Referee-artikkelit

2016/1
Sodan todellisuus II

TARPEELLINEN VAI TARPEETON UHRAUS? JEAN GUÉHENNO, LA JEUNESSE MORTE JA ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN ANTAMA TEHTÄVÄ

Jean Guéhennon La Jeunesse Morte julkaistiin postuumisti vuonna 2008. Se on monella tapaa syntyajankohdalleen tyypillinen sotakuvaus, kaunokirjalliseen muotoon puettu mutta vahvasti omaelämäkerrallinen ”todistus” sodasta, jollaista ei ollut aiemmin koettu. Romaani tarjoaa näkökulman paitsi ensimmäisen maailmansodan inspiroimaan kirjoittamiseen, myös nuoren ranskalaisen vasemmistointellektuellin muotoutumiseen.

2016/1
Sodan todellisuus II

What Went Wrong in the Stories of Otherness? Finnish Soldiers of the Russo-Turkish War on the Road to Crushing Political Borders and Crossing Cultural Barriers, 1877-1878

For the Finns, the Russo-Turkish war lasted one year, of which less than half involved actual fighting. The rest of the time passed near Constantinople waiting for the return home. The war memoirs written by Finnish soldiers have some interesting cultural and ideological views that changed during the war. Innumerable memories and tales about the war and encountering the local foreign cultures changed the Finnish soldiers.

2016/1
Sodan todellisuus II

Uuden aselajin palveluksessa: Ääni ja musiikki suomalaisissa sotapropagandafilmeissä

Artikkelissa perehdytään suomalaisen elokuvapropagandan äänelliseen sisältöön 1940-luvun alkupuolella. Aineistona ovat Suomen puolustusvoimien katsaukset jatkosodan ajalta. Tarkastelun kohteina ovat määräävimmät äänelliset elementit suomalaisessa sotapropagandatyössä sekä musiikin suhde sodan äänelliseen todellisuuteen valtion propagandatuotoksissa. Äänellistä toteutusta peilataan katsausten esikuvina käytettyihin kansallissosialistisen Saksan viikkokatsauksiin sekä sota-ajan elokuvayleisön äänelliseen arkeen.

2016/1
Sodan todellisuus II

Preussi Saksan maailmanhistoriallisen tehtävän täyttäjänä – piensaksalainen historiankuva elokuvissa Bismarck ja Suuri kuningas

Wolfgang Liebeneinerin Bismarck ja Veit Harlanin Suuri kuningas kuvasivat Saksan historian dramaattisia hetkiä, Otto von Bismarckin valtiomiesuraa ja Preussin Fredrik Suuren voittoa seitsenvuotisessa sodassa. Nämä elokuvat pyrkivät vakuuttamaan saksalaiset toisen maailmansodan voitokkaasta lopputuloksesta. Filmeihin oli kuitenkin periytynyt jo 1800-luvulla syntynyt piensaksalainen historiankäsitys, jonka mukaan Saksan yhdistyminen Preussin johdolla oli maan historian lakipiste.

2015/4
Sodan todellisuus I

”Naisten karkeinta kuonaa”? Neuvostoliittolaiset naissotilaat suomalaisissa ja saksalaisissa toisen maailmansodan propagandavalokuvissa

Tarkastelen artikkelissani jatkosodan (1941—1944) ja Saksan Neuvostoliiton-vastaisen sotaretken (1941—1945) aikaisten suomalaisten ja saksalaisten kuvalehtien perusteella, millaisen mielikuvan kummankin maan propagandistit pyrkivät valokuvallisen propagandan avulla luomaan neuvostoliittolaisista naissotilaista ja miten nämä kuvat erosivat toisistaan.

2015/4
Sodan todellisuus I

Makaaberia veribalettia ja synkkää humanismia: Japanilaisten sotarikosten kuvaaminen Nankingin verilöylyyn keskittyvissä elokuvissa

Artikkelin keskiössä ovat laajan kansainvälisen levityksen saaneet elokuvat Black Sun: The Nanking Massacre (1995), Nanjingin verilöyly (2009) ja John Rabe (2009). Voiko elokuvien tematiikan johtaa suoraan toisen Kiinan-Japanin sodan militaristisesta ja rotuideologisesta eetoksesta, vai onko tehty Kiinan ja Japanin välillä tällä(kin) hetkellä vallitsevan tulehtuneen poliittis-kulttuurisen tilanteen edellyttämiä myönnytyksiä?

