Avainsana-arkisto: 1700-luku

Juha-Matti Granqvist: ”Helsingin porvaristo Viaporin rakennuskaudella (1748–1808).” Lectio praecursoria 26.11.2016.

Uuden ajan alun porvaristo koostui niistä liikemiehistä, joilla oli pormestarin ja raadin lupa harjoittaa ammattiaan kaupungissa. Tämä joukko käsitti kirjavan elinkeinojen meren, suurista tukkukauppiasta käsityöläismestarien, merikapteenien, ravintolanpitäjien ja teurastajien kautta aina viinaa keittäviin pienporvareihin. Tutkijat, jotka ovat lähestyneet porvaristoa, ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita ennen kaikkea sen ”johtavista miehistä” eli suurkauppiaista. Kauppiaseliitin lisäksi tutkijoiden kiinnostusta on vetänyt hieman hillitymmin puoleensa myös käsityöläistö. Pahasti varjoon on jäänyt porvariston kolmas pääryhmä eli pienporvarit: kaupunkien pikkuliikemiehet, suolan, tupakan ja silakan kaupustelijat, viinankeittäjät ja kapakoitsijat, ajurit ja ravintolanpitäjät.

Olga Sipola: ”Valamon luostarikirkkojen ikonisisustus 1700-luvulta 1800-luvun alkuun”. Lectio praecursoria 7.10.2016

Valamon luostarin muovautuminen ja integroituminen Laatokan ympäristöön ja oman paikan etsiminen venäläisessä kirkollisessa elämässä vei aikansa. Ikonit, jotka nyt ovat esillä Heinäveden pääkirkossa, kulttuurikeskuksessa ja muissa paikoissa, heijastavat vanhan Valamon luostarin näitä ponnistuksia.

2016/2
Maata ja taloutta – Näkökulmia maatalouden historiaan

Maata ja taloutta – näkökulmia maatalouden historiaan

Tämän maatalouden historian teemanumeron tavoite ei ole luoda uutta kokonaistulkintaa Suomen maatalouden historiasta, vaan kuten noin vuosi sitten julkaistussa kirjoittajakutsussa todettiin: ”esitellä uutta suomalaista maatalouden historian tutkimusta sekä tarjota uusia näkökulmia ja lähestymistapoja maatalouden historian tutkimukseen”. Tuloksena on maataloushistorian teemanumero, jossa on historiografiaa sekä esittämisen ja kuvaamisen tapoja käsitteleviä artikkeleita, kuten myös artikkeleita, jotka eivät edusta niinkään uutta teoreettista tai metodologista kuin empiiristä lähestymistapaa.

2016/2
Maata ja taloutta – Näkökulmia maatalouden historiaan

Kruunu talonpoikien turvana – Kruununmakasiineista annetut avustukset talonpojille Suomessa 1700-luvun alkupuolella

Suomessa koettiin 1700-luvun alkupuolella useita vakavia katoja, jotka edellyttivät kruunun organisoimia avustustoimia. Viljan jakaminen sitä tarvitseville toteutettiin kruununmakasiinien kautta. Artikkelissa selvitetään, miten paljon viljaa lainattiin makasiineista, mistä vilja oli peräisin ja miten takaisinmaksu toteutui. Tutkimuksessa osoitetaan, että viljan lainaus oli oleellinen osa kruununmakasiinien toimintaa ja että viime kädessä kruunu oli talonpoikien turvana katovuosina.

2016/2
Maata ja taloutta – Näkökulmia maatalouden historiaan

Kruunu, talonpojat ja maanomistus – Paikallisia kamppailuja liikamaista

Tarkastelen artikkelissani isojakoon liittynyttä liikamaiden erottamista kolmen esimerkkikylän avulla. Liikamaiden erottamisesta käytiin ankariakin kiistoja paikallisten talollisten sekä kruunun ja kruunun virkamiesten välillä. Artikkelini valottaa näitä paikallisia kiistoja sekä liikamaiden erottamista osana kruunun politiikkaa, jossa määriteltiin omistusoikeuksia ja verotusta

2016/2
Maata ja taloutta – Näkökulmia maatalouden historiaan

Hämäläistalonpojat ja isojako 1760-luvulla

Uudemmassa suomalaisessa ja ruotsalaisessa tutkimuksessa on korostettu talonpoikien myönteistä suhtautumista isojakoon, 1700-luvun puolivälissä käynnistyneeseen maanjako-olojen uudistukseen. Hämeessä yhteisnautinnan purkamista kuitenkin myös vastustettiin, ja vastarinta sai jopa järjestäytyneitä muotoja. Artikkelissa pohditaan, mistä kielteiset reaktiot johtuivat ja miksi ne keskittyivät juuri hämäläispitäjiin.

