Hyvät lukijat, tätä sivustoa ei enää päivitetä, sillä Ennen ja nyt: Historian tietosanomat on siirtynyt pysyvästi uuteen osoitteeseen. Toivotan sinne lämpimästi tervetulleeksi kaikki vanhat ja uudet lukijat! Uudesta osoitteesta löytyy […]
Ennen ja nyt tarttuu vuoden tauon jälkeen perinneaiheeseensa, Ranskan suuresta vallankumouksesta aina esimmäisen maailmansodan loppuun ulottuvaan pitkään 1800-lukuun. Kuten aiemminkin, numero sai alkunsa 1800-luvun tutkimuksen verkoston vuosikonferenssista, joka järjestettiin tällä kertaa Oulun yliopistossa 24.–25.1.2019. Kaikki artikkelit perustuvat siellä pidettyihin esitelmiin. Liikkeessä ovat sekä tieto ja taidot monissa muodoissaan että niiden levittäjät ja vastaanottajat.
Tämä on ensimmäinen kerta Ennen ja nyt -julkaisun historiassa, kun elokuville on omistettu kokonainen numero, joten aihe- ja lähestymistapojen kirjo on laaja. Valtaosa artikkeleista on vieläpä perustutkinto-opiskelijoiden käsialaa.
Digitaalinen historiantutkimus voidaan nähdä uutena tai vanhana, näkökulmasta riippuen. Yhtäältä historiantutkijat ryhtyivät käyttämään tietokoneita apuvälineinään jo 1960-luvun lopulla myös Suomessa, toisaalta laskennallisiin menetelmiin perustuva uusin digitaalinen historia on kokenut voimakkaan nousun 2010-luvulla. Viime vuosina Suomessa on tutkittu menneisyyttä laskennallisin menetelmin useassa hankkeessa sekä analysoitu myös digitaalisen historian taustoja ja muotoutumista. Tämä Ennen ja nyt -lehden erikoisnumero keskittyy alan tuoreisiin tutkimustuloksiin. Millaisia näkökulmia hankkeet ovat tuottaneet ja mitä on kenties luvassa jatkossa? Erikoisnumeron tavoitteena on avata historiantutkimuksen uusien menetelmien – ja samalla digitaalisten aineistojen – tuottamia tuloksia ja niissä edelleen piileviä mahdollisuuksia niin historiantutkijoille kuin kaikille kiinnostuneille. Tässä tarkoituksessa pidämme erityisen tärkeänä julkaista uusien menetelmien tuloksia suomen kielellä.
Ei ole kovinkaan liioiteltua sanoa, että Euroopan historia on leimallisesti Ranskan historiaa. Tästä huolimatta Ranskan historian tutkimusta tehdään EU-Suomessa melko vähän ja hajanaisesti. Tässä numerossa luodaan katsaus tutkimuksen nykytilaan ja viitoitetaan suuntia uudelle tutkimukselle. Idea Ranskan historian teemanumerosta sai alkunsa Helsingin yliopistolla kesäkuussa 2017 pidetystä Suomen ja Ranskan historialliset suhteet -symposiumista. Artikkelit pohjautuvat symposiumissa pidettyihin esitelmiin. Teemanumeron avulla toivomme lisäävämme sekä historiallisen Ranska-tutkimuksen näkyvyyttä että tutkijoiden verkostoitumista.
Tässä numerossa eri aloilta ja yliopistoista tulevat suomalaistutkijat esittelevät kuva-aineistoihin perustuvaa tutkimustaan. Lähteenä käytetään monenlaisia valokuvia, ja kuville esitetään monenlaisia kysymyksiä. Artikkeleita yhdistää aito kiinnostus kuvan arvoon lähdeaineistona, ja artikkelit osoittavatkin, miten eri tavoin kuva-aineistoa voi käyttää lähteenä ja miten monenlaisiin kysymyksiin siitä voi saada vastauksen. Kaikkia artikkeleita yhdistää myös ymmärrys siitä, että kuva-aineiston käyttöä lähteenä ei pidä tarkastella vastakkainasetteluna tai joko-tai -asetelmana: kuva-aineisto on lähteenä parhaimmillaan, kun sitä käytetään rinnan muiden aineistoryhmien kanssa.
Kansakunnan rakentamisen kaudelta 1800-luvulta lähtien suomalaisia ovat kiinnostaneet kysymykset oman kansallisuuden ja kotimaan luonteesta ja maineesta. Suomalaiset ovat pyrkineet määrittelemään jaettua yhteisöllistä identiteettiään, mikä on ollut jatkuvaa neuvottelua erilaisten käsitysten välillä. Suomalaisia on myös kiinnostanut Suomen ja suomalaisten ”imago” ulkomailla: mielikuviin Suomesta ja suomalaisista on koetettu vaikuttaa eri tavoin, mikä on samalla herättänyt pohdintoja siitä, mitä asioita milloinkin täytyisi korostaa ja mitä häivyttää taka-alalle. Tavoitteena ei aina ole ollut tuottaa mahdollisimman sympaattista vaikutelmaa, sillä Suomi-mielikuvia on käytetty mitä moninaisempien pyyteiden välineenä. Tuottamalla tietoisesti negatiivisia mielikuvia Suomesta on pyritty ajamaan omaa ja jopa vahingoittamaan Suomen etua.
