Artikkelit

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Nils Nordenskiöld, suomalaisen mineralogian uranuurtaja ja eurooppalainen tiedemies

Käsittelen artikkelissani valtioneuvos Nils Gustaf Nordenskiöldin merkitystä Suomen tieteenhistorian kentässä etenkin mineralogian ja vuoritieteen näkökulmasta katsottuna sekä esittelen hänen eurooppalaisia tutkijayhteyksiään. Jo omana aikanaan Nordenskiöldiä pidettiin eniten matkustaneena suomalaisena, ja sellainen hän epäilemättä olikin: jo 1820-luvun alusta lähtien hän aivan viimeisiin elinvuosiinsa saakka oli jatkuvasti liikekannalla ja matkoilla paitsi kotimaassaan myös Venäjällä ja Euroopassa, erityisesti Englannissa, jonka koki itselleen läheisimmäksi maaksi.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Mertahameiden muuvi eli krinoliinit modernisoituvassa Suomessa

“Tellätään rinuliini helmahan ja sitten raitille kävelemään helmet päässä ja kädet puuskassa” kuvaa vuonna 1871 iittiläinen kirjoittaja rahaa käsiinsä saaneiden tyttölasten käytöstä. Tehdasvalmisteinen krinoliini ei jäänyt Suomessa säätyläisten pariin vaan yhtenä 1800-luvun uutuustuotteena siirtyi kaupunkien kautta maaseudulle. Artikkelissa käsitellään krinoliinimuodin leviämisen nopeutta ja laajuutta.

2016/5
Nationalistinen ja kansainvälinen 1800-luku

Tyhjää retoriikkaa vai järkiperäistä politiikkaa? Tilastojen käyttö ja merkitys Englannin 1834 köyhäinlain puolesta argumentoinnissa

Lontoossa kuhisee, kun komissaarit työskentelevät uuden 1834 köyhäinlain kimpussa. Senior Nassau ja Edwin Chadwick ovat valmistelleet 360-sivuisen tiivistelmän kyselytutkimuksesta, joka on aikansa suurin. Miksi tilastot nähtiin niin vakuuttavana keinona, että valtavan työläs kyselytutkimus luotiin? Tilastollisen aineiston perusteella komissaarit uskoivat voivansa kumota vahan ja perustella täysin uudenlaisen tavan auttaa köyhiä. Tilastollinen tapa tarkastella yhteiskunnallisia ongelmia muodostui 1834 raportin jälkeen kiinteäksi osaksi poliittista retoriikkaa ja on jatkunut nykypäiviin asti.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Mukashi, mukashi, olipa kerran japanilaissatuja Suomessa: Katsaus japanilaisten satujen käännöshistoriaan

Japanilaisten satujen suomennoshistoria alkaa lehdistöstä 1877 – vain kaksikymmentä vuotta Japanin länsimaille avautumisen jälkeen. Ensimmäiset itsenäiset satuteokset julkaistiin kuitenkin vasta 1918 eurooppalaisen välikielen kautta käännettyinä ja suoraan japanista suomennettua satukirjaa saatiin odottaa vuoteen 1928. Kääntäjät olivat aikansa älykköjä, avaramielisiä naisia ja miehiä, joiden suhde Japaniin oli omanlaisensa.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Gozan-kirjallisuus — Viisi vuorta ja kymmenen temppeliä

Japanilaisten Gozan-temppeleiden zenmunkkien kirjoittaman runouden rooli japanin kirjallisuudessa on hyvä esimerkki tärkeästä mutta huonosti tunnetusta osa-alueesta japanilaisen kirjallisuuden historiassa. Tämä johtunee pitkälti niiden sisällöllisestä monimuotoisuudesta. Vaikka zenmunkin päätyö oli henkinen harjoitus, gozan instituutiona osallistui niin virkamiestyöhön ja diplomatiaan kuin yleiseen taide-, opetus- ja kulttuuritoimintaan, ja oli siten myös keskiaikaisen sosiaalisen maailman keskiössä.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Imagining the Modern Japanese Woman Through Literature: Iwamoto Yoshiharu’s ideas

This paper will provide an outline of the historical backdrop against which the magazine Jokagu Zasshi came to be and some new ideas regarding the evaluation of the pieces of literature presented in the Jokagu Zasshi as a means to attain Iwamoto Yoshiharu’s goals to educate/mold the modern Japanese woman and the society in which she would be accepted and welcomed.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys: dialogi Nihon Rōmanhan kanssa