Ella Viitaniemi: ”Yksimielisyydestä yhteiseen sopimiseen. Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730–1786.” Lectio praecursoria 13.5.2016.

FM Ella Viitaniemen Suomen historian alaan kuuluva väitöskirja ”Yksimielisyydestä yhteiseen sopimiseen. Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730–1786” (Changes in the Political Culture and Local Community Shown in the Building Process […]

Sofia Gustafsson: ”Leverantörer och profitörer – Olika geografiska områdens och sociala gruppers handel med fästningsbygget Sveaborg under den första byggnadsperioden 1748–1756”. Lectio praecursoria 4.9.2015

Ämnet för min avhandling är upphandlingen av byggnadsmaterial till fästningsbygget Sveaborg under den första intensiva byggnadsperioden, det vill säga åren 1748–1756. Avhandlingen tillkom egentligen på utländska turisters begäran. Under åren jag jobbade som guide på Sveaborg var det många besökare som ställde frågor om fästningens byggnadsarbetare, om byggnadsmaterialen och om vem som egentligen drog ekonomisk nytta av fästningsbygget.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Arja Rantanen: ”Pennförare i periferin. Österbottniska sockenskrivare 1721–1868”. Lectio praecursoria 17.10.2014

Vardagslivets formaliteter och dokumentkulturen gav de som kunde skriva ett väldigt inflytande. Att kunna maktens språk, att kunna läsa och skriva, att kunna påverka, att vara delaktig i samhälleliga debatter och att delta i beslutsfattningen — ta initiativ och vara interaktiv — är idag lika viktigt som under 1700- och 1800-talen och ännu längre bakåt i tiden.

Pyöveli, mestarismies, skarprättäri – Turun lääninmestaajien minäkuva 1643−1722

Turun 1600-luvun pyövelit olivat ristiriitaisia hahmoja. Toisaalta he olivat lainkäytön alimman portaan virkamiehiä ja toisaalta yksityiselämässä jatkuviin rötöstelyihin syyllistyviä pikkurikollisia. Koska työ oli niin epäsuosittu, päätyivät juuri rikolliset siihen. Tämä näkyi selvästi myös kaupunkilaisten suhtautumisessa heihin. Oikeustapaus oikeustapauksen perään kertoo pyöveleiden esiintyneen omavaltaisesti kaupungin virallisena edustajana esimerkiksi markkinoilla.

Musteella todeksi muutettu. Suomen kieli paikallishallinnollisena työkaluna Anders Lizeliuksen pitäjänkokouspöytäkirjoissa 1756–1795

Mikonpäivä vuonna 1756 on tärkeä mutta huonosti tunnettu päivämäärä suomen kielen historiassa. Tuolloin suomea alettiin ensi kerran käyttää kirjoituskielenä paikallishallinnon virallisissa asiakirjoissa, tässä tapauksessa Pöytyän pitäjänkokouksen pöytäkirjoissa. Suomenkielisten pöytäkirjojen laatimisen aloitti pitäjänkokouksen puheenjohtaja, Pöytyän kirkkoherra Anders Lizelius (1708-1795).

2014/4
Linkit menneen ja tulevan välillä

Herännyt talonpoika Antti Pyykkö kirjallistumisen airuena Pielisjärvellä: rippikirjat lähteenä rahvaan kirjallistumisen ja kansanherätysten välisen suhteen tutkimuksessa

Kansanherätyksistä kertovat lähteet ovat usein herätysliikkeiden itsensä tuottamia sisäryhmälähteitä, joita perinteinen herätysliikehistoria on käyttänyt oman identiteetin historian kirjoittamiseen. Asetelma on ollut altis yksipuolisille tulkinnoille ja sankarimyyttien rakentumisille. Heränneiden kirjallistumisen osalta Suomessa on kuitenkin mahdollista käyttää sisäryhmälähteille rinnakkaisina lähteinä rippikirjoja, joihin on periaatteessa kirjattu kunkin seurakuntalaisen edistyminen lukutaidossa ja kristinopin tiedoissa.

