.2004) järjestetty teknologiantutkijoiden
(4S & EASST)-tapaaminen kokosi yhteen yli toista tuhatta akateemista
toimijaa. Teemana oli tieteen, teknologian ja demokratian (Public
Proofs - Science, Technology and Democracy) suhde. Esitelmien aiheet
tosin liikkuivat laidasta laitaan, ja usein niiden suhde pääteemaan
oli korkeintaan retorinen. Ongelmana oli myös runsaudenpula - konferenssin
kolme päivää olivat niin täynnä, ettei yksi ihminen saanut kuin raapauksen
kokonaisannista. Konferenssin onnistumista kuitenkin tuki rento ja jopa
epävirallinen tunnelma.
Suomessakin ollaan keskustelu erillisen tieteen- ja teknologiantutkimuksen
opetuksen ja tutkimuksen yhtenäistämisestä. Yhtenäistämistavoitteissa
on nähty myös ongelmansa. Pariisin konferenssin rikkaus oli juuri sen
monipuolisuudessa: eivät ainoastaan puhtaat STS-alan (Science and Technology
Studies) tutkijat, vaan monet kulttuuritieteilijät, psykologit, filosofit
ynnä muut hakivat yhteistä kosketuspintaa tähän kulttuuria läpäisevään
tematiikkaan.
Yhdeksi keskeiseksi puheenaiheeksi nousivat biotieteet sekä yleisesti
ruumiin tematiikka. Miten uudet »elämäntieteet«
sekä geneettinen ruumiinmäärittely ja -hallinta vaikuttavat subjektiviteetin
muodostumiseen? Miten nämä uudet alat kytkeytyvät kapitalismiin ja markkinatalouteen?
Entä millaisten ruumiinkäytäntöjen (ruuasta psyykelääkkeisiin) kautta
muodostamme ruumiitamme? Selvästikin »teknologia«
termi käsitettiin hyvin laajasti, usein ainakin implisiittisesti »ruumiin
tekniikoina«,
tapoina muodostaa ja säännellä kehoamme, kuten Marcel Mauss ja Michel
Foucault ajattelivat.
Torstain sessioista mainittakoon esimerkiksi Critical Theory and STS -työryhmä,
joka pyrki hahmottamaan saksalaisen Frankfurtin koulukunnan (Adorno,
Horkheimer ym.) sukulaisuutta STS-perinteelle. Session tarkoituksena
oli hahmotella yleisesti tieteentekemisen kulttuurisia ja ideologisia
yhteyksiä ja erityisesti post-kolonialistisen tutkimuksen haasteita.
Eniten keskustelua työryhmässä herätti Paula Meneseksen ja Marisa Matiaksen
paperi. Se käsitteli alkuperäisheimojen paikallistietoa ja ns. vaihtoehtoista
lääketiedettä: millaisissa kulttuurin ja vallan kentissä rakentuvat
»oikean«
parantamisen ja tiedon tavat ja käsitteet? Miten paikallinen tieto kääntyy
yleisesti tunnustetulle tieteen kielelle? Tämä paperi sekä João Nunesin
kommentti peräsivät poissaolevien (absence) kokemusten ja tietojen kartoittamista
ja esiintuomista. Aikaisemmin feminismi on pystynyt tekemään tämän suhteessa
naissukupuoleen, nyt post-kolonialistinen tutkimus pyrkii tekemään saman
marginalisoitujen mantereiden kohdalla.
Tätä sessiota seurannut työryhmä ANT and psychology
jatkoi teoreettisilla linjoilla. Yleisesti ottaen
Bruno Latourin läsnäolo konferenssin järjestäjänä tuntui innostaneen
ihmisiä käsittelemään tämän ajatuksia ja Actor Network-teoriaa. Mainittu
sessio pyrki argumentoimaan, että Latourin teoksessaan Nous n'avons
jamais été modernes (1991) esittämä modernin »perustuslain«
idea pätee laajemminkin tieteelliseen järjestykseemme. Ajatuksen mukaan
moderni järjestys on yrittänyt sulkeistaa teknologian ja luonnon erillisiksi
asioiksi suhteessa ihmisen yhteiskuntaan. Silti nuo poissuljetut vaikuttavat
jatkuvasti implisiittisesti kulttuurimme käytännöissä. Portugalilaisten
ja brasilialaisten esitelmöitsijöiden tavoitteena olikin löytää myös
psykologisille teorioille vaihtoehtoisia ontologisia ja epistemologisia
positioita, jotka eivät toistaisi tätä »modernin
perustuslakia«.