Mishima Yukio (三島由紀夫, oikealta nimeltään Hiraoka Kimitake, 平岡公威, 1925–1970) tuo usein suomalaisen lukijan mieleen melko yksipuolisen kuvan machosta, miekka käsissään esiintyvästä Japanin viimeisestä seppukun suorittavasta samuraista, tai asenteiltaan jopa fasistisesta kirjailijasta. Tämä […]

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Love poetry by monks: Buddhist notions in late Heian and early Kamakura love poetry

This seems to indicate that the love poetry of monks may mostly have been no more than a series of literary constructs, stylised fabrications that would have emulated the feelings expressed in allegedly genuinely motivated texts by lay authors. But a closer look at both does not reveal any significant differences of quality between love poems by monks or laymen. This again would lead us to think that perhaps most waka on the topic of love, no matter how intense feelings they seem to convey, are in reality just the outcome of a language game with no really deep emotional background.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

The Abduction of Murasaki no Ue as a pattern of parody in medieval Japanese court literature

In conclusion, humorous and parodic elements seem to have a crucial role in the text in question. The mockery seems to be targeted towards court society, but the critical shades are light as the author her/himself must have belonged to the same social circle. The interpretation of this short story as some sort of game or quiz, where the author is stimulating her/his reader’s imagination, casts new light on humorous short stories.

2016/4
Munkkien rakkausrunoista Mishimaan ja mangaan: Poimintoja Japanin kirjallisuushistoriasta

Elämänohjeita, kunniantuntoa, propagandaa, verenvuodatusta: Bushidon sotilaskulttuuriset ja poliittiset vaikutukset Edo-kaudelta Tyynenmeren sodan jälkinäytökseen

Bushidōn ”evoluutio” on ikimuistoisia perinteitä, idealisointia ja moderneja suurvaltapyrkimyksiä sekoittava tarina, jonka varrelta löytyy niin ihaillun jälkimaineen saaneita kansallissankareita kuin suoranaisia sotarikollisiakin. Silti sitä ei tule pitää pelkästään sotaisaan mielenlaatuun vetoavana säännöstönä, jona se helposti näyttäytyy varsinkin karmean huipentumansa 1930- ja 1940-luvuilla saaneen militarismin valossa.

2016/2
Maata ja taloutta – Näkökulmia maatalouden historiaan

Kukonlaulusta Kaivoon – Maatalous ja maaseutu suomalaisissa näytelmäelokuvissa 1950-luvulta vuosituhannen loppuun

Suomessa maatalous koneellistui ja väestö muutti yhä enemmän maaseudulta kaupunkeihin 1950-luvulta lähtien, kun siirryttiin maatalousyhteiskunnasta teolliseen ja jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Artikkelissa tarkastellaan, miten maatalouden ja maaseudun muuttuminen näkyvät suomalaisissa näytelmäelokuvissa 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen.

2016/1
Sodan todellisuus II

Pasifistisia ja nationalistisia tulkintoja sodasta ja sotilaan uhrista Suomessa 1920-luvulla

Ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan jälkeen Suomessakin käytiin keskustelua siitä, mitä sota oli ollut, mistä se johtui ja mitä se oikeastaan oli merkinnyt paitsi kansakunnille myös yksilöille. Toisille sota oli ollut kansakuntien heräämistä, tilaisuus hankkia tunnustusta kansainvälisillä kilpakentillä, joissa panoksena oli itsenäisyys tai katoaminen historian hämärään. Toisille sota oli osoitus eurooppalaisen kulttuurin rappiosta. […] Tässä artikkelissa tutkin miten Suomessa 1920-luvulla ilmaistiin käsityksiä sotilaan kuolemasta isänmaata luovana uhrina ja miten toisaalta väkivallan oikeutusta aikana haastettiin.

2016/1
Sodan todellisuus II

Le Déserteur: Lauluruno sotasensuurin hampaissa

Boris Vianin runoista ja koko tuotannosta on varmaankin tunnetuin hänen sodanvastainen laulurunonsa Le Déserteur, jonka hän kirjoitti Indokiinan sodan loppuvaiheessa. Vianin itsensä tekemän musiikin avulla se on saavuttanut pysyvän maineen laulurunoudessa, joka kertoo sodanvastaisuudesta ja syvällisestä pasifismista.

2016/1
Sodan todellisuus II

Ei sodalle! Vietnamin sodan nostattama kansainvälinen rauhanliike

Vietnamin sotaa on sanottu ensimmäiseksi mediasodaksi, jossa koko maailma saattoi lähes reaaliaikaisesti seurata television tai lehdistön välityksellä sodan kulkua, asuivat he itse missä tahansa. Sota herätti myös laajaa mielenkiintoa ja sitä myöten myös vastustusta. Tässä artikkelissa käsitellään Vietnamin sodan herättämää reaktiota ja aktivismia maissa, joita sota ei suoraan koskettanut.

