Katsaukset

Kruununhaan piiri: Ryhmäbiografia ja fennomaaninen verkosto

1800-luvun puolivälissä julkisen keskustelun sfääri alkoi muotoutua ja sanomalehdissä, muun muassa piirin jäseniin kytkeytyvissä Suomettaressa ja Saimassa, kirjoitettiin naisten koulutuksesta ja heille sopivasta julkisesta toiminnasta. Uusi sosiaalisen alue eli käytännössä hyväntekeväisyystyö ja opettajuus muodostuivat naisille hyväksytyiksi toimintamuodoiksi. Ne nähtiin naisen äidillisen tehtävän yhteiskunnallisena jatkeena.

Elisabeth ja Friedrich Nietzsche – yksilöiden elämäkerroista vuorikiipeilijöiden ja vaeltajien kuoroon

Huomasin ajattelevani kaiken aikaa tapaa, jolla Friedrich Nietzschen henkilö esitetään. Voiko häntä tuoda näyttämölle? Miksi häntä ei voisi tuoda näyttämölle? Pitäisikö häntä esittää kuoron, monen ihmisen joukon? He olisivat monisärmäinen, liikkuva, moniääninen, kaleidoskooppimainen tai kubistinen ”Friedrich Nietzsche”, jossa myös eri sukupuolet ovat läsnä.

Euroopan ja mongoli-imperiumin diplomaattisen kanssakäymisen unohdettu huipentuma: Läntisen kirkon keskiajan Kiinan-lähetystyö 1271–1370

Keskiajan läntinen Kiinan-lähetystyö jäi marginaaliseksi ilmiöksi, joka pian unohdettiin sekä Kiinassa että Euroopassa. Kuten keskiajan Aasian-yhteydet ovat jääneet uuden ajan alun löytöretkien varjoon, keskiajan Kiinan-lähetystyö ei ole saanut osakseen läheskään yhtä paljon huomiota kuin jesuiittojen myöhempi työ. Keskiajan lähetystyötä tulisi kuitenkin pitää enempänä kuin pelkkänä kuriositeettina.

Vasemmistonaisten mahdollisuudet 1930-luvun Suomessa

Hanne Koivisto jakaa vasemmistoälymystöön kuuluneet naiset karkeasti kolmeen eri ryhmään: voimakkaisiin ja itsenäisiin vaikuttajanaisiin, muusiin ja puolisoihin sekä avustajiin ja apulaisiin. Valtaosa naisista oli kotoisin joko keski- tai työväenluokan kodeista ja suuri osa heistä oli ylioppilaita ja yliopistossa opiskelleita. Useimmat olivat naimisissa ja toimivat paljon myös yhdessä puolisonsa kanssa. Vaimon taiteellinen tai poliittinen toiminta jäi kuitenkin usein sivuun, sillä miehen toiminta koettiin merkittävämpänä.

Ensimmäinen maailmansota – modernin suursodan kauhut

Ne ruusuiset ennakkokäsitykset, joita ihmisillä sodasta oli, perustuivat siihen kuvaan joka aikaisemmista sotakokemuksista oli maalattu. Kirjallisuudessa, historiankirjoituksessa ja kuvataiteessa sotaa oli vahvasti romantisoitu. Sitä kuvattiin uljaana ja kunniakkaana seikkailuna. Sodan ruma puoli, kurjuus ja synkkyys oli joko silotettu tai tyystin pyyhitty pois. Sotaa oli myös useilta tahoilta mainostettu puhdistavana ja parantavana voimana, joka Euroopan yli pyyhkiessään huuhtoisi mennessään teollistuneiden kaupunkien rappion ja mädänneisyyden.

Sähköiset aineistot tarjoavat uusia mahdollisuuksia historiantutkimukselle

Marraskuu oli antoisaa aikaa sähköisten arkistojen parissa työskenteleville, aineistoja hyödyntäville opiskelijoille sekä asiasta kiinnostuneille harrastajille kuten sukututkijoille. Kuun puolivälissä järjestettiin Arkistolaitoksen toimesta tutkijayhteisöille suunnattu Lisätietoja verkossa! -seminaari, sekä Historiallisen yhdistyksen Digitaaliarkistoseminaari, joka oli tarkoitettu laajemmalle historiasta ja arkistoista kiinnostuneelle yleisölle.

SA-kuvat tarjoavat tutkijoille uusia näkökulmia sotaan

Puolustusvoimat avasi vuoden 2013 kansallisena veteraanipäivänä siihen asti analogisessa muodossa tutkijoita palvelleen TK-kuva-arkistonsa. Noin 160 000 kuvaa kuvateksteineen käsittänyt arkisto herätti heti avajaispäivänään niin suurta kiinnostusta, että palvelimet kaatuivat välittömästi. Vuotta myöhemmin, veteraanipäivänä 2014, puolustusvoimat täydensi arkistoa lisäämällä sinne noin 800 kappaletta jatkosodan aikana otettuja värivalokuvia sekä linkittämällä aineistoon Elonetissä katseltavissa olevat Puolustusvoimien katsauselokuvat. Näin SA-kuva.fi-sivusto on kehittynyt kansainvälisesti vertaansa vailla olevaksi viime sotien visuaalisen viestinnän ja propagandan arkistoksi.

Politiikka ja kirja

Lähes kaikkihan voidaan nähdä ”poliittisena”: esimerkiksi Lutherista alkanut uskonpuhdistus ja katolisen kirkon toiminta voidaan nähdä poliittisena taisteluna. Tässä artikkelissa politiikka nähdään kuitenkin rajatummin, ts. valtiollisista ja yhteiskunnallisista asioista käytynä keskusteluna ja kamppailuna.

Riiuuta ja lemmentaikoja turkulaisissa museoissa

Turun museoissa on ollut kesän ajan esillä kaksi ihastumiseen, seksuaalisuuteen ja kumppanin valintaan liittyvää näyttelyä. Apteekkimuseon näyttelyssä ”Lemmenrohdot – Apua rakkauselämään” esiteltiin nimensä mukaisesti erilaisia rohtoja, joista on apua rakkauden sytyttämisessä ja seksuaalisen halun nostattamisessa sekä ylläpitämisessä mutta myös hillitsemisessä. Käsityöläismuseossa oli esillä 1800-luvun maalaisyhteisön riiaus- ja avioitumiskulttuuria näyttelyssä ”Miehelään mieli”.

Kartano ja kyläläiset. Sundholman omistajien ja lähiseudun asukkaiden omaisuuskiistoja 1500-luvun Kalannissa

Artikkeli käsittelee kiistatapauksia Sundholman kartanon ja lähiseudun asukkaiden välillä 1500-luvun Kalannissa. Esimerkit havainnollistavat, millaisia muotoja nämä prosessit saivat, millaisiin keinoihin kartanonväki ja paikallinen maaseutuväestö turvautuivat kiistoissaan – ja millaisia erilaisia näkökulmia säilyneet lähteet voivat meille välittää. Artikkeli on myös PID-lähdeviite. Artikkelin tiivistelmä on luettavissa englanniksi.

Ylikansallista nationalismia – Ruotsalainen äärioikeisto Suomessa 1970-luvulla

Nykyisellä suomalaisen äärioikeistokentän kenties radikaaleimmalla toimijalla, Suomen Vastarintaliikkeellä (SVL), on tiiviit yhteydet erityisesti ruotsalaisiin aatetovereihinsa. SVL on ”osa yleispohjoismaista vastarintaliikettä”, kuten he itse kertovat verkkosivuillaan. Tavoitteena on ”pohjoismainen kansallissosialistinen tasavalta”. Äärioikeiston yhteistyö muiden pohjoismaisten toimijoiden kanssa ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Uusnatsistiset järjestöt tekivät yhteistyötä jo 1970-luvulla.

Verilammikoita ja propagandaa – Karjalan kapina 1921-1922

Venäjän Karjalassa talvella 1921-1922 käyty sissisota, jota kutsutaan näkökulmasta riippuen kansannousuksi tai kapinaksi, oli Karjalan nuoren neuvostoautonomian ensimmäinen ja viimeinen aseellinen konflikti karjalaisen paikallisväestön kanssa. Harvaan Karjalan moderniin historiaan kuuluvaan asiaan liittyy niin paljon ristiriitaisia tunteita kuin juuri Karjalan kapinaan. Tästä piti huolen vuosikausien propagandavyörytys, joka alkoi jo konfliktin aikana.

Ruotsalaista tunnelmaa ja kotimaista kermojen kermaa, Carl Larssonin taidetta ja Suomen kultakauden taideaarteita Turun Taidemuseossa

Turun taidemuseossa pidettiin syksyllä 2011 Carl Larsson näyttely. Samanaikaisesti taidemuseon yläkerrassa esitettiin Suomen kultakauden ”kermaa” esittelevä Crème de la Crème, joka jatkuu vielä 3. helmikuuta 2013 saakka. Tutustuin molempiin näyttelyihin ja haastattelin näihin näyttelyihin liittyen museon amanuenssi Christian Hoffmannia. Molemmat näyttelyt, yhdessä Hoffmannin antamien taustatietojen avulla, valottivat sekä Larssonin että Suomen merkittävimpien taiteilijoitten taidetta.

1800–luvun amerikkalainen Kalevanpoika: Henry Wadsworth Longfellow

Runoilija Henry Wadsworth Longfellow (1807–1882) oli 1800-luvulla yksi tunnetuimmista amerikkalaiskirjailijoista. Longfellow oli jo nuoruusvuosinaan kiinnostunut vieraista maista, niiden kulttuureista ja kielistä. Yhtenä kiinnostuksenkohteena Longfellowilla oli Suomi ja sen kirjallisuus. Erityisesti Kalevala teki suuren vaikutuksen amerikkalaisrunoilijaan ja hänen kirjalliseen tuotantoonsa.

Arkistokatsaus Puolaan

Puolan historialla on monia yhtymäkohtia omaan historiaamme sekä Ruotsin että Venäjän vallan aikana, mutta myös itsenäisyyden ajalla. Siitä huolimatta suomalainen historiantutkimus ottaa vain harvoin huomioon puolalaiset kontaktimme. Puolan arkistoissa on kiinnostavaa lähdemateriaalia myös suomalaisille historiantutkijoille. Tässä artikkelissa esittelen hieman puolalaista arkistolaitosta ja sen käytäntöjä, sekä muutamia arkistoja ja niiden kokoelmia tarkemmin.

Ranskan harmaa historia ja Robert Guédiguian

Robert Guédiguian lasketaan merkittävimpien ranskalaisten nykyohjaajien joukkoon. Marseillessa varttunut yhteiskuntatieteiden tohtori ja ”60-lukulainen” kommunisti on kuvannut teoksissaan kotikaupunkinsa työläiskulttuurin eri puolia. Marseilles-elokuvien jälkeen Guédiguian astui 2000-luvun alussa ”vieraalle” maaperällä Pariisiin ja teki elokuvan sosialistisen puolueen presidentti Francois Mitterrandista (1916–1996), joka oli ensimmäinen täydet kaksi kautta (1981–1995) Ranskan valtion päävirassa istunut henkilö.

Pähkinäsaaren rauhan raja arkeologian ja raja-alueelle jääneen paikannimistön valossa

Vanhojen rajojen tutkiminen on useimmiten haastavaa työtä, ja siinä joudutaan turvautumaan moniin eri tutkimusmenetelmiin. Tiedot satoja vuosia unohduksissa olleista rajoista ovat hävinneet. Niistä ei ole löytynyt enää mitään maastomerkintöjä, ja niitä koskevat asiakirjat ovat hävinneet. Tällaisia rajoja selvitettäessä ovat kaikki tutkimusmenetelmät tarpeellisia, eikä lopputulos ole aina silloinkaan kiistaton. Vanha raja jättää pitkiksikin ajoiksi karttanimistöön moninaisia vihjeitä mitä erilaisimmista asioista. Yksittäinen tai muutama nimi ei kovin paljon kerro, mutta laajan vyöhykkeen analysointi antaa usein erinomaista apua. Pähkinäsaaren rauhan rajan määrittäminen puolestaan yksinomaan asutuksen antamien viitteiden perusteella on lähes mahdoton tehtävä, sillä asumattomalla järvialueella ei ollut Pähkinäsaaren rauhanteon aikaan kiinteitä asumuksia. Eräsijatkin olivat usein siirtyviä kohteita ja alueet epämääräisesti rajattuja.

Historianopetuksesta ja opetuksen merkityksistä

Muutama vuosi sitten eräs tuttavani istutti minut alas ja leväytti peruskoulun historiaopukset eteeni. Aikajanattomilla, irrallisilla tapahtumaotannoilla historiasta ei hänen mukaansa saanut tolkkua. Sen sijaan, että koululaisille olisi opetettu järjestelmällisesti menneisyyden tärkeistä tapahtumista, opetus keskittyi tiedon etsimisen opettamiseen. Lisäksi oppilaat joutuivat pohtimaan menneisyyden tapahtumia joskus hyvinkin henkilökohtaisella tasolla. Peruskouluhistoria poikkesi täysin siitä opetuksesta, jonka tuttavani oli itse saanut nuoruudessaan. Hän ei pitänyt suomalaisen historianopetuksen kehityksestä.

Kohtaaminen, konflikti, raja, rauha ja sota keskiajan periferiassa

Nykyinen Suomi oli varhaiskeskiajalla pysyvästi asutettu. Lounais- ja Länsi-Suomessa oli muotoutunut kyläyhteisöjä ja maanviljelyskulttuuria, kun taas Salpausselän pohjoispuolella asui puolinomadista väkeä, joka oli keskittynyt paikallisten resurssien ohjaamana toisistaan erillisiin saarekkeisiin eli väestötaskuihin. Väestön määrä on ollut suurempi kuin perinteisesti on ajateltu. Tämä perustuu viime aikojen paleoekologisten tutkimusten tuloksiin ja siihen, että ruokaresurssit riittivät väestölle eli myös sen pienimuotoiseen kasvuun.

Pohjoinen kolmen kuninkaan riitamaana?

Kysymysmerkki otsikossa nostaa esille ajatuksen, oliko pohjoinen alue jatkuvan riidan maa Ruotsin, Tanska-Norjan ja Venäjän hallitsijoiden välillä 1300-luvulta lähtien. Näin voidaan helposti päätellä aina 1600-luvulle saakka jatkuneista hävitysiskuista alueen väestön keskuuteen, mutta niissä oli taustalla laajempia Ruotsin ja Venäjän intressiristiriitoja kuin pelkästään pohjoisen aluekysymykset. Varsinainen riitamaa ei nykyinen pohjoinen osa Suomea ole ollut, joskin Ylä-Lapin yhteisalue pysyi rajoiltaan avoimena alueena aina 1800-luvulle saakka; viime vaiheessa kyse oli Etelä-Varangin ja Muurmannin välisestä alueesta Norjan ja Venäjän välillä.

Raja traumana mielessä

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella järjestettiin joulukuussa rajaa mielikuvien ilmiönä tutkinut seminaari. Seminaarin järjestivät Suomen Akatemian rahoittama Building Borders -projekti, historia- ja maantieteiden laitos sekä Karjalan tutkimuslaitos. Rajan tutkimusta esittelevän seminaarisarjan teemoina ovat olleet muun muassa alueiden ja mielikuvien näkökulmat rajaan.

Rooman historian symbolien tutkimisen sietämätön vaikeus

Klassillinen arkeologia on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana aktivoitunut ilahduttavan laajalla rintamalla ja kiinnostavalla tavalla myös syntysijoillaan Euroopan kulttuurisissa pääkaupungeissa Ateenassa ja Roomassa sekä toisaalta Pompejissa ja Herculaneumissa. Antiikintutkimuksen ja klassillisen arkeologian historia ovat kiintoisin tavoin kytkeytyneet Euroopan historiaan, josta tutkijoiden olisi hyvä olla tietoisia. Seuraavassa käsittelen muutamia viime vuosien aikana ilmestyneiden tutkimusten ansiosta ajankohtaisia, mutta Suomessa turhan vähälle huomiolle jääneitä esimerkkejä, jotka kertovat menneisyyden jäänteiden symboliarvojen ylläpitämisen ulottuvuuksien moninaisuudesta.

Uusien aikojen dominanssia – Konferenssiraportti, Annual Social History Society Conference, Glasgow 30.3.–1.4.2010

Brittiläisen (Lancaster) Social History Societyn vuosittainen konferenssi keräsi jälleen kerran huomattavan määrän osanottajia. Pääasiassa Iso-Britannian historiaan keskittyviä papereita esitettiin konferenssissa noin 160, englanninkielisen maailman ulkopuolelta paperin esitti peräti seitsemän henkilöä. Valtaosa esitelmistä keskittyi 1800-luvun ja etenkin 1900-luvun historiantutkimukseen.

Paljon sympatiaa, vähän tekoja – katsaus Talvisota muiden silmin -seminaariin

Marraskuussa 2009 tuli talvisodan alkamisesta kuluneeksi 70 vuotta. Hieman tuoreemman näkökulman aiheesta tarjosi Historiallisen yhdistyksen pitämä Talvisota muiden silmin -seminaari. Seminaarissa esitelmöitiin kuinka talvisotaa oli käsitelty Ison-Britannian, Ranskan ja Italian lehdistössä. Seminaari perustui syksyllä 2009 ilmestyneeseen Talvisota muiden silmin -teokseen.

Lapin historian havinaa – Yksilötasolta yhteisiin muistoihin

Siviiliväestön sotakokemukset ovat usein jääneet taka-alalle sotilaallisen historiankirjoituksen tieltä. Jatkosodan tapahtumista lappilaisella siviiliväestöllä on aivan oma tarinansa kerrottavanaan. Toisin kuin sotilaiden tarinat, jotka usein ovat olleet liian kipeitä kerrottaviksi omille lapsille, ovat nämä tarinat siirtyneet sukupolvelta toiselle suvun sisällä.