Artikkelit

2017/4
Materiaalinen 1800-luku, osa II

DIGITAALISEN KIRJEEN KATOAVA AINEELLISUUS?

Tässä artikkelissa käsittelemme kirjeiden materiaalisuutta ja sen merkitystä 1800-luvun todellisuudessa. Nostamme esiin parhaillaan digitaalisena editiona ilmestyvän Elias Lönnrotin kirjeenvaihdon, 1800-luvun keskeisen suomalaisen kirjeverkoston, ja kerromme haasteista ja ratkaisuista, joita paperisen kirjeen digitaaliseen julkaisemiseen on liittynyt. Lopuksi pohdimme digitaalisen kirjeen käyttöä tutkijan työn kannalta: mitä merkitsee aineellisuuden katoaminen?

2017/4
Materiaalinen 1800-luku, osa II

Daguerreobase-tietokanta tutkimuksen työvälineenä

Daguerreotypia oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt valokuvausmenetelmä. Se julkistettiin Ranskan tiedeakatemiassa vuonna 1839, ja on nimetty keksijänsä, Louis Jacques Mandé Daguerren mukaan. Daguerreobase-tietokanta on kaikille avoin monikielinen, ja yhä kasvava tietokanta. Sen tavoitteena on kerätä yhteen tiedot ja kuvat eurooppalaisista daguerreotyypeistä, jotka ovat hajallaan eri maiden yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa sekä daguerreotyyppeihin liittyvää kirjallisuutta.

Historia poliittisen maailmankatsomuksen palveluksessa: Tianxia-teoria ja kiinalainen poliittinen kosmologia

Kiina vahvistuu sekä taloudellisesti että poliittisesti, mutta pyrkii enenevissä määrin vaikuttamaan myös maailman ideologiseen ilmapiiriin. Kiinalaiset maailmanpolitiikan tutkijat pohtivat nyt voisiko Kiinan historiasta löytyä aineksia uudenlaiseen maailmanpoliittiseen teoriaan, joka vastaisi […]

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

Soturimyytti muutoksessa: Afgaanit ja Afganistan brittiläisessä sanomalehdistössä 1800-luvun alkupuolella

Tutkimukseni keskiössä on kysymys siitä, miten brittiläiset sanomalehdet kuvasivat afgaaneja ja heidän maataan, sekä miten brittien tavat kuvata näitä muuttuivat ensimmäisen afgaanisodan myötä. olen tutkimustani varten perehtynyt The Observerin ja The Manchester Guardianin afgaaneja tai Afganistania käsitteleviin artikkeleihin 1800-luvun alusta ensimmäisen afgaanisodan päättymiseen.

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert modernisaation vedenjakajalla

Brittein saarten 1800-luvun historiaa henkilötasolle tuotaessa etenkin kaksi hahmoa on totuttu nostamaan muiden yläpuolelle: kuningatar Viktoria (1819-1901) ja hänen prinssipuolisonsa Albert (1819-1861). Muutaman etäisen ja epäsuositunkin hallitsijan jälkeen brittimonarkian suosio vakiintui heidän aikanaan, millä oli osaltaan suuri merkitys usealle mantereelle levittäytynyttä imperiumia luotaessa. Tarkastelen artikkelissani, millä tavoilla Viktorian ja Albertin henkilökohtainen suhtautuminen ja panos näkyvät brittiläisen yhteiskunnan modernisaatiokehityksessä, mutta samalla tuon esille myös asioita, joissa konservatiivisuus on vaikuttanut heidän ajatteluunsa.

2017/3
Materiaalinen 1800-luku, osa I

”Enempää ei Suomi voi tehdä” – Neuvosto-Venäjän pakolaiset vasta itsenäistyneessä maassamme

Vuosina 1917-1922 Neuvosto-Venäjältä pakeni Suomeen noin 30 000-40 000 ihmistä. Tuohon aikaan Suomessa oli enemmän pakolaisia kuin missään muussa pohjoismaassa, eikä vastaavaa määrää pakolaisia saapunut lyhyessä ajassa Suomeen ennen vuotta 2015. Venäjältä Suomeen paenneiden joukossa oli vastavallankumouksellisia, monarkisteja sekä niin kutsuttuja heimopakolaisia eli suomensukuisia inkeriläisiä ja itäkarjalaisia. Venäjän vallankumouksista alkanut kuohunta, vallankumouksia seurannut sisällissota ja nälänhätä olivat tärkeimpiä syitä pakolaisuuteen. Vasta itsenäistyneessä Suomessa ei ollut vakiintuneita käytäntöjä pakolaisten vastaanottamiseen, mutta pienelle valtiolle oli kunnia antaa turvapaikka sitä tarvitseville.