2015/4
Sodan todellisuus I

Talvisota – valkoisten lumipukujen muuttumaton kuvakertomus?

Tarkastelen tässä artikkelissa sitä, minkälainen ”kuvakertomus” erääksi Suomen historian avaintapahtumista mielletystä talvisodasta eri kuvateoksissa on aikojen saatossa muotoutunut, ja minkälaisia muutoksia tässä kertomuksessa on tapahtunut. Artikkelini lopussa tarkastelen kysymystä siitä, minkälainen ”kuvakertomus” talvisodasta tulisi muodostaa nyt tekeillä olevan muistomerkin yhteyteen.

2015/4
Sodan todellisuus I

Rukajärven tie -sotaelokuva todellisuuden representaationa

Elokuva johdattaa katsojan kuin huomaamatta menneisyyteen. Elokuvan mahdollistama menneisyyskokemus tuo historian helposti lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi. Mennyt todellisuus herää elokuvakokemuksessa ikään kuin uudelleen henkiin. Olli Saarelan ohjaama Rukajärven tie -elokuva (1999) kertoo tiedusteluretkestä, jonka suoritti 14. Divisioonaan kuulunut Kevyt Osasto 2:n polkupyöräosasto aivan jatkosodan alussa. Elokuva kuvastaa historiaa elokuvallisin keinoin, mutta mistä tekijöistä elokuvan todellisuus rakentuu?

2015/4
Sodan todellisuus I

Keneen voi luottaa? Pohjois-Irlannin jakautunut yhteisö elokuvien kuvaamana

Elokuvan ’71 alussa brittisotilaille kerrotaan, miten he eivät Pohjois-Irlantiin lähtiessään ole menossa rajojen taakse. Visuaalisesti päähenkilö kuitenkin lähtee englantilaisen maaseudun rauhasta kiihkeään Belfastiin. Ero on selkeä: konflikti tapahtuu muualla. Pohjois-Irlannin konfliktin monimutkaiset ulottuvuudet näyttäytyvät elokuvissa väkivallan ja kuoleman lisäksi inhimillisenä koitoksena. Me vastaan muut – ajattelu lyö leiman kaikelle. Lojaalius joutuu lujille, kun osapuolten väliset suhteet osoittautuvat monitahoisiksi ja jopa ristiriitaisiksi.

2015/4
Sodan todellisuus I

Vietnamin sota ja Hollywood

Vietnamin sodasta puhuttaessa Hollywoodin merkitystä ei tule väheksyä. Ilman elokuvaa ja Hollywoodia sota ei olisi samassa määrin tunnettu kuin mitä se nyt on. […] Siinä missä toista maailmansotaa pidetään amerikkalaisesta näkökulmasta ”Hyvänä sotana”, jossa amerikkalaiset olivat sankarin ja pelastajan roolissa ja ennen kaikkea voittajia, on Vietnamin sota puolestaan ”Paha sota”, joka sai aikaan suurta vastustusta ja protestiliikkeitä. […] Tämä näkyy myös elokuvakulttuurissa.

Pestis heresis – harhaoppi, rutto ja hengen sairaus

Keskiaikaisissa polemiikeissa ei kaihdettu vastapuolen täydellistä mustamaalausta. Harhaoppisiksi tuomittuja ryhmiä demonisoitiin ja toiseutettiin sitä raivoisammin, mitä hurskaammilta nämä vaikuttivat. Keskeisiä metaforia olivat sairastumisen ja infektion ilmaukset. Artikkeli pohtii mikä rooli leimaavalla kielenkäytöllä, aikansa vihapuheella, oli keskiajan uskonnollisessa vainossa.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Suomen maine ja Pariisin häpeä: Kuinka vuoden 1908 näyttely asettui osaksi taiteen suurta kertomusta

Tämä artikkeli keskittyy Suomen taiteen näyttelyyn Pariisin vuoden 1908 Syyssalongissa. Näyttelyä on tarkasteltu aiemmin eri näkökulmista ja monesti osana taiteen ja kulttuurin modernisoitumisen prosessin taidehistoriaa. Teemana on nyt häpeä ja se, miten tuo tunne on käsitteellinen osa Suomen taidetta ja sen historiaa.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

SUOMALAISIA LÄÄKETIETEELLISIÄ INNOVAATIOITA 1800–LUVUN LOPUN PARIISILAISISSA TIEDEYHTEISÖISSÄ: POHJOLAN TIEDEMIEHET PARRASVALOISSA