Ihminen on jatkuvassa vuorovaihdossa ympäristönsä ja teknologioidensa
kanssa, eikä siten muodostu näille vastakkaiseksi ilmiöksi tai itseriittoiseksi
psyykeksi.
»Hacker«
vai »Tinkerer«?
Tämän matkaraportin kirjoittajista Petri Saarikoskella oli
oma esitys sessiossa, jossa käsiteltiin hakkerismin ja teknologian
laajempia kulttuurisia ja sosiaalisia ilmentymismuotoja. Esitys keskittyi
pääasiassa suomalaisten atk-kerhojen varhaishistorian esittelyyn.
Yleisöä, varsinkin amerikkalaisia osanottajia tuntui kovasti
kiinnostavan millaiset olivat suomalaisten mikrotietokoneharrastajien
ideologiset taustamotiivit. Vastaus lienee ollut ainakin osalle läsnäolijoista
lievä yllätys: maamme varhaiset tietokoneharrastajat olivat
kiinnostuneita lähinnä teknologian kehittämisestä,
eivät niinkään suuryritysten vastustamisesta. Varsinkin
Yhdysvalloissa tietokoneharrastajat tai hakkerit on herkästi niputettu
vastakulttuurisen ideologian kannattajiksi.
Toisesta suomalaisesta esityksestä vastasivat Juha Siltala ja Stephanie
Freeman Helsingin yliopistosta. He keskittyivät esityksessään
tietokoneharrastajien ja yritystoiminnan välisen problemaattisen
suhteen tarkasteluun. Iso osa sessioon käytettävästä
ajasta kului »hakkeri«-käsitteen
laaja-alaisen määrittely-yrityksen keksimiseen. Amerikkalaiset
esittäjät tuntuivat omissa osatutkimuksissaan löytävän
hakkereita autoharrastajien, videoentusiastien, äänilaitteiden
virittäjien ja radioamatöörien keskuudesta. Käsitteen
problemaattisuuden vuoksi esittäjät tarjosivat hakkerin sijaan
vähemmän ideologisesti virittynyttä käsitettä
»tinkerer«,
jolla viitattiin yleisesti taitavaan tekniikan harrastajaan.
Intohimoinen suhtautuminen teknologiaan ja yhteisötoiminta katsottiin
hakkerismin keskeisimmiksi piirteiksi. Vaikka paikalla oli melko paljon
eurooppalaisia osanottajia, tuntuivat amerikkalaiset osanottajat hallitsevan
lähes järjestelmällisesti aiheesta kuin aiheesta käytyä
keskustelua. Hollantilaiset ja muutamat suomalaiset tosin onnistuivat
aina välillä heittämään joitain kommentteja
väliin. Ryhmän puheenjohtajien Josh Greenbergin ja Joseph
Kayen oli lopulta pakko viheltää peli poikki ja todeta, että
käsitteen määrittely vaati tarkempaa erittelyä.
Päivän mielenkiintoisimmista esityksestä vastasi hollantilainen
Frank Veraart, jonka esitys maan tietokoneharrastajien radiotoiminnasta
ja ohjelmistojen vaihdosta oli paitsi informatiivinen myös sopivan
tiivis.
Perjantaina hakkeri-teemaa jatkettiin free software ja open source -ohjelmiston
kehittämistyötä ja yhteisöllisiä toimintatapoja
esitelleessä sessiossa. Paikalla oli ymmärrettävistä
syistä melko runsaasti Linux-käyttäjiä, jotka esittelivät
viime vuosina eri puolilla maailmaa tehtyjä käyttäjätutkimuksia.
Ehdottomasti parasta puolta edustivat Aasian tilannetta käsitelleet
esitykset. Ylipäätään Aasia tuntuu tällä
hetkellä tarjoavan FOSS-liikkeelle lähes loputtomat markkina-alueet.
Suomalaisista paikalla olijoista Jussi Silvonen Joensuun yliopistosta
esitteli Joensuun ja Helsingin harrastajayhteisöjen toimintatapoja.
Kiinnostavaa oli huomata, kuinka laajaa koko vapaiden ohjelmistojen
kehitystyö nykyään on, ja miten kaupallistuminen on vaikuttanut
sen suuntaan ja periaatteisiin.
Open source -ohjelmistot esitelmien ja keskustelun aiheena.
