Referee-artikkelit

Suuren kaupunkipalon varalta…: Palovakuuttaminen yhteisöllisenä käytäntönä eräässä ruotsalaisessa kaupungissa vuosina 1785–1807

Puukaupunkien tulipaloista tunnettuja ovat lähinnä katastrofit, mutta pienempiä tulipaloja sattui Turussakin verraten taajaan vuosina 1785-1807.[lix] Onkin syytä kysyä, millä tavoin kaupungissa sattuneet tulipalot heijastuivat vakuuttamiseen. Sijoittamalla tulipalot kartalle on mahdollista havaita, edistivätkö ne lähialueiden tai palaneiden tonttien vakuuttamista.

Keskiajan pimeydestä valistuksen valoon. Henrik Gabriel Porthan ja Turun tuomiokirkon Mustan kirjan asiakirjojen julkaiseminen

Henrik Gabriel Porthan oli yksi niistä uuden aikakauden historiantutkijoista, jotka 1700-luvun kuluessa ryhtyivät kritisoimaan Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa luotua suurta tarinaa Ruotsin mahtavasta Raamattuun ja antiikin kulttuureihin sitoutuvasta menneisyydestä. Näiden teorioiden mukaan niin ruotsalaiset kuin suomalaisetkin polveutuivat suoraa Nooan pojista ja olivat sekä kielellisesti että kulttuurisesti läheisessä yhteydessä Raamatun kansoihin.

Päättymätön yksilö – henkilöhistorian muuntuva kohde

Henkilöhistoriassa ympäristön kompleksisuuden tarkastelu edellyttää ehkä monitieteistä otetta ja eri alojen tutkijoiden vuorovaikutusta. Modernin kapitalismin ja tieteellis-teknisen elämänmuodon tehokas liitto tarjoaa ympäristön kompleksisuudesta paljon havaintomateriaalia globaalitasolle asti. Esimakua asiasta antoi teräväkatseisesti jo Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistinen manifesti (1848).

Töissä, juhlissa ja vankityrmissä – Hämeen linna 1580-luvulta 1600-luvun alkuun

Hämeen linna vaikutti monin tavoin sen lähialueen asukkaiden arkeen. Linna merkitsi eri ihmisille erilaisia asioita: hauholaiselle aatelissuvulle se oli kuin toinen koti. Osalle saman pitäjän talonpoikia se merkitsi veroparseleja nielevää kivikasaa. Osalle se toi kaivattua työtä ja toimeentuloa. Kaidalta tieltä eksyneille linna tiesi vankityrmää. Linnan varjo ulottui Hämeen maaseudulla aina useiden kymmenien kilometrien päähän.

”Historia muistaa koko elämämme / muutamalla lauseella” Paula Vesalan sanoitukset Kiestinki-albumille osana uutta sotakuvausta

Useat hiljattain ilmestyneet sota-ajan tabuja murtavat teokset ovat nostaneet jälleen julkiseen keskusteluun viimeisimpien sotiemme tapahtumat – sellaisetkin, joista aiemmin on kollektiivisesti vaiettu. Samaan ilmiöön kytkeytyy myös säveltäjä Pekka Kuusiston ja sanoittaja Paula Vesalan yhteistyönä syntynyt Kiestinki-albumi (2011), naisen näkökulmasta sanoitettu teemalevy sodasta.

Suurtilat ja Suomen aateli 1800–1900-luvuilla

Suurtilan omistus ja siihen liittyvä laajamittainen maatalous olivat ilmiöitä, jotka 1800-luvun alussa liittyivät aateliseen elämäntapaan. Kartanotalous, -kulttuuri ja -asuminen liittyivät erottamattomasti aateliin, vaikka aina oli aatelisia, jotka eivät omistaneet kartanoita, ja kartanonherroja, jotka eivät olleet aatelisia. Aatelisten osuuden suhteessa muihin kartanoita omistaviin ryhmiin on katsottu supistuneen 1800-luvun kuluessa. Tässä artikkelissa tarkastelen, miten aatelisten aseman on oletettu heikenneen, sekä osoitan, mitä aatelin ja kartanoiden suhteelle todella tapahtui tärkeimmän kartanoalueen eli Uudenmaan kohdalla. Lopuksi näemme, kuinka kyse ei ollut pelkästään aatelin aseman suhteellisesta heikentymisestä kartanojärjestelmän sisällä, vaan kuinka kaksi syvää kriisiä koetteli koko kartanojärjestelmää 1900-luvulla.