Vikatikki. Yritys tehdä August Ahlqvistista suomalainen suurmies

Ahlqvist-juhlinta, täysin riippumatta hänen tosiasiallisista luonteenpiirteistään tai saavutuksistaan, palveli kansallisia tarkoitusperiä, herätti ja edisti suomenkielisten kamppailua kielellisestä hegemoniasta yliopistossa ja mobilisoi opiskelijoita. Yliopistomiehen kunniaksi järjestetyt juhlallisuudet palvelivat myös Suomen yliopiston merkityksen korostamista kuvatessaan millaisia merkittäviä kansalaisia oli yliopiston palveluksessa.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Nils Nordenskiöld, suomalaisen mineralogian uranuurtaja ja eurooppalainen tiedemies

Käsittelen artikkelissani valtioneuvos Nils Gustaf Nordenskiöldin merkitystä Suomen tieteenhistorian kentässä etenkin mineralogian ja vuoritieteen näkökulmasta katsottuna sekä esittelen hänen eurooppalaisia tutkijayhteyksiään. Jo omana aikanaan Nordenskiöldiä pidettiin eniten matkustaneena suomalaisena, ja sellainen hän epäilemättä olikin: jo 1820-luvun alusta lähtien hän aivan viimeisiin elinvuosiinsa saakka oli jatkuvasti liikekannalla ja matkoilla paitsi kotimaassaan myös Venäjällä ja Euroopassa, erityisesti Englannissa, jonka koki itselleen läheisimmäksi maaksi.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Mertahameiden muuvi eli krinoliinit modernisoituvassa Suomessa

“Tellätään rinuliini helmahan ja sitten raitille kävelemään helmet päässä ja kädet puuskassa” kuvaa vuonna 1871 iittiläinen kirjoittaja rahaa käsiinsä saaneiden tyttölasten käytöstä. Tehdasvalmisteinen krinoliini ei jäänyt Suomessa säätyläisten pariin vaan yhtenä 1800-luvun uutuustuotteena siirtyi kaupunkien kautta maaseudulle. Artikkelissa käsitellään krinoliinimuodin leviämisen nopeutta ja laajuutta.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Tyhjää retoriikkaa vai järkiperäistä politiikkaa? Tilastojen käyttö ja merkitys Englannin 1834 köyhäinlain puolesta argumentoinnissa

Lontoossa kuhisee, kun komissaarit työskentelevät uuden 1834 köyhäinlain kimpussa. Senior Nassau ja Edwin Chadwick ovat valmistelleet 360-sivuisen tiivistelmän kyselytutkimuksesta, joka on aikansa suurin. Miksi tilastot nähtiin niin vakuuttavana keinona, että valtavan työläs kyselytutkimus luotiin? Tilastollisen aineiston perusteella komissaarit uskoivat voivansa kumota vahan ja perustella täysin uudenlaisen tavan auttaa köyhiä. Tilastollinen tapa tarkastella yhteiskunnallisia ongelmia muodostui 1834 raportin jälkeen kiinteäksi osaksi poliittista retoriikkaa ja on jatkunut nykypäiviin asti.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Mukashi, mukashi, olipa kerran japanilaissatuja Suomessa: Katsaus japanilaisten satujen käännöshistoriaan

Japanilaisten satujen suomennoshistoria alkaa lehdistöstä 1877 – vain kaksikymmentä vuotta Japanin länsimaille avautumisen jälkeen. Ensimmäiset itsenäiset satuteokset julkaistiin kuitenkin vasta 1918 eurooppalaisen välikielen kautta käännettyinä ja suoraan japanista suomennettua satukirjaa saatiin odottaa vuoteen 1928. Kääntäjät olivat aikansa älykköjä, avaramielisiä naisia ja miehiä, joiden suhde Japaniin oli omanlaisensa.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Gozan-kirjallisuus — Viisi vuorta ja kymmenen temppeliä

Japanilaisten Gozan-temppeleiden zenmunkkien kirjoittaman runouden rooli japanin kirjallisuudessa on hyvä esimerkki tärkeästä mutta huonosti tunnetusta osa-alueesta japanilaisen kirjallisuuden historiassa. Tämä johtunee pitkälti niiden sisällöllisestä monimuotoisuudesta. Vaikka zenmunkin päätyö oli henkinen harjoitus, gozan instituutiona osallistui niin virkamiestyöhön ja diplomatiaan kuin yleiseen taide-, opetus- ja kulttuuritoimintaan, ja oli siten myös keskiaikaisen sosiaalisen maailman keskiössä.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Imagining the Modern Japanese Woman Through Literature: Iwamoto Yoshiharu’s ideas

This paper will provide an outline of the historical backdrop against which the magazine Jokagu Zasshi came to be and some new ideas regarding the evaluation of the pieces of literature presented in the Jokagu Zasshi as a means to attain Iwamoto Yoshiharu’s goals to educate/mold the modern Japanese woman and the society in which she would be accepted and welcomed.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys: dialogi Nihon Rōmanhan kanssa

Mishima Yukio (三島由紀夫, oikealta nimeltään Hiraoka Kimitake, 平岡公威, 1925–1970) tuo usein suomalaisen lukijan mieleen melko yksipuolisen kuvan machosta, miekka käsissään esiintyvästä Japanin viimeisestä seppukun suorittavasta samuraista, tai asenteiltaan jopa fasistisesta kirjailijasta. Tämä […]

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Love poetry by monks: Buddhist notions in late Heian and early Kamakura love poetry

This seems to indicate that the love poetry of monks may mostly have been no more than a series of literary constructs, stylised fabrications that would have emulated the feelings expressed in allegedly genuinely motivated texts by lay authors. But a closer look at both does not reveal any significant differences of quality between love poems by monks or laymen. This again would lead us to think that perhaps most waka on the topic of love, no matter how intense feelings they seem to convey, are in reality just the outcome of a language game with no really deep emotional background.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

The Abduction of Murasaki no Ue as a pattern of parody in medieval Japanese court literature

In conclusion, humorous and parodic elements seem to have a crucial role in the text in question. The mockery seems to be targeted towards court society, but the critical shades are light as the author her/himself must have belonged to the same social circle. The interpretation of this short story as some sort of game or quiz, where the author is stimulating her/his reader’s imagination, casts new light on humorous short stories.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Elämänohjeita, kunniantuntoa, propagandaa, verenvuodatusta: Bushidon sotilaskulttuuriset ja poliittiset vaikutukset Edo-kaudelta Tyynenmeren sodan jälkinäytökseen

Bushidōn ”evoluutio” on ikimuistoisia perinteitä, idealisointia ja moderneja suurvaltapyrkimyksiä sekoittava tarina, jonka varrelta löytyy niin ihaillun jälkimaineen saaneita kansallissankareita kuin suoranaisia sotarikollisiakin. Silti sitä ei tule pitää pelkästään sotaisaan mielenlaatuun vetoavana säännöstönä, jona se helposti näyttäytyy varsinkin karmean huipentumansa 1930- ja 1940-luvuilla saaneen militarismin valossa.

2016/2
Maata ja taloutta – Näkökulmia maatalouden historiaan

Kukonlaulusta Kaivoon – Maatalous ja maaseutu suomalaisissa näytelmäelokuvissa 1950-luvulta vuosituhannen loppuun

Suomessa maatalous koneellistui ja väestö muutti yhä enemmän maaseudulta kaupunkeihin 1950-luvulta lähtien, kun siirryttiin maatalousyhteiskunnasta teolliseen ja jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Artikkelissa tarkastellaan, miten maatalouden ja maaseudun muuttuminen näkyvät suomalaisissa näytelmäelokuvissa 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen.

2016/1
Sodan todellisuus II

Pasifistisia ja nationalistisia tulkintoja sodasta ja sotilaan uhrista Suomessa 1920-luvulla

Ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan jälkeen Suomessakin käytiin keskustelua siitä, mitä sota oli ollut, mistä se johtui ja mitä se oikeastaan oli merkinnyt paitsi kansakunnille myös yksilöille. Toisille sota oli ollut kansakuntien heräämistä, tilaisuus hankkia tunnustusta kansainvälisillä kilpakentillä, joissa panoksena oli itsenäisyys tai katoaminen historian hämärään. Toisille sota oli osoitus eurooppalaisen kulttuurin rappiosta. […] Tässä artikkelissa tutkin miten Suomessa 1920-luvulla ilmaistiin käsityksiä sotilaan kuolemasta isänmaata luovana uhrina ja miten toisaalta väkivallan oikeutusta aikana haastettiin.

2016/1
Sodan todellisuus II

Le Déserteur: Lauluruno sotasensuurin hampaissa

Boris Vianin runoista ja koko tuotannosta on varmaankin tunnetuin hänen sodanvastainen laulurunonsa Le Déserteur, jonka hän kirjoitti Indokiinan sodan loppuvaiheessa. Vianin itsensä tekemän musiikin avulla se on saavuttanut pysyvän maineen laulurunoudessa, joka kertoo sodanvastaisuudesta ja syvällisestä pasifismista.

2016/1
Sodan todellisuus II

Ei sodalle! Vietnamin sodan nostattama kansainvälinen rauhanliike

Vietnamin sotaa on sanottu ensimmäiseksi mediasodaksi, jossa koko maailma saattoi lähes reaaliaikaisesti seurata television tai lehdistön välityksellä sodan kulkua, asuivat he itse missä tahansa. Sota herätti myös laajaa mielenkiintoa ja sitä myöten myös vastustusta. Tässä artikkelissa käsitellään Vietnamin sodan herättämää reaktiota ja aktivismia maissa, joita sota ei suoraan koskettanut.

2015/4
Sodan todellisuus I

Talvisota – valkoisten lumipukujen muuttumaton kuvakertomus?

Tarkastelen tässä artikkelissa sitä, minkälainen ”kuvakertomus” erääksi Suomen historian avaintapahtumista mielletystä talvisodasta eri kuvateoksissa on aikojen saatossa muotoutunut, ja minkälaisia muutoksia tässä kertomuksessa on tapahtunut. Artikkelini lopussa tarkastelen kysymystä siitä, minkälainen ”kuvakertomus” talvisodasta tulisi muodostaa nyt tekeillä olevan muistomerkin yhteyteen.

2015/4
Sodan todellisuus I

Rukajärven tie -sotaelokuva todellisuuden representaationa

Elokuva johdattaa katsojan kuin huomaamatta menneisyyteen. Elokuvan mahdollistama menneisyyskokemus tuo historian helposti lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi. Mennyt todellisuus herää elokuvakokemuksessa ikään kuin uudelleen henkiin. Olli Saarelan ohjaama Rukajärven tie -elokuva (1999) kertoo tiedusteluretkestä, jonka suoritti 14. Divisioonaan kuulunut Kevyt Osasto 2:n polkupyöräosasto aivan jatkosodan alussa. Elokuva kuvastaa historiaa elokuvallisin keinoin, mutta mistä tekijöistä elokuvan todellisuus rakentuu?

2015/4
Sodan todellisuus I

Keneen voi luottaa? Pohjois-Irlannin jakautunut yhteisö elokuvien kuvaamana

Elokuvan ’71 alussa brittisotilaille kerrotaan, miten he eivät Pohjois-Irlantiin lähtiessään ole menossa rajojen taakse. Visuaalisesti päähenkilö kuitenkin lähtee englantilaisen maaseudun rauhasta kiihkeään Belfastiin. Ero on selkeä: konflikti tapahtuu muualla. Pohjois-Irlannin konfliktin monimutkaiset ulottuvuudet näyttäytyvät elokuvissa väkivallan ja kuoleman lisäksi inhimillisenä koitoksena. Me vastaan muut – ajattelu lyö leiman kaikelle. Lojaalius joutuu lujille, kun osapuolten väliset suhteet osoittautuvat monitahoisiksi ja jopa ristiriitaisiksi.

2015/4
Sodan todellisuus I

Vietnamin sota ja Hollywood

Vietnamin sodasta puhuttaessa Hollywoodin merkitystä ei tule väheksyä. Ilman elokuvaa ja Hollywoodia sota ei olisi samassa määrin tunnettu kuin mitä se nyt on. […] Siinä missä toista maailmansotaa pidetään amerikkalaisesta näkökulmasta ”Hyvänä sotana”, jossa amerikkalaiset olivat sankarin ja pelastajan roolissa ja ennen kaikkea voittajia, on Vietnamin sota puolestaan ”Paha sota”, joka sai aikaan suurta vastustusta ja protestiliikkeitä. […] Tämä näkyy myös elokuvakulttuurissa.

Pestis heresis – harhaoppi, rutto ja hengen sairaus

Keskiaikaisissa polemiikeissa ei kaihdettu vastapuolen täydellistä mustamaalausta. Harhaoppisiksi tuomittuja ryhmiä demonisoitiin ja toiseutettiin sitä raivoisammin, mitä hurskaammilta nämä vaikuttivat. Keskeisiä metaforia olivat sairastumisen ja infektion ilmaukset. Artikkeli pohtii mikä rooli leimaavalla kielenkäytöllä, aikansa vihapuheella, oli keskiajan uskonnollisessa vainossa.