Referee-artikkelit

Armollinen kristus ja toimeliaat naiset – Alexandra Frosterus-Såltinin naisaiheisten alttaritaulujen laupeuden tematiikka

Kiinnostuin taiteilija Alexandra Frosterus-Såltinin (1837–1916) tuotannosta nähtyäni taiteilijan maalaaman kanaanilainen nainen -aiheisen alttaritaulun. Aloin pohtia onko alttaritaulun aihepiirin valinnalla yhteyksiä aikakauden ajatusmaailmaan. Tässä artikkelissa lähestyn Frosterus-Såltinia kirkkomaalarina 1800-luvun kulttuurisessa ympäristössä ja analysoin hänen naisaiheisia alttaritaulujaan. Kahden taiteilijan alttaritauluissa esiintyvän aihepiirin kautta pohdin millä tavoin naisaiheet ovat yhteydessä aikansa alttaritaiteen muutokseen ja naisten tekemään kristillissosiaaliseen työhön.

Pähkinäsaaresta rajat ”kolmen kuninkaan” Lapinmaahan

Suomessa historiallisia rajoja kuvaavissa kartoissa ja oppikirjoissa esitetään Täyssinän rauhassa (1595) syntynyt Ruotsin itärajan pohjoisosa yhtenä suorana Rajasuolta Inarijärveen, mistä raja kääntyy Jäämeren rannalle Varanginvuonoon. Rajasuo on historiallinen rajapaikka. Sen sijaan vaikkapa ruotsalaisissa, hollantilaisissa, tanskalaisissa ja ranskalaisissa Pohjois-Euroopan sekä Venäjän kartoissa Ruotsin itäraja esitetään 1600-luvulta lähtien seikkaperäisesti. Niissä Ruotsin ja Venäjän raja esitetään niin Täyssinän kuin Stolbovan rauhansopimuksen (1617) mukaisesti.

Uhreja ja sankareita

Lars Sundin historiallisen romaanitrilogian viimeinen osa Eriks bok (2003) tarttuu kriittisesti talvi- ja jatkosodasta esitettyihin tulkintoihin ja tuulettaa perinteistä sankarikäsitystä. Historialliset romaanit ovat yksi lukuisista menneisyyttä koskevista esityksistä, jotka historiantutkimuksen ohella vaikuttavat ihmisten historiatietoisuuteen. Sundin teosten kaltaiset postmodernit historialliset romaanit tarkastelevat historiallisen tiedon tuottamiseen, välittymiseen ja käyttöön liittyviä ongelmia, ja ne saavat myös lukijan pohtimaan omia arvojaan ja historiankäsitystään.

O Petersburg! Emigrantin nostalgian monet kasvot

Pietarilainen emigrantti Eleanor Thiess (1901–1987) pakeni Suomeen vuoden 1916 tienoilla perheensä mukana. Monet venäläisistä emigranteista uskoivat alkuvaiheessa maanpakolaisuutensa olevan väliaikaista. Thiesseille paluun mahdollisuutta ei kuitenkaan enää tarjoutunut, ja perhe osti vuonna 1917 kodikseen Villa Solgårdiksi kutsutun puuhuvilan Littoisista, läheltä Turkua. Emigraatiota voidaan tuskin pitää mitenkään kivuttomana kokemuksena: työn ja asunnon hankkimisen lisäksi muuttajan on uudessa kotimaassaan opittava selviämään myös menneisyyttä koskevien tunteidensa, kuten mahdollisen koti-ikävän ja kaipuun kanssa. Tarkastelen tässä artikkelissani Eleanor Thiessin emigraatiota edeltäneeseen elämäänsä kohdistamaa nostalgista kaipuuta, muistelua ja tunteita sekä niiden merkitystä Eleanorille.

