Avainsana-arkisto: 1900-luvun alku

Dekadentteja tuntemuksia ja lopun tunnelmia kahdella maalla – Raportti konferenssista End Games and Emotions: The Sense of Ending in Modern Literature and Art, 15.–18.8.2017, Tallinna & Helsinki

Elokuussa 2017 järjestettiin Tallinnassa ja Helsingissä konferenssi End Games and Emotions: The Sense of Ending in Modern Literature and Art. Nelipäiväinen konferenssi toteutettiin Tallinnan ja Helsingin yliopistojen sekä Viron tiedeakatemian […]

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

”Enempää ei Suomi voi tehdä” – Neuvosto-Venäjän pakolaiset vasta itsenäistyneessä maassamme

Vuosina 1917-1922 Neuvosto-Venäjältä pakeni Suomeen noin 30 000-40 000 ihmistä. Tuohon aikaan Suomessa oli enemmän pakolaisia kuin missään muussa pohjoismaassa, eikä vastaavaa määrää pakolaisia saapunut lyhyessä ajassa Suomeen ennen vuotta 2015. Venäjältä Suomeen paenneiden joukossa oli vastavallankumouksellisia, monarkisteja sekä niin kutsuttuja heimopakolaisia eli suomensukuisia inkeriläisiä ja itäkarjalaisia. Venäjän vallankumouksista alkanut kuohunta, vallankumouksia seurannut sisällissota ja nälänhätä olivat tärkeimpiä syitä pakolaisuuteen. Vasta itsenäistyneessä Suomessa ei ollut vakiintuneita käytäntöjä pakolaisten vastaanottamiseen, mutta pienelle valtiolle oli kunnia antaa turvapaikka sitä tarvitseville.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Kulttuurista politiikkaan: Aho, Leino ja kulttuurilehdet estetiikan ja politiikan rajoilla

Artikkeli tarkastelee kulttuurilehtien merkitystä suomenkielisessä, vielä muotoaan hakevassa julkisuudessa 1900-luvun alun levottomina aikoina. Kiinnostuksen kohteena ovat etenkin kahden tunnetuimman nuorsuomalaisen ”sanomalehtikirjailijan” Juhani Ahon ja Eino Leinon aktiviteetit kulttuurilehdissään. Artikkeli tarkastelee, mikä suhde kirjallisella estetiikalla ja yhteiskunnallisella sekä poliittisella aineistolla oli lehdissä, ja miten kirjallinen estetiikka ilmeni lehtien yhteiskunnallisissa ja poliittisissa aiheissa.

2016/3
Koulutusideologiat ja marginaaliset oppilasryhmät - koulutushistorian näkökulmia vähemmistöjen kohtaamiseen

Mikä tieto on kaikkein tärkeintä? Herbert Spencer ja elämää myötäilevä opetussuunnitelma

Mikä tieto on kaikkein tärkeintä? Kysymyksellä viitataan suoraan tai epäsuorasti englantilaisen yhteiskuntateoreetikon Herbert Spencerin (1820–1903) vuonna 1861 julkaisemaan esseeseen ”What Knowledge is of Most Worth?”. Siinä Spencer esittää, että koulutuksen keskeisenä tavoitteena tulisi olla sellaisten tietojen tarjoaminen, jotka mahdollistavat yksilön selviämisen ja terveellisen elämän teollisessa yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa analysoimme Spencerin opetussuunnitelmateoreettista perintöä Michel Foucault’n biopoliittista valtaa ja elämän roolia ihmistieteissä koskevien huomioiden valossa.

Superlatiivien kuvateos Saksan keisarikaudesta

Nykyisellä e-kirjojen ja kompaktien artikkelikokoelmien kaudella tutkija saa vain harvoin käteensä kirjan, jonka käsittely on fyysisesti haasteellista. Tällaisia kirjoja ajateltaessa tulevat mieleen vaikkapa historialliset kirkonkirjat puukansineen ja nahkaselkineen. Keisariajan Saksaa värivalokuvissa esittelevä kuvateos Deutschland um 1900. Ein Porträt in Farbe ei jää kauas kirkonkirjojen formaatista.

Matias Kaihovirta: ”Oroliga inför framtiden. En studie av folkligt politiskt agerande bland bruksarbetarna i Billnäs ca 1900–1920”. Lectio praecursoria 12.9.2015

En juninatt 1918 rymde några män från ett fångläger i Helsingfors skärgård. Männen hade drygt en månad tidigare tillfångatagits i norra Nyland av tyska soldater och skyddskårister. De män som rymde från de vitas fångläger i den ljusa sommarnatten, var forna rödgardister.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Svetlana Toivakka: ”Alma Fohström: kansainvälinen primadonna”. Lectio Praecursoria 28.3.2015

Alma Fohström oli yksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuimmista oopperalaulajista. Hänen äänialansa ulottui matalasta a:sta korkeaan f-säveleen. Alma Fohströmin ohjelmistoon kuului 40 oopperaroolia, joista menestyksekkäimpiä olivat Donizettin Lucia sekä Verdin Violetta ja Gilda.

Sari Hirvonen: ”Keisarin luostarista marginaaliin. Valamon veljestö ja kansallinen identiteetti 1910−1939. Sosiaalihistoriallinen tutkimus munkkiyhteisöstä ja sen sopeutumisesta”. Lectio praecursoria 7.3.2015

Valamolaisessa luostariyhteisössä törmäsivät veljestön venäläisortodoksinen identiteetti ja Suomen ortodoksisen kirkon luostariyhteisöön kohdistamat sopeutumisvaateet. Törmäyksen tuloksena yhteisö kriisiytyi.