Vallankumouksen eturintamassa – Punaupseeri Vilho Rosendahlin elämäkerta

Suomalaisten Neuvosto-Venäjällä palvelleiten punaupseerien elämäkertoja on tutkittu toistaiseksi suhteellisen vähän ja tutkimus on keskittynyt johtohenkilöihin. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että Venäjän arkistoihin on ollut hankala päästä. Suomen sotasurmat -projektin yhteydessä saatiin muutama vuosi sitten Kansallisarkistoon suuri määrä Karjalassa 1930-luvulla koottuja entisten punakaartilaisten ja -upseereitten elämäkertoja, jotka tuovat esiin laajemmin heidän kohtaloitaan. Tämä artikkeli perustuu kokoelmassa olevaan isoenoni Vilho (Ville) Rosendahlin vuonna 1934 Kiestingissä kirjoittamaan elämäkertakuvaukseen.

Politisoimisella ei-sosialistiseen yhteistyöhön – Vapaan koulutuksen tukisäätiö ja peruskoulukritiikin jyrkkä linja

Peruskoulu-uudistus toimeenpantiin valtakunnallisesti vuosina 1971–1977. Tässä artikkelissa tarkastellaan Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS) ja Yksityisoppikoulujen liiton (YOL) pyrkimyksiä peruskoulu-uudistukseen vaikuttamiseksi ja VKTS:n roolia suhteessa oppositiopuolue Kokoomuksen pyrkimyksiin porvarillisen yhteisrintaman suuntaan. Lisäksi pohditaan Pirkkalan monisteen käyttöä peruskoulu-uudistusta vastaan sekä sitä miten politisoitunut oppikirjakeskustelu vaikutti VKTS:n seuranta- ja selvitystoimintaan. Näiden kysymysten valossa voidaan jäsentää kuvaa siitä, miten VKTS, suomalaisen yhteiskunnan politisoituminen ja Kokoomuksen tavoite ei-sosialistisen yhteistyön rakentamiseksi kytkeytyivät toisiinsa.

Teatterin ja tanssin moninainen – Ritva Arvelo ja modernin tanssin sukupolvet

Aktiivisuus useilla eri taiteen kentillä kuuluu tämän ajan uuden sukupolven toimintamalleihin. Ritva Arvelo (s. 1921) on edellisen vuosituhannen poikkeuksellisen monialainen toimija. Hän totesikin vuonna 1968 kirjoittamassaan teatteripamfletissa, Teatterimme umpihaude, toimineensa näyttelijänä, ohjaajana, teatterihallinnon jäsenenä, opettajana, tanssijana, koreografina ja teatterikirjoittajana. Näitä roolejaan Arvelo toteuttikin vaihdellen aika ajoin ensisijaista intohimon kohdettaan.

Voiko historian professori vaikuttaa historian kulkuun? Arvi Korhonen ja syksyn 1940 sotakirjakielto

Artikkelini otsikko on tahallisen provosoiva. Helsingin yliopiston yleisen historian professori Arvi Korhonen vaikutti kuitenkin omalta osaltaan talvisotakirjallisuuden maanvalloitukseen kesällä ja alkusyksyllä 1940. Hän osallistui myös prosessiin, jonka seurauksena sotakirjallisuus kiellettiin saman vuoden marraskuussa. Millaista sotakirjallisuutta Suomessa talvisodan jälkeen julkaistiin ja mistä sotakirjakiellossa oli kyse?

Armollinen kristus ja toimeliaat naiset – Alexandra Frosterus-Såltinin naisaiheisten alttaritaulujen laupeuden tematiikka

Kiinnostuin taiteilija Alexandra Frosterus-Såltinin (1837–1916) tuotannosta nähtyäni taiteilijan maalaaman kanaanilainen nainen -aiheisen alttaritaulun. Aloin pohtia onko alttaritaulun aihepiirin valinnalla yhteyksiä aikakauden ajatusmaailmaan. Tässä artikkelissa lähestyn Frosterus-Såltinia kirkkomaalarina 1800-luvun kulttuurisessa ympäristössä ja analysoin hänen naisaiheisia alttaritaulujaan. Kahden taiteilijan alttaritauluissa esiintyvän aihepiirin kautta pohdin millä tavoin naisaiheet ovat yhteydessä aikansa alttaritaiteen muutokseen ja naisten tekemään kristillissosiaaliseen työhön.

Pähkinäsaaresta rajat ”kolmen kuninkaan” Lapinmaahan

Suomessa historiallisia rajoja kuvaavissa kartoissa ja oppikirjoissa esitetään Täyssinän rauhassa (1595) syntynyt Ruotsin itärajan pohjoisosa yhtenä suorana Rajasuolta Inarijärveen, mistä raja kääntyy Jäämeren rannalle Varanginvuonoon. Rajasuo on historiallinen rajapaikka. Sen sijaan vaikkapa ruotsalaisissa, hollantilaisissa, tanskalaisissa ja ranskalaisissa Pohjois-Euroopan sekä Venäjän kartoissa Ruotsin itäraja esitetään 1600-luvulta lähtien seikkaperäisesti. Niissä Ruotsin ja Venäjän raja esitetään niin Täyssinän kuin Stolbovan rauhansopimuksen (1617) mukaisesti.

Uhreja ja sankareita

Lars Sundin historiallisen romaanitrilogian viimeinen osa Eriks bok (2003) tarttuu kriittisesti talvi- ja jatkosodasta esitettyihin tulkintoihin ja tuulettaa perinteistä sankarikäsitystä. Historialliset romaanit ovat yksi lukuisista menneisyyttä koskevista esityksistä, jotka historiantutkimuksen ohella vaikuttavat ihmisten historiatietoisuuteen. Sundin teosten kaltaiset postmodernit historialliset romaanit tarkastelevat historiallisen tiedon tuottamiseen, välittymiseen ja käyttöön liittyviä ongelmia, ja ne saavat myös lukijan pohtimaan omia arvojaan ja historiankäsitystään.

O Petersburg! Emigrantin nostalgian monet kasvot

Pietarilainen emigrantti Eleanor Thiess (1901–1987) pakeni Suomeen vuoden 1916 tienoilla perheensä mukana. Monet venäläisistä emigranteista uskoivat alkuvaiheessa maanpakolaisuutensa olevan väliaikaista. Thiesseille paluun mahdollisuutta ei kuitenkaan enää tarjoutunut, ja perhe osti vuonna 1917 kodikseen Villa Solgårdiksi kutsutun puuhuvilan Littoisista, läheltä Turkua. Emigraatiota voidaan tuskin pitää mitenkään kivuttomana kokemuksena: työn ja asunnon hankkimisen lisäksi muuttajan on uudessa kotimaassaan opittava selviämään myös menneisyyttä koskevien tunteidensa, kuten mahdollisen koti-ikävän ja kaipuun kanssa. Tarkastelen tässä artikkelissani Eleanor Thiessin emigraatiota edeltäneeseen elämäänsä kohdistamaa nostalgista kaipuuta, muistelua ja tunteita sekä niiden merkitystä Eleanorille.

’’Metsään vietäväksi ja roviolla poltettavaksi’’

Itsemurhien lisääntymisen on tulkittu alkaneen uuden ajan alussa, jolloin tietyt kulttuuriset, taloudelliset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset muutokset loivat pohjan modernin, maallistuneen ja individualistisen yhteiskunnan synnylle. Asenteiden lieventymistä ja Länsi-Euroopan itsemurhien määrän kasvua uuden ajan kuluessa on tulkittu modernisaatioprosessin kautta. Tässä artikkelissa tarkastelen itsemurhan oikeuskäsittelyä ja erityisesti vaikeuksia, joita tämänkaltaisen kuolemantapauksen luokittelu ja tutkinta nykyisen Lounais-Suomen maaseudun alioikeuksissa aiheutti.

Miten melusta tuli ongelma? Meluongelman politisoituminen Helsingissä 1960- ja 1970-luvuilla

Melun tunnistaminen ja määrittely ympäristöongelmaksi ei ole aina ollut itsestään selvää. Melun tie konkreettisia toimia vaativaksi, vakavaksi ongelmaksi on ollut varsin pitkä ja monivaiheinen prosessi Suomessa. Tässä artikkelissa esitän väitöstutkimukseeni perustuvan tulkintani siitä, miten, miksi ja milloin meluongelma politisoitui. Millaiseen tärkeysjärjestykseen eri ympäristöongelmat asetettiin?

Säveltulva kaupungissa – Gramofonimusiikki uudenlaisena kaupungin äänenä ja makukysymyksenä Helsingissä 1929

Vuonna 1929 Suomessa koettiin ilmiö, jota myöhemmin on alettu kutsua gramofonikuumeeksi. Aikalaiset puhuivat esimerkiksi gramofonivillityksestä, -innostuksesta, -epidemiasta ja jopa -sairaudesta. Gramofonien myynti ei missään nimessä rajoittunut pelkästään kaupunkeihin, mutta pääkaupunki Helsinki tarjoaa mahdollisuuden tarkastella gramofonikuumetta ikään kuin tiivistyneessä muodossa ja samalla katsoa kaupungin historiaa ja muutosta tämän yhden ilmiön kautta. Hyödynnän tässä tarkastelussani teoreettisina apuvälineinä erityisesti äänimaisematutkimusta ja käytäntöteoriaa.

Aistittu Rooma. Matkailijan koettu ja kerrottu kaupunki

Aistimellisuus ja siihen tiiviisti liittyvä tilallisuus ovat keskeinen osa ihmiselämää. Historiantutkijan kannalta ne ovat kuitenkin varsin haasteellisia teemoja, sillä niihin ei arjessa usein juurikaan kiinnitetä huomiota, puhumattakaan että niitä dokumentoitaisiin. Entäpä sitten matkailija? Vieraassa kaupungissa elämysten etsiminen, havainnoiminen, vertailu tutun ja vieraan välillä kuuluu asiaan – ainakin periaatteessa. Tuhannet ja taas tuhannet matkailijat ovat kirjoittaneet ja julkaisseet matkakuvauksia. Löytyisikö niistä yksi reitti kaupunkien aistimellisen kokemisen tarkasteluun?

Stalinismin purkaminen Neuvosto-Viron historiankirjoituksessa ja tutkijoiden uusi sukupolvi

Australialainen historiantutkija Roger Markwick julkaisi vuonna 2005 teoksen Rewriting History in Soviet Russia. The Politics of Revisionist Historiography 1956–74, joka avasi aiempaa vivahteikkaamman näkymän Neuvostoliiton ”suojasään” jälkeiseen historiankirjoitukseen ja historiantutkijoihin. Markwick nosti pintaan juuri ne tutkijat, jotka olivat sukeltaneet esiin NKP:n 20:nnen puoluekokouksen jälkimainingeissa. Markwickin mukaan 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun Stalinin henkilökultin ja stalinismin vastaiset kampanjat antoivat historioitsijoille mahdollisuuden laventaa historiantutkimuksen näköaloja niin tutkimusongelmien, lähdemateriaalin kuin metodologiankin osalta.