Johdanto: Kohtaamisia 1700-luvulla

Hieman yli vuoden kestäneen artikkelien kirjoittamisen, arvioimisen, uudelleentyöstämisen ja editoimisen aikana on ilmestynyt teoksia, joiden kanssa nyt valmistuneet artikkelit on helppo asettaa vuoropuheluun. Viime aikojen tutkimusta inspiroineet käsitteet kuten tila, historiakulttuuri, marginaalit, identiteetit, sukupuoli ja tieto näkyvät myös tämän numeron sähköisillä sivuilla.

2014/4
Linkit menneen ja tulevan välillä

Kolmen pitäjän kuolinsyyt paikallisyhteisön kuvastajina 1700- ja 1800-luvun Pohjois-Suomessa

Vuonna 1748 sai alkunsa taulustolaitos, joka aloitti suunnitelmallisen väestötietojen keräämisen. Väkilukutaulukoihin kuului kuolinsyiden erittelytaulukko, jota voi pitää ensimmäisenä kuolinsyyluokituksena. Mukana oli tartunta- ja kulkutautien ohella myös tapaturmaisia kuolinsyitä.

Suuren kaupunkipalon varalta…: Palovakuuttaminen yhteisöllisenä käytäntönä eräässä ruotsalaisessa kaupungissa vuosina 1785–1807

Puukaupunkien tulipaloista tunnettuja ovat lähinnä katastrofit, mutta pienempiä tulipaloja sattui Turussakin verraten taajaan vuosina 1785-1807.[lix] Onkin syytä kysyä, millä tavoin kaupungissa sattuneet tulipalot heijastuivat vakuuttamiseen. Sijoittamalla tulipalot kartalle on mahdollista havaita, edistivätkö ne lähialueiden tai palaneiden tonttien vakuuttamista.

Keskiajan pimeydestä valistuksen valoon. Henrik Gabriel Porthan ja Turun tuomiokirkon Mustan kirjan asiakirjojen julkaiseminen

Henrik Gabriel Porthan oli yksi niistä uuden aikakauden historiantutkijoista, jotka 1700-luvun kuluessa ryhtyivät kritisoimaan Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa luotua suurta tarinaa Ruotsin mahtavasta Raamattuun ja antiikin kulttuureihin sitoutuvasta menneisyydestä. Näiden teorioiden mukaan niin ruotsalaiset kuin suomalaisetkin polveutuivat suoraa Nooan pojista ja olivat sekä kielellisesti että kulttuurisesti läheisessä yhteydessä Raamatun kansoihin.

Kulttuurien kohtaamisia Levantissa ja Ottomaanien imperiumissa 1500-1700-luvuilla: Tutkijahaastattelu Eva Johanna Holmbergin kanssa

Matkailija oli aina muukalainen, kun tämä saapui vieraaseen maahan. Periaatteessa matkailija oli aina turvaton, kaukana kotimaansa ja perheensä muodostamasta turvaverkosta. Myös uuden ajan alussa ihmisille oli tärkeää perhe, yhteisö, ystävät sekä sosiaalisetverkostot. Tietenkin tilanteita dramatisoitiin. Jos matkakirjassa ei ollut edes yhtä rosvojoukon hyökkäystä tai muunlaista vaaratilannetta, sitä saatettiin pitää tylsänä.

Jari Marjanen: ”Den ekonomiska patriotismens uppgång och fall: Finska hushållningssällskapet i europeisk, svensk och finsk kontext 1720–1840”. Lectio praecursoria 13.12.2013

Filosofian maisteri Jani Marjasen väitöskirja ”Den ekonomiska patriotismens uppgång och fall: Finska hushållningssällskapet i europeisk, svensk och finsk kontext 1720-1840” (Taloudellisen patriotismin nousu ja tuho: Suomen talousseura eurooppalaisessa, ruotsalaisessa ja suomalaisessa kontekstissa 1720-1840) tarkastettiin 13.12.2013 Helsingin yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Lars Magnusson (Uppsalan yliopisto) ja kustoksena professori Henrik Meinander.