Teknologiakeskustelujen historiallinen konteksti
Torstai oli keynote-paneelin päivä. Latour oli etuoikeutetusti
paneelin vetäjä, vaikkakaan hän ei pitänyt omaa esitelmää.
Public Proofs - an historical interpretation-sessio piti sisällään
esitelmät Barbara Cassinilta, Carlo Ginzburgilta, Simon Schafferilta
ja Delphine Gardeylta. Cassin ja Ginzburg keskittyivät ensisijaisesti
retoriikan ja todistamisen kysymyksiin, edellisen puhuessa pitkälti
Aristoteleen retoriikka-teorian pohjalta, jälkimmäisen keskittyessä
päivänpolttavaan Irakin kysymykseen. Ginzburg nostikin esiin
Yhdysvaltojen sotaretoriikan sekä koko sodan oikeutukseen perustuneen
argumentaation pirullisen taitavuuden.
Kun Hans Blix ei pystynyt osoittamaan, että Irakissa on joukkotuhoaseita,
Donald Rumsfeld pystyi kuittaamaan tämän »epäonnistumisen«
kääntämällä sen nurin: »The
absence of evidence does not mean the evidence of absence«.
Ginzburgin mukaan tämä logiikka noudatteli samaa ajatusta
kuin aikaisemmin Euroopan historiassa noitaoikeudenkäyntien aikaan:
oli vastaajan itsensä todistettava, ettei ollut noita!
Erityisen kiinnostava oli Simon Schafferin esitelmä teknologian
ja tieteen julkisesta esittämisestä ja esittämällä
argumentoimisesta uudella ajalla. Julkinen esittäminen on ollut
tieteen ja teknologian vakuuttamisen muoto. Tätä Schaffer
esitteli käsitteen »assay«
kautta, jolla viitattiin julkiseen kokeeseen. Tämän rinnakkaiskäsite
oli tietenkin »essay«,
essee, kirjallisempi versio julkisesta kokeesta, ideoiden koettelemisesta.
Delphine Gardeyn esitys demokratian riippuvaisuudesta erilaisista välityksen
tekniikoista oli myös erinomainen. Hänen etnologinen tutkimuksensa
oli tarkastellut Ranskan parlamentin toimintaa ja tuon toiminnan välittämistä
julkiseksi.
Perjantain sessioista mainittakoon vielä etukäteen erityisen
kiinnostavilta vaikuttaneet sessiot New Directions Past the Science
Wars (puheenjohtajana Don Ihden johtamana) sekä Humans,
Ghosts, and Machines. Jälkimmäisen tavoitteena oli hahmotella,
miten eurooppalaisestakin kulttuuritieteiden historiasta löytyy
avaimia teknologisen kulttuurin ymmärtämiseen. Esitelmissä
analysoitiin mm. Marcel Maussia, Gilbert Simondonia sekä Gilles Deleuzen
kontrolliyhteiskunnan ideaa. Valitettavasti järjestäjät
olivat epäonnistuneet pahemman kerran: sessiot järjestettiin
seminaaripaikkana toimineen lyseon kappelissa, jonka akustiikka oli
kirkon tapainen. Yhdestäkään esitelmästä ei
saanut vaivatta selvää. Lisäksi aikataulut venyivät
siten, että viimeisenä puhunut Kai Eriksson (HY) joutui valitettavasti
supistamaan esityksensä verkostojen ontologiasta.
Järjestäjille voi antaa muitakin moitteita. Ainakin osalla
osallistujista oli ollut ilmoittautumisongelmia mm. hotellien ja maksujärjestelyjen
kanssa, eivätkä nettisivuston lomakkeet aina toimineet kunnolla.
Sessioiden aikana ilmeni runsaasti teknisiä ongelmia, jotka haittasivat
monien esitysten seuraamista.
4S & EASST-tapaaminen, Pariisi, 25.-28.8.2004, Ecole des mines. Lisätietoa
konferenssista ja osallistujista: http://www.csi.ensmp.fr/csi/4S/index.php
Konferenssiosanottajia rekisteröitymispisteessä.
* * *
FL Jussi Parikka on tutkija Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa.
FL Petri Saarikoski työskentelee lehtorina Turun yliopiston digitaalisen
kulttuurin oppiaineessa Porissa. Kirjoittajat toimivat osana Tekesin
ProACT-ohjelman Tiesu-projektia. http://www.hum.utu.fi/historia/kh/tiesu/
|