Suomalaiset lääketieteilijät näyttelivät merkittäviä rooleja pariisilaisissa lääketieteellisissä yhteisöissä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Suomalaisen Jakob Estlanderin kehittelemästä leikkausmenetelmästä tuli yksi 1880-luvun alun tärkeimpiä kirurgisia innovaatioita Ranskassa. Käsittelenkin artikkelissani sitä, miten suomalaiset hyödynsivät tehokkaasti ranskalaisia instituutioita ja henkilökohtaisia ammatillisia verkostojaan edistääkseen innovaatioidensa leviämistä.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

KULTTUURIADRESSIN MATKASSA: AINO ACKTÉ JA HEIKKI RENVALL VAHVASTI MUKANA

Pro Finlandia -kulttuuriadressi oli Venäjän keisari Nikolai II:lle osoitettu, eri maiden kulttuurihenkilöiden allekirjoittama vetoomus suuruhtinaskunta Suomen perustuslaillisten oikeuksien puolesta. Esipuheen viestissä korostettiin ihmisyyden ja ihmiskunnan ääntä. Euroopassa adressin viestistä kiinnostuivat ja sen puolesta asiaa edistivät tieteen ja kulttuurin parissa työskennelleet henkilöt.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Dialoginen lähestymistapa karnevalistisen kirjallisuuden tutkimusmetodina kääntää esiin tuoreen näkökulman historiaan

Algot Untolasta (1868-1918) muodostuneeseen historiakuvaan on vaikuttanut ratkaisevasti hänen Irmari Rantamalan nimellä vuonna 1909 julkaisemansa esikoisteos Harhama – tai paremminkin siitä muodostunut omaelämäkerrallinen tulkinta, jossa tekijä ja romaanin nimipäähenkilö ovat käytännössä sekoittuneet toisiinsa. Se on estänyt näkemästä, että tosiasiassa tekijä pohtii ja kritisoi teoksessaan – samoin kuin lehtiartikkeleissaankin – aikakautensa eettis-moraalisia yhteiskunnallisia kysymyksiä kategoriassa ”toiset minulle”.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Suurista taiteen keskuksista periferiaan – Sosiaaliset verkostot, taiteilijoiden liikkuvuus ja paikka-myytti taiteilijasiirtokuntien kontekstissa. Tapaus Önningeby

Artikkelin keskiössä ovat taiteilijoiden liikkuvuus ja paikka-myytti sosiaalisten verkostojen kautta tarkasteltuna. Miksi taiteilijat hakeutuivat pois taiteen keskuksista ja miten sosiaaliset verkostot ja paikka-myytti vaikuttivat taiteilijoiden liikkuvuuteen ja taiteilijasiirtokuntailmiön leviämiseen?

2015/2
Monitieteinen historiantutkimus - Historiografia ja tulevaisuus

The Karelian evacuee trail: reenactment and collective identification

This paper argues that the Karelian Evacuee Trail, rather than being a manifestation of ludic identity fragmentation attributed to the postmodern age, in fact performs a socially grounding function. Through numerous articulations with personal memories of the participants, as well as with the most ethically salient aspects of the ethno-national narrative, the Evacuee trail carries a strong moral message and intervenes in the present by promoting allegiance to the Karelian and Finnish ethno-national communities.

2015/1
Vasemmistolaista historiaa kartoittamassa

Työmiehen kasvu poliitikoksi: Matti Paasivuoren (1866-1937) rooli suurlakossa ja ammatillisessa liikkeessä

Täysin kouluttamattomasta kansan miehestä ja kirvesmiesten lakkokenraalista kasvoi käytännön työelämän opettamana arvostettu asiantuntija ja sosiaalipoliitikko. Paasivuori syvensi tietojaan käytännön työelämän ja työväen sosiaalilainsäädännön puutteista, joiden poistamiseksi hän teki lukemattomia lakialoitteita.

2015/1
Vasemmistolaista historiaa kartoittamassa

Aistihavaintojen rikkaus Espanjan sisällissodan kuvauksissa

Kaikkien kirjoittajien teksteissä liikutaan sekä etulinjassa että kotirintamalla. Kuvauksista hahmottuukin sotatapahtumien lisäksi myös Espanjan maa – kaupungit, joissa yritettiin elää taistelujen välillä tavallista elämää, auringossa uinuvat maaseutukylät, jylhä vuoristo ja Välimeri sinisyydessään, kun maahan tulleet näkivät junan ikkunasta vieraiden maisemien vilisevän silmissään ja orientoituivat itselleen kokonaan uuteen ympäristöön kaikkia aistejaan käyttäen.