Avainsana-arkisto: modernisaatio

Julia Dahlberg: ”Konstnär, kvinna, medborgare. Helena Westermarck och den finska bildningskulturen i det moderna genombrottets tid, 1880–1910”. Lectio praecursoria 3.3.2018.

Uppgiften att agera som samhällets samvete stod i centrum för Helena Westermarcks syn på konstnärens uppgift i samhället. Enligt henne var de epistemiska dygder som förknippades med en konstnär ett skarpt och kritiskt utvärderande intellekt men också ett öppet och känsligt sinne som var mottagligt för tillvarons mer gåtfulla och andliga sidor. Kombinationen av dessa två förmågor gjorde konstnären bättre rustade än någon annan att gå i spetsen för samhällets utveckling som en ”lärare, hjälpare och frälsare”.

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

Modernisaatiokehityksen vaikutus pohjoisen periferian väestön toimeentuloon − Kainuun kruununmetsätorppien talous 1860-luvulta 1900-luvun alkuun

Artikkeli käsittelee Kainuun kruununmetsätorpparien elinkeinoja ja toimeentuloa. Torpparien toimeentulo perustui maanviljelyn ohella erilaisista sivuansioista saatuihin tuloihin. Kruununmetsätorpparit tarjosivat työvoimaa raaka-aineen tuotantoon syrjäseuduilla ja mahdollistivat siten osaltaan teollistumiskehityksen.

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert modernisaation vedenjakajalla

Brittein saarten 1800-luvun historiaa henkilötasolle tuotaessa etenkin kaksi hahmoa on totuttu nostamaan muiden yläpuolelle: kuningatar Viktoria (1819-1901) ja hänen prinssipuolisonsa Albert (1819-1861). Muutaman etäisen ja epäsuositunkin hallitsijan jälkeen brittimonarkian suosio vakiintui heidän aikanaan, millä oli osaltaan suuri merkitys usealle mantereelle levittäytynyttä imperiumia luotaessa. Tarkastelen artikkelissani, millä tavoilla Viktorian ja Albertin henkilökohtainen suhtautuminen ja panos näkyvät brittiläisen yhteiskunnan modernisaatiokehityksessä, mutta samalla tuon esille myös asioita, joissa konservatiivisuus on vaikuttanut heidän ajatteluunsa.

MAAILMOJEN KONFLIKTISTA IHANTEIDEN RAUNIOILLE – MARGINAALINÄKÖKULMA SUOMALAISEN MODERNISAATION HISTORIAAN

Hannu Suni on tarttunut teoksessaan Röyhkeä opettaja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomea koskevassa historiankirjoituksessa marginalisoituun, mutta ajassaan monipuolisesti vaikuttaneeseen Esa Paavo-Kallioon (1858–1936), joka vaiherikkaan elämänsä aikana ehti toimia niin kirjailijana, nuorisoseura- ja raittiusmiehenä, puhujana ja runoilijana, lehtimiehenä, kansakoulunopettajana, maallikkosaarnaajana, kansanperinteen kerääjänä, työväenliikkeen agitaattorina kuin laulujen kirjoittajanakin. Sunin teoksen kohde on klassinen historian häviäjä: aikanaan aktiivinen ja huomiota herättänyt hahmo, joka on kuitenkin useampaan kertaan konkreettisesti sivuutettu häneen kytköksissä olleiden ilmiöiden historiaa kirjoitettaessa.