Vuonna 2017 Suomi ja suomalaiset juhlivat itsenäisyytemme satavuotista taivalta maamme oloissa ehkä poikkeuksellisenkin laajasti ja monikerroksisesti. Kenelläkään ei varmastikaan ole täydellistä kuvaa siitä tapahtumien kirjoista, joiden kyljessä komeili ”Suomi 100” […]
Vuoden 2018 ensimmäisen numeron teemana on Ortodoksisuus 1900-luvun Suomessa. Idea ortodoksien ja ortodoksisen kirkon menneisyyttä tarkastelevien tai sitä sivuavien artikkelien teemajulkaisusta syntyi keväällä 2017 järjestetyn Ortodoksisuuden tutkijana II -symposiumin jälkeen.
Siinä missä viime numerossa painopiste oli enimmäkseen taloudellisissa ja sosiopolittisissa näkökulmissa pitkään 1800-lukuun, tällä kertaa suurennuslasin alla on kulttuuri kaikessa monimuotoisuudessaan. Laaja kirjo pätee myös lähteisiin ja tutkimusmenetelmiin, joten voisiko tämänvuotista 1800-luku-kokonaisuutta tyylikkäämmin päättää? Kaikki artikkelit ovat 1800-luvun tutkimuksen verkoston yhdeksännen vuosikonferenssin esitelmien pohjalta syntyneitä.
Jälleen on se aika vuodesta, kun 1800-luku valtaa Ennen ja nyt -lehden etusivun. Perinteiseen tapaan lähtösysäyksenä toimi 1800-luvun tutkimuksen verkoston tammikuinen, järjestyksessään yhdeksäs, vuosikonferenssi, joka järjestettiin tällä kertaa Jyväskylässä. Kattoteemaksi oli valikoitunut ”Materiaalinen kulttuuri ja kulttuurin materiaalisuus pitkällä 1800-luvulla”, mikä viestittää siitä voimasta, jolla materiaalisuus kaikissa muodoissaan on lyönyt läpi tutkimuskohteena viime aikoina.
Nykyään utopiat ja dystopiat, etenkin kulttuurin tuotteina, ovat osa ihmisen pyrkimystä paitsi nähdä ja ennakoida tulevia aikoja, myös varautua ja valmistautua yhä nopeammiksi koettuihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Utopiat esittävät vaihtoehtoja ja antavat toivoa, kun taas dystopiat tekevät meidät kriittisiksi ja varovaisiksi.
Suomessa – kuten muuallakin – sekä historiapelien että pelihistorian tutkimukselle voidaan löytää pitkiä historiallisia jatkumoita, mutta kumpikin aihealue alkoi aktivoitua 1990-2000-lukujen vaihteessa. Syynä tähän oli digitaalisen pelaamisen yleistyminen sekä se, että yliopistoille oli tullut uusia opiskelijapolvia ja aloittelevia tutkijoita, joilla oli jo oma pidempiaikainen kiinnostus pelaamiseen.
Vuosi 2016 alkaa olla lopuillaan, mutta Ennen ja nyt muistaa lukijoitaan vielä laajalla kattauksella pitkää 1800-lukua. Kyseistä vuosisataa käsittelevästä numerosta on tullut lehdellemme vuosittaisperinne, ja prosessi sai jälleen alkunsa tammikuisesta 1800-luvun tutkimuksen verkoston vuosikonferenssista, joka järjestettiin tällä kertaa Helsingissä.
Numerossamme käsitellyistä aiheista ei ole juurikaan kirjoitettu Suomessa, ja edessänne on siis ainutlaatuinen kokoelma tekstejä maassamme vaikuttavilta Japani-tutkijoilta. Japanilainen kirjallisuus toimii aiheita yhdistävänä viitekehyksenä, ja numeron aikahaitari on laaja: se kurkottaa Heian-kauden (794‒1185) hovikirjallisuudesta aina nykykirjailijoiden tuotantoon asti.
Teemanumero käsittelee koulutuksen ideologioita ja niiden toteuttamista erityisesti siitä näkökulmasta, miten eri oppilasryhmät, -ikäluokat ja erityistarpeiset oppilaat on kohdattu koulutusideologioiden muokkaamissa koulukäytänteissä.
Tämän maatalouden historian teemanumeron tavoite ei ole luoda uutta kokonaistulkintaa Suomen maatalouden historiasta, vaan kuten noin vuosi sitten julkaistussa kirjoittