Avainsana-arkisto: Iso-Britannia

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

Kaupan kaksi puolta – Brittien ja Uuden-Seelannin maorien välinen kauppa 1830-luvulla osana sivistyskeskustelua

Britti-imperiumin levittäytyessä uusille, eurooppalaisten aiemmin asuttamattomille alueille britit päätyivät kosketuksiin uusien ihmisryhmien kanssa. Yksi konkreettinen tapa, jolla näitä uusia ihmisiä kohdattiin, oli tavaroiden vaihtaminen. Tämä vaihto kehittyi toisinaan myös suoranaiseksi kaupankäynniksi. Näin tapahtui myös Uuden-Seelannin maorien kanssa. Kaupankäynnillä ja siitä Eurooppaan raportoiduilla tiedoilla oli suuria merkityksiä maorien sivistyneisyyden tason kuvaamisessa ja Uuden-Seelannin kolonisoimisen kannalta.

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

Soturimyytti muutoksessa: Afgaanit ja Afganistan brittiläisessä sanomalehdistössä 1800-luvun alkupuolella

Tutkimukseni keskiössä on kysymys siitä, miten brittiläiset sanomalehdet kuvasivat afgaaneja ja heidän maataan, sekä miten brittien tavat kuvata näitä muuttuivat ensimmäisen afgaanisodan myötä. olen tutkimustani varten perehtynyt The Observerin ja The Manchester Guardianin afgaaneja tai Afganistania käsitteleviin artikkeleihin 1800-luvun alusta ensimmäisen afgaanisodan päättymiseen.

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert modernisaation vedenjakajalla

Brittein saarten 1800-luvun historiaa henkilötasolle tuotaessa etenkin kaksi hahmoa on totuttu nostamaan muiden yläpuolelle: kuningatar Viktoria (1819-1901) ja hänen prinssipuolisonsa Albert (1819-1861). Muutaman etäisen ja epäsuositunkin hallitsijan jälkeen brittimonarkian suosio vakiintui heidän aikanaan, millä oli osaltaan suuri merkitys usealle mantereelle levittäytynyttä imperiumia luotaessa. Tarkastelen artikkelissani, millä tavoilla Viktorian ja Albertin henkilökohtainen suhtautuminen ja panos näkyvät brittiläisen yhteiskunnan modernisaatiokehityksessä, mutta samalla tuon esille myös asioita, joissa konservatiivisuus on vaikuttanut heidän ajatteluunsa.

Laura Tarkka-Robinson: ”Rudolf Erich Raspe and the Anglo-Hanoverian Enlightenment.” Lectio praecursoria 28.1.2017.

Raspe liked to imagine himself as an intermediary who encouraged closer cooperation between Britain and Hanover. As such, he is a prime example of a cultural mediator, working in the interface of national cultures which he was at the same time both bringing closer together and making more distinct from one another.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Famous Victorian Generals Reassessed

Victoria’s Generals focuses on eight British generals of the late Victorian period: Garnet Wolseley, Evelyn Wood, Redvers Buller, George Colley, Lord Chelmsford, Charles Gordon, Frederick Roberts and Herbert Kitchener. Most of them were regarded as heroes by their contemporaries, and while the book manages to paint eight equally fascinating portraits, it does not achieve that at the cost of being uncritical. As the authors point out, this group of men was disparate and fractious – and each of these generals had his weaknesses and contradictions.

2016/3
Koulutusideologiat ja marginaaliset oppilasryhmät - koulutushistorian näkökulmia vähemmistöjen kohtaamiseen

Mikä tieto on kaikkein tärkeintä? Herbert Spencer ja elämää myötäilevä opetussuunnitelma

Mikä tieto on kaikkein tärkeintä? Kysymyksellä viitataan suoraan tai epäsuorasti englantilaisen yhteiskuntateoreetikon Herbert Spencerin (1820–1903) vuonna 1861 julkaisemaan esseeseen ”What Knowledge is of Most Worth?”. Siinä Spencer esittää, että koulutuksen keskeisenä tavoitteena tulisi olla sellaisten tietojen tarjoaminen, jotka mahdollistavat yksilön selviämisen ja terveellisen elämän teollisessa yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa analysoimme Spencerin opetussuunnitelmateoreettista perintöä Michel Foucault’n biopoliittista valtaa ja elämän roolia ihmistieteissä koskevien huomioiden valossa.

Valkoinen mies pimeyden sydämessä – kolme tarinaa siirtomaavallasta

Conradin tarinoissa itä on jo suurelta osin ”kesytetty”; se on täynnä vilkkaita satamakaupunkeja, joissa valkoisen miehen ja paikallisten elämät on sovitettu yhteen, ja lännen ja idän kohtaaminen on jo arkipäivää. Afrikkaa kuvatessa sen sijaan näkyy perinteinen käsitys “pimeästä”, tuntemattomasta maanosasta. Länsi ei vielä ole päässyt täysin tunkeutumaan Afrikan ytimeen; junaraitioiden rakentaminen on vasta aluillaan, ja syvemmälle mantereelle mennessä tukikohdat ja siirtokunnat käyvät pienemmiksi, elämä turvattomammaksi ja luonto lähemmäksi.

Richard Robinson: ”Waves of Excess: Drinking Cultures in Brighton 1880–1939”. Lectio Praecursoria 5.3.2016

Whether imbued with aspirational value or stained with the shame of insincere piety, alcohol could be adopted to a multitude of meanings and roles. Indeed, in the late nineteenth and early twentieth century – for much of the time period of this study – alcohol’s position in English society was more flexible and contested than ever before, and perhaps than at any time since.

Marek Fields: ”Reinforcing Finland’s Attachment to the West – British and American Propaganda and Cultural Diplomacy in Finland, 1944-1962”. Lectio praecursoria 13.5.2015.

Väitöstutkimukseni tarkastelee Britannian ja Yhdysvaltojen propagandaa ja kulttuuridiplomatiaa Suomessa kylmän sodan alkuvuosikymmeninä. Työni ensisijaisena tarkoituksena on ollut tarkastella kahden johtavan länsimaan toiminnan sisältöä, laajuutta ja käytettyjä kanavia sekä kylmän sodan yleisen kehityksen vaikutusta Suomessa toteutettuihin operaatioihin. Keskeistä tutkimukselleni on ollut myös selvittää, miten Suomen sisäiset tekijät, etenkin maan suhde Neuvostoliittoon ja siitä johtuva itsesensuurin harjoittaminen vaikuttivat länsimaiden toimintaan maassamme.

2014/4
Linkit menneen ja tulevan välillä

Kristityn sotilaan vakaumus vastaan islamistinen profetia – Kenraalimajuri Gordon ja Mahdi elokuvassa Khartum (1966)

Khartumin merkittävimpiä vahvuuksia on kunnioitetun brittikenraalin ja radikaalin muslimijohtajan luonteiden ja ajattelun kuvaaminen siten, että niissä on myös odottamattomia yhtäläisyyksiä. Gordon oli kolonialisti, mutta uskoi kristillisen sivistystehtävän ajavan maansa etuja sotilaallista voimankäyttöä paremmin. Mahdi taas hyväksyi saamansa profetian nimissä tapahtuvan laajamittaisenkin väkivallan. Silti kummallakin oli taipumuksia omanlaiseensa mystiikkaan, ja elokuvassa he jopa tuntuvat tiedostavan tämän, mikä tekee Gordonista ja Mahdista mahdollisimman vaikeasti määriteltävän taisteluparin.