Avainsana-arkisto: teatteri

2018/2
Satavuotias Suomi katsoi peiliin

Suvaitsevaisuuden soturi. Tom of Finlandin ilo ja häpeä satavuotiaassa Suomessa

Suomen juhlavuonna Tom of Finland on näkynyt kaikkialla − myös valkokankaalla ja teatterin lavalla. Tom of Finlandin elämäntarina näissä teoksissa kerrottuna kuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutosta ja homoeroottisen taiteen nousua kaappien kätköistä gallerioiden seinille. Itsenäisyyden juhlavuoteen yhdistettynä Tomin tarina herättää kysymyksiä häpeällisten syrjinnän historioiden käsittelystä sekä seksuaalisuudesta iloitsevan taiteen liittämisestä osaksi Suomen historiaa ja kansallista ylpeyttä.

Marja Silde: ”Poseeraamisia ja itsensä ylittämisiä. – Habituksen esteettinen muokkaaminen 1980-luvun Helsingin kaupunkikulttuurin murroksessa.” LECTIO PRAECURSORIA 27.1.2018.

Helsingin kaupunkikulttuurin murros osana laajempaa yhteiskunnallista murrosta tarkoitti toiminnan vähittäistä irtoamista keskus- ja valtiojohtoisista rakenteista. Ruumiita ”ylhäältä” organisoinut ja byrokraattiseen suunnitteluun luottanutta hyvinvointivaltion tiukkaa säännöstöä ja normitusta alettiin hiljalleen purkaa. Kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta alkoi synnyttää tapahtumia, jotka mahdollistivat kokea uudenlaisia intensiteettejä ja yllättäviä sekä luovuutta ruokkivia kohtaamisia.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Neitsythahmoinen kansallisuus: Suomi-neidon representaatio Suomalaisen Teatterin kotimaisessa ohjelmistossa 1872–1882

Tutkin Suomalaisen Teatterin (vuodesta 1902 Suomen Kansallisteatteri) varhaisessa kotimaisessa ohjelmistossa representoituvan kansallisuuden sukupuolipuolittunutta olemusta. Artikkelissani tarkastelen ohjelmiston nuoria naishahmoja ja erityisesti niiden ilmaisemaa neitsyyttä, viattomuutta ja puhtautta kansallisuuden sukupuolittunutta rakennetta tarkastelevien teorioiden valossa sekä osana sitä tarinamaailmaa ja kuvastoa, jossa suomalaisen kansallisuusaatteen tarpeisiin luotu Suomi-neidon representaatio on muodostunut.

Teatterin ja tanssin moninainen – Ritva Arvelo ja modernin tanssin sukupolvet

Aktiivisuus useilla eri taiteen kentillä kuuluu tämän ajan uuden sukupolven toimintamalleihin. Ritva Arvelo (s. 1921) on edellisen vuosituhannen poikkeuksellisen monialainen toimija. Hän totesikin vuonna 1968 kirjoittamassaan teatteripamfletissa, Teatterimme umpihaude, toimineensa näyttelijänä, ohjaajana, teatterihallinnon jäsenenä, opettajana, tanssijana, koreografina ja teatterikirjoittajana. Näitä roolejaan Arvelo toteuttikin vaihdellen aika ajoin ensisijaista intohimon kohdettaan.