’’Metsään vietäväksi ja roviolla poltettavaksi’’

Itsemurhien lisääntymisen on tulkittu alkaneen uuden ajan alussa, jolloin tietyt kulttuuriset, taloudelliset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset muutokset loivat pohjan modernin, maallistuneen ja individualistisen yhteiskunnan synnylle. Asenteiden lieventymistä ja Länsi-Euroopan itsemurhien määrän kasvua uuden ajan kuluessa on tulkittu modernisaatioprosessin kautta. Tässä artikkelissa tarkastelen itsemurhan oikeuskäsittelyä ja erityisesti vaikeuksia, joita tämänkaltaisen kuolemantapauksen luokittelu ja tutkinta nykyisen Lounais-Suomen maaseudun alioikeuksissa aiheutti.

Miten melusta tuli ongelma? Meluongelman politisoituminen Helsingissä 1960- ja 1970-luvuilla

Melun tunnistaminen ja määrittely ympäristöongelmaksi ei ole aina ollut itsestään selvää. Melun tie konkreettisia toimia vaativaksi, vakavaksi ongelmaksi on ollut varsin pitkä ja monivaiheinen prosessi Suomessa. Tässä artikkelissa esitän väitöstutkimukseeni perustuvan tulkintani siitä, miten, miksi ja milloin meluongelma politisoitui. Millaiseen tärkeysjärjestykseen eri ympäristöongelmat asetettiin?

Säveltulva kaupungissa – Gramofonimusiikki uudenlaisena kaupungin äänenä ja makukysymyksenä Helsingissä 1929

Vuonna 1929 Suomessa koettiin ilmiö, jota myöhemmin on alettu kutsua gramofonikuumeeksi. Aikalaiset puhuivat esimerkiksi gramofonivillityksestä, -innostuksesta, -epidemiasta ja jopa -sairaudesta. Gramofonien myynti ei missään nimessä rajoittunut pelkästään kaupunkeihin, mutta pääkaupunki Helsinki tarjoaa mahdollisuuden tarkastella gramofonikuumetta ikään kuin tiivistyneessä muodossa ja samalla katsoa kaupungin historiaa ja muutosta tämän yhden ilmiön kautta. Hyödynnän tässä tarkastelussani teoreettisina apuvälineinä erityisesti äänimaisematutkimusta ja käytäntöteoriaa.

Aistittu Rooma. Matkailijan koettu ja kerrottu kaupunki

Aistimellisuus ja siihen tiiviisti liittyvä tilallisuus ovat keskeinen osa ihmiselämää. Historiantutkijan kannalta ne ovat kuitenkin varsin haasteellisia teemoja, sillä niihin ei arjessa usein juurikaan kiinnitetä huomiota, puhumattakaan että niitä dokumentoitaisiin. Entäpä sitten matkailija? Vieraassa kaupungissa elämysten etsiminen, havainnoiminen, vertailu tutun ja vieraan välillä kuuluu asiaan – ainakin periaatteessa. Tuhannet ja taas tuhannet matkailijat ovat kirjoittaneet ja julkaisseet matkakuvauksia. Löytyisikö niistä yksi reitti kaupunkien aistimellisen kokemisen tarkasteluun?

Stalinismin purkaminen Neuvosto-Viron historiankirjoituksessa ja tutkijoiden uusi sukupolvi

Australialainen historiantutkija Roger Markwick julkaisi vuonna 2005 teoksen Rewriting History in Soviet Russia. The Politics of Revisionist Historiography 1956–74, joka avasi aiempaa vivahteikkaamman näkymän Neuvostoliiton ”suojasään” jälkeiseen historiankirjoitukseen ja historiantutkijoihin. Markwick nosti pintaan juuri ne tutkijat, jotka olivat sukeltaneet esiin NKP:n 20:nnen puoluekokouksen jälkimainingeissa. Markwickin mukaan 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun Stalinin henkilökultin ja stalinismin vastaiset kampanjat antoivat historioitsijoille mahdollisuuden laventaa historiantutkimuksen näköaloja niin tutkimusongelmien, lähdemateriaalin kuin metodologiankin osalta.