Ennen ja nyt -lehdelle tämä tarkoittaa teemanumeroita, vierailevia päätoimittajia ja ylipäätään fokuksen terävöittämistä, jotta kukin numero veisi lukijansa yhä syvemmälle kulloiseenkin aiheeseen. Lukijoille lehden uudistus näkyy ensi vuoden aikana.
Käytetyt aineistot toisin sanoen ulottuivat ajallisesti 1700-luvulta vuoteen 1969 ja maantieteellisesti eteläisestä Suomesta Utsjoelle. Internetin välityksellä ne olivat kuitenkin vaivattomasti käytettävissä ympäri Suomea niin tutkijoiden työhuoneissa kuin kotonakin – taidettiinpa yhden käsikirjoituksen viitteitä viilata Teneriffallakin.
Arkistolaitos asetti 25.9.2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli uudistaa erityisesti digitaalisessa muodossa olevien asiakirjojen viittauskäytäntö. Työryhmän tuli määrittää, mitä kontekstitietoja asiakirjoista ja niiden metatiedoista automaattiseen lähdeviitteeseen generoituu.
Sotilaat yleensä kuvailivat rintamatapahtumia kirjeissään jonkin verran, mutta yksityiskohtaisia taistelukuvauksia niistä ei nykytutkimuskaan ole löytänyt. Erkka Pehkosen mukaan vaiettuja teemoja ovat myös kuoleman läheisyys ja vihollisen tappaminen. Sonja Hagelstam on löytänyt kirjeistä erittäin runsaasti erilaisia eufemismeja.
Suomessa ylioppilastutkinto on juuri sellainen opiskelijoiden kannalta keskeinen koe, jonka usein katsotaan ohjaavan lukio-opiskelua. On kysymys tutkinnosta, joka on pitkän historiansa aikana muuttunut, samoin kuin lukion oppiennätykset ja opetussuunnitelmat tai niiden valtakunnalliset perusteet. Sen vuoksi on kiintoisaa tarkastella, miten koe on vuosikymmenten aikana luonut traditiota siitä, millaiset aiheet on katsottu jossakin aineessa osaamisen arvoisiksi.
Kansanherätyksistä kertovat lähteet ovat usein herätysliikkeiden itsensä tuottamia sisäryhmälähteitä, joita perinteinen herätysliikehistoria on käyttänyt oman identiteetin historian kirjoittamiseen. Asetelma on ollut altis yksipuolisille tulkinnoille ja sankarimyyttien rakentumisille. Heränneiden kirjallistumisen osalta Suomessa on kuitenkin mahdollista käyttää sisäryhmälähteille rinnakkaisina lähteinä rippikirjoja, joihin on periaatteessa kirjattu kunkin seurakuntalaisen edistyminen lukutaidossa ja kristinopin tiedoissa.
Vuonna 1748 sai alkunsa taulustolaitos, joka aloitti suunnitelmallisen väestötietojen keräämisen. Väkilukutaulukoihin kuului kuolinsyiden erittelytaulukko, jota voi pitää ensimmäisenä kuolinsyyluokituksena. Mukana oli tartunta- ja kulkutautien ohella myös tapaturmaisia kuolinsyitä.