Avainsana-arkisto: Viro

Tanssi Suomen ja Viron kulttuurisillalla: Ella Ilbakin vierailut Suomessa 1920- ja 30-luvuilla

Virolainen tanssitaiteilija Ella Ilbak (1895–1997) oli Suomessa usein nähty ja juhlittu esiintyjä (1922, 1930, 1932, 1933 ja 1936). Kansainvälinen näkyvyys oli tärkeää vastaitsenäistyneelle Virolle. Nuoria tieteen ja taiteen opiskelijoita koulutettiin ulkomailla ja valjastettiin viestimään uudesta itsenäisestä valtiosta. Ilbak valittiin uuden tanssin edustajana tulevien atomifyysikoiden ja insinöörien joukkoon. Hänestä tuli Suomessa aikansa ilmiö erityisesti 1930-luvun alkupuolella. Kiinnostus ulottui tunnettuihin kulttuurivaikuttajiin, kuten Olavi Paavolaiseen ja Arvi Kivimaahan, jopa rovasti, kansanedustaja ja lapuanliikkeen voimahahmo Kaarlo R. Kares otti kantaa Ilbakin esiintymiseen. Artikkelissa tarkastellaan esitysten vastaanottoa, esityksistä käytyä julkista keskustelua sekä pohditaan, viestivätkö tekstit ennemminkin tulkitsijoiden omista kulttuurispoliittisista taustoista ja aatemaailmoista sekä poleemisesta suomalaisesta kulttuuri-ilmapiiristä kuin Ilbakin tanssitaiteen sisällöistä.

Riikka Taavetti: Queer Politics of Memory: Undisciplined Sexualities as Glimpses and Fragments in Finnish and Estonian Pasts. Lectio Preacursoria 5.10.2018

VTM, FM Riikka Taavetin väitöskirja Queer Politics of Memory: Undisciplined Sexualities as Glimpses and Fragments in Finnish and Estonian Pasts tarkastettiin Helsingin yliopistossa 5.10.2018. Vastaväittäjänä toimi professori Tone Hellesund (Bergenin yliopisto) ja kustoksena professori Pauli Kettunen (Helsingin yliopisto).

Stalinismin purkaminen Neuvosto-Viron historiankirjoituksessa ja tutkijoiden uusi sukupolvi

Australialainen historiantutkija Roger Markwick julkaisi vuonna 2005 teoksen Rewriting History in Soviet Russia. The Politics of Revisionist Historiography 1956–74, joka avasi aiempaa vivahteikkaamman näkymän Neuvostoliiton ”suojasään” jälkeiseen historiankirjoitukseen ja historiantutkijoihin. Markwick nosti pintaan juuri ne tutkijat, jotka olivat sukeltaneet esiin NKP:n 20:nnen puoluekokouksen jälkimainingeissa. Markwickin mukaan 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun Stalinin henkilökultin ja stalinismin vastaiset kampanjat antoivat historioitsijoille mahdollisuuden laventaa historiantutkimuksen näköaloja niin tutkimusongelmien, lähdemateriaalin kuin metodologiankin osalta.