Avainsana-arkisto: Edo-kausi

Uskonnollista pelkoa ja inhoa Tokugawa-Japanissa

Edo-kautta on käsitelty lukemattomissa romaaneissa ja elokuvissa japanilaisten itsensä – ja erityisesti samuraiden soturiluokan kannalta – mutta kristitty näkökulma on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle. Varhaisimpiin merkittäviin länsimaisiin kontakteihin lukeutuivat portugalilaiset katoliset papit, jotka 1500-luvun puolella onnistuivat perustamaan suurehkojakin seurakuntia. Shukaku Endon romaani Vaitiolo alkaa tilanteesta, jossa erään fiktiivisen isä Ferreiran Portugaliin lähettämät selonteot vainoista ovat harventuneet ja vähitellen loppuneet kokonaan, ja kolme padrea päättääkin vuonna 1638 lähteä etsimään entistä mentoriaan…

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Ahdinkoa, toivonväreitä ja empatiaa miekkataituruuden varjossa

Fujisawa Shūhein (1927-1997) novelleja on käännetty myös englanniksi, joista tässä arvioimani ovat peräisin kokoelmasta The Bamboo Sword and Other Samurai Tales. Olen valinnut sen kahdeksasta novellista neljä pisintä, sillä etenkin ne valaisevat kiehtovilla tavoilla Edo-kauden yhteiskunnan monimutkaisia sosiaali- ja valtarakenteita, sukupuolisuhteita sekä ennen kaikkea syitä köyhempien samuraiden taloudellisiin vaikeuksiin.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Elämänohjeita, kunniantuntoa, propagandaa, verenvuodatusta: Bushidon sotilaskulttuuriset ja poliittiset vaikutukset Edo-kaudelta Tyynenmeren sodan jälkinäytökseen

Bushidōn ”evoluutio” on ikimuistoisia perinteitä, idealisointia ja moderneja suurvaltapyrkimyksiä sekoittava tarina, jonka varrelta löytyy niin ihaillun jälkimaineen saaneita kansallissankareita kuin suoranaisia sotarikollisiakin. Silti sitä ei tule pitää pelkästään sotaisaan mielenlaatuun vetoavana säännöstönä, jona se helposti näyttäytyy varsinkin karmean huipentumansa 1930- ja 1940-luvuilla saaneen militarismin valossa.