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Huonomaineinen aristokraatti: Otto Wilhelm Klinckowströmin skandaaleista

Ruotsalaissyntyinen aristokraatti Otto Wilhelm Klinckowström (1778-1850) eli elämänsä kohusta kohuun. Hän joutui aikalaisten arvostelun, pilkan ja juorujen kohteeksi. Kuolemansa jälkeen Wilhelm Klinckowströmistä tuli niin Suomessa kuin Ruotsissa paheellisen aristokraatin symboli. Miten Wilhelm Klinckowströmin teot sekä persoona vaikuttivat hänen maineeseensa, ja miksi hän oli niin otollinen kohde moraalikoodistoltaan muuttuvassa ajassa?

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

Elinkeinoluvat ja talouselämän monipuolistuminen 1800-luvun alun Suomessa

1800-luvun ensivuosikymmenet olivat elinkeinotoiminnan monipuolistumisen aikaa Suomessa. […] Väestönkasvun ja yleisen vaurastumisen myötä siirtyminen omavaraisuudesta kulutushyödykkeiden ostamiseen voimistui. Tässä artikkelissa tutkimme talouselämää 1800-luvun alun Suomessa nostamalla tutkimuksen keskiöön eri viranomaistahoilta haetut elinkeinoluvat, niiden hakuprosessit sekä sen, mitä ne kertovat elinkeinotoiminnan monipuolistumisesta ja ajankohdan kulutuskulttuurista.

2015/3
Liikkeellä pitkällä 1800-luvulla

MAGNUS VON WRIGHTIN SOSIAALISISTA VERKOSTOISTA 1840–1860-LUVUILLA: VUOROVAIKUTUKSEN SISÄLLÖN TARKASTELUA

Suomalaisen järjestäytyneen museo- ja keräilytoiminnan ja taide-elämän pohja luotiin, kun Suomen Taideyhdistys perustettiin vuonna 1846. Tämä artikkeli keskittyy Taideyhdistyksen varhaisiin vuosiin, vuosien 1846 ja 1860-luvun loppupuolen väliseen aikaan ja Yhdistyksen niihin toimijoihin ja avainhenkilöihin, jotka aikaisemmassa tutkimuksessa ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

2015/2
Monitieteinen historiantutkimus - Historiografia ja tulevaisuus

Mikä tekee ”sota-ajasta” muistettavan? Sota ja kollektiivinen muistaminen

Mitä tarkoittaa ”sota-aika”? Milloin vallitsee sota-aika? Kuinka sota, tunteet ja ajan ymmärrys liittyvät toisiinsa? Tämä artikkeli pyrkii lyhyesti hahmottamaan kolme ”sota-ajalle” tyypillistä ajan ja paikan kokemistapaa, jotka auttavat ymmärtämään sota-ajan sitkeää merkitystä kollektiivisessa muistamisessa ja yleisessä historiakulttuurissa.

2015/2
Monitieteinen historiantutkimus - Historiografia ja tulevaisuus

Arktinen käänne politiikassa ja tutkimuksessa

Suomelle – kuten muillekin arktisille maille – pohjoisen kehittämisen päämotiivi on alusta alkaen ollut taloudellinen hyöty ja myöhemmin, etenkin kylmän sodan aikana, myös turvallisuuspolitiikka. Nykyään, viimeisen arktisen käänteen myötä pohjoinen kulttuuris-historiallisena (eksoottisena) maana, paikkana ja tilana, on saanut ei-materiaalista myönteistä vastakaikua osakseen.

2015/2
Monitieteinen historiantutkimus - Historiografia ja tulevaisuus

Aatehistoria ja digitaalisten aineistojen mahdollisuudet

Digitaalisten aineistojen osalta aatehistorian tutkimuksen kannalta käyttökelpoisia aineistoja on jo hyvin tarjolla. Esimerkiksi Suomen kansalliskirjaston kokoelmat ovat tällaisia. Kotimaiset aineistot tarjoavat kiintoisan ja luontevan tutkimuskohteen aatehistorian tutkimukselle. Lisähaasteena tutkimuksessa on kehittää menetelmiä joilla tekstiaineistoita yhdistäviä ja erottavia piirteitä voitaisiin sujuvasti analysoida yli kielirajojen.

2015/1
Vasemmistolaista historiaa kartoittamassa

”Ainakin vuori on kääntämättä.” Nuortaistolaisuuden muistaminen ja menneisyyden radikalismi

Itse taistolaisuus on mielenkiintoinen ilmiö, mutta mielenkiintoista on myös sen muistelun tavat: entinen radikaali nuoriso ja heidän aikalaisensa muistelevat nuoruuttaan monella eri tavalla. On hauskanpidon taistolaisuutta, jossa juhlat ja yhdessä oleminen korostuvat. On myös vallankumouksellisten ja maanpettureiden taistolaisuutta, jossa taistolaisten nähtiin muodostavan ihan oikean uhan Suomen itsenäisyydelle Neuvostoliittoa ihannoidessaan.

2014/4
Linkit menneen ja tulevan välillä

Kristityn sotilaan vakaumus vastaan islamistinen profetia – Kenraalimajuri Gordon ja Mahdi elokuvassa Khartum (1966)

Khartumin merkittävimpiä vahvuuksia on kunnioitetun brittikenraalin ja radikaalin muslimijohtajan luonteiden ja ajattelun kuvaaminen siten, että niissä on myös odottamattomia yhtäläisyyksiä. Gordon oli kolonialisti, mutta uskoi kristillisen sivistystehtävän ajavan maansa etuja sotilaallista voimankäyttöä paremmin. Mahdi taas hyväksyi saamansa profetian nimissä tapahtuvan laajamittaisenkin väkivallan. Silti kummallakin oli taipumuksia omanlaiseensa mystiikkaan, ja elokuvassa he jopa tuntuvat tiedostavan tämän, mikä tekee Gordonista ja Mahdista mahdollisimman vaikeasti määriteltävän taisteluparin.

2014/4
Linkit menneen ja tulevan välillä

Historia ja yhteiskuntaoppi reaalikokeessa 1921–1969 – koetehtävien kehitys oppiennätysten ja opetusta koskevan keskustelun näkökulmasta

Suomessa ylioppilastutkinto on juuri sellainen opiskelijoiden kannalta keskeinen koe, jonka usein katsotaan ohjaavan lukio-opiskelua. On kysymys tutkinnosta, joka on pitkän historiansa aikana muuttunut, samoin kuin lukion oppiennätykset ja opetussuunnitelmat tai niiden valtakunnalliset perusteet. Sen vuoksi on kiintoisaa tarkastella, miten koe on vuosikymmenten aikana luonut traditiota siitä, millaiset aiheet on katsottu jossakin aineessa osaamisen arvoisiksi.

Pyöveli, mestarismies, skarprättäri – Turun lääninmestaajien minäkuva 1643−1722

Turun 1600-luvun pyövelit olivat ristiriitaisia hahmoja. Toisaalta he olivat lainkäytön alimman portaan virkamiehiä ja toisaalta yksityiselämässä jatkuviin rötöstelyihin syyllistyviä pikkurikollisia. Koska työ oli niin epäsuosittu, päätyivät juuri rikolliset siihen. Tämä näkyi selvästi myös kaupunkilaisten suhtautumisessa heihin. Oikeustapaus oikeustapauksen perään kertoo pyöveleiden esiintyneen omavaltaisesti kaupungin virallisena edustajana esimerkiksi markkinoilla.

Musteella todeksi muutettu. Suomen kieli paikallishallinnollisena työkaluna Anders Lizeliuksen pitäjänkokouspöytäkirjoissa 1756–1795

Mikonpäivä vuonna 1756 on tärkeä mutta huonosti tunnettu päivämäärä suomen kielen historiassa. Tuolloin suomea alettiin ensi kerran käyttää kirjoituskielenä paikallishallinnon virallisissa asiakirjoissa, tässä tapauksessa Pöytyän pitäjänkokouksen pöytäkirjoissa. Suomenkielisten pöytäkirjojen laatimisen aloitti pitäjänkokouksen puheenjohtaja, Pöytyän kirkkoherra Anders Lizelius (1708-1795).

2014/4
Linkit menneen ja tulevan välillä

Herännyt talonpoika Antti Pyykkö kirjallistumisen airuena Pielisjärvellä: rippikirjat lähteenä rahvaan kirjallistumisen ja kansanherätysten välisen suhteen tutkimuksessa

Kansanherätyksistä kertovat lähteet ovat usein herätysliikkeiden itsensä tuottamia sisäryhmälähteitä, joita perinteinen herätysliikehistoria on käyttänyt oman identiteetin historian kirjoittamiseen. Asetelma on ollut altis yksipuolisille tulkinnoille ja sankarimyyttien rakentumisille. Heränneiden kirjallistumisen osalta Suomessa on kuitenkin mahdollista käyttää sisäryhmälähteille rinnakkaisina lähteinä rippikirjoja, joihin on periaatteessa kirjattu kunkin seurakuntalaisen edistyminen lukutaidossa ja kristinopin tiedoissa.

2014/4
Linkit menneen ja tulevan välillä

Kolmen pitäjän kuolinsyyt paikallisyhteisön kuvastajina 1700- ja 1800-luvun Pohjois-Suomessa

Vuonna 1748 sai alkunsa taulustolaitos, joka aloitti suunnitelmallisen väestötietojen keräämisen. Väkilukutaulukoihin kuului kuolinsyiden erittelytaulukko, jota voi pitää ensimmäisenä kuolinsyyluokituksena. Mukana oli tartunta- ja kulkutautien ohella myös tapaturmaisia kuolinsyitä.

Suuren kaupunkipalon varalta…: Palovakuuttaminen yhteisöllisenä käytäntönä eräässä ruotsalaisessa kaupungissa vuosina 1785–1807

Puukaupunkien tulipaloista tunnettuja ovat lähinnä katastrofit, mutta pienempiä tulipaloja sattui Turussakin verraten taajaan vuosina 1785-1807.[lix] Onkin syytä kysyä, millä tavoin kaupungissa sattuneet tulipalot heijastuivat vakuuttamiseen. Sijoittamalla tulipalot kartalle on mahdollista havaita, edistivätkö ne lähialueiden tai palaneiden tonttien vakuuttamista.

Keskiajan pimeydestä valistuksen valoon. Henrik Gabriel Porthan ja Turun tuomiokirkon Mustan kirjan asiakirjojen julkaiseminen

Henrik Gabriel Porthan oli yksi niistä uuden aikakauden historiantutkijoista, jotka 1700-luvun kuluessa ryhtyivät kritisoimaan Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa luotua suurta tarinaa Ruotsin mahtavasta Raamattuun ja antiikin kulttuureihin sitoutuvasta menneisyydestä. Näiden teorioiden mukaan niin ruotsalaiset kuin suomalaisetkin polveutuivat suoraa Nooan pojista ja olivat sekä kielellisesti että kulttuurisesti läheisessä yhteydessä Raamatun kansoihin.

Päättymätön yksilö – henkilöhistorian muuntuva kohde

Henkilöhistoriassa ympäristön kompleksisuuden tarkastelu edellyttää ehkä monitieteistä otetta ja eri alojen tutkijoiden vuorovaikutusta. Modernin kapitalismin ja tieteellis-teknisen elämänmuodon tehokas liitto tarjoaa ympäristön kompleksisuudesta paljon havaintomateriaalia globaalitasolle asti. Esimakua asiasta antoi teräväkatseisesti jo Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistinen manifesti (1848).

Töissä, juhlissa ja vankityrmissä – Hämeen linna 1580-luvulta 1600-luvun alkuun

Hämeen linna vaikutti monin tavoin sen lähialueen asukkaiden arkeen. Linna merkitsi eri ihmisille erilaisia asioita: hauholaiselle aatelissuvulle se oli kuin toinen koti. Osalle saman pitäjän talonpoikia se merkitsi veroparseleja nielevää kivikasaa. Osalle se toi kaivattua työtä ja toimeentuloa. Kaidalta tieltä eksyneille linna tiesi vankityrmää. Linnan varjo ulottui Hämeen maaseudulla aina useiden kymmenien kilometrien päähän.

”Historia muistaa koko elämämme / muutamalla lauseella” Paula Vesalan sanoitukset Kiestinki-albumille osana uutta sotakuvausta

Useat hiljattain ilmestyneet sota-ajan tabuja murtavat teokset ovat nostaneet jälleen julkiseen keskusteluun viimeisimpien sotiemme tapahtumat – sellaisetkin, joista aiemmin on kollektiivisesti vaiettu. Samaan ilmiöön kytkeytyy myös säveltäjä Pekka Kuusiston ja sanoittaja Paula Vesalan yhteistyönä syntynyt Kiestinki-albumi (2011), naisen näkökulmasta sanoitettu teemalevy sodasta.

Suurtilat ja Suomen aateli 1800–1900-luvuilla

Suurtilan omistus ja siihen liittyvä laajamittainen maatalous olivat ilmiöitä, jotka 1800-luvun alussa liittyivät aateliseen elämäntapaan. Kartanotalous, -kulttuuri ja -asuminen liittyivät erottamattomasti aateliin, vaikka aina oli aatelisia, jotka eivät omistaneet kartanoita, ja kartanonherroja, jotka eivät olleet aatelisia. Aatelisten osuuden suhteessa muihin kartanoita omistaviin ryhmiin on katsottu supistuneen 1800-luvun kuluessa. Tässä artikkelissa tarkastelen, miten aatelisten aseman on oletettu heikenneen, sekä osoitan, mitä aatelin ja kartanoiden suhteelle todella tapahtui tärkeimmän kartanoalueen eli Uudenmaan kohdalla. Lopuksi näemme, kuinka kyse ei ollut pelkästään aatelin aseman suhteellisesta heikentymisestä kartanojärjestelmän sisällä, vaan kuinka kaksi syvää kriisiä koetteli koko kartanojärjestelmää 1900-luvulla.

Vallankumouksen eturintamassa – Punaupseeri Vilho Rosendahlin elämäkerta

Suomalaisten Neuvosto-Venäjällä palvelleiten punaupseerien elämäkertoja on tutkittu toistaiseksi suhteellisen vähän ja tutkimus on keskittynyt johtohenkilöihin. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että Venäjän arkistoihin on ollut hankala päästä. Suomen sotasurmat -projektin yhteydessä saatiin muutama vuosi sitten Kansallisarkistoon suuri määrä Karjalassa 1930-luvulla koottuja entisten punakaartilaisten ja -upseereitten elämäkertoja, jotka tuovat esiin laajemmin heidän kohtaloitaan. Tämä artikkeli perustuu kokoelmassa olevaan isoenoni Vilho (Ville) Rosendahlin vuonna 1934 Kiestingissä kirjoittamaan elämäkertakuvaukseen.

Politisoimisella ei-sosialistiseen yhteistyöhön – Vapaan koulutuksen tukisäätiö ja peruskoulukritiikin jyrkkä linja

Peruskoulu-uudistus toimeenpantiin valtakunnallisesti vuosina 1971–1977. Tässä artikkelissa tarkastellaan Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS) ja Yksityisoppikoulujen liiton (YOL) pyrkimyksiä peruskoulu-uudistukseen vaikuttamiseksi ja VKTS:n roolia suhteessa oppositiopuolue Kokoomuksen pyrkimyksiin porvarillisen yhteisrintaman suuntaan. Lisäksi pohditaan Pirkkalan monisteen käyttöä peruskoulu-uudistusta vastaan sekä sitä miten politisoitunut oppikirjakeskustelu vaikutti VKTS:n seuranta- ja selvitystoimintaan. Näiden kysymysten valossa voidaan jäsentää kuvaa siitä, miten VKTS, suomalaisen yhteiskunnan politisoituminen ja Kokoomuksen tavoite ei-sosialistisen yhteistyön rakentamiseksi kytkeytyivät toisiinsa.

Teatterin ja tanssin moninainen – Ritva Arvelo ja modernin tanssin sukupolvet

Aktiivisuus useilla eri taiteen kentillä kuuluu tämän ajan uuden sukupolven toimintamalleihin. Ritva Arvelo (s. 1921) on edellisen vuosituhannen poikkeuksellisen monialainen toimija. Hän totesikin vuonna 1968 kirjoittamassaan teatteripamfletissa, Teatterimme umpihaude, toimineensa näyttelijänä, ohjaajana, teatterihallinnon jäsenenä, opettajana, tanssijana, koreografina ja teatterikirjoittajana. Näitä roolejaan Arvelo toteuttikin vaihdellen aika ajoin ensisijaista intohimon kohdettaan.

Voiko historian professori vaikuttaa historian kulkuun? Arvi Korhonen ja syksyn 1940 sotakirjakielto

Artikkelini otsikko on tahallisen provosoiva. Helsingin yliopiston yleisen historian professori Arvi Korhonen vaikutti kuitenkin omalta osaltaan talvisotakirjallisuuden maanvalloitukseen kesällä ja alkusyksyllä 1940. Hän osallistui myös prosessiin, jonka seurauksena sotakirjallisuus kiellettiin saman vuoden marraskuussa. Millaista sotakirjallisuutta Suomessa talvisodan jälkeen julkaistiin ja mistä sotakirjakiellossa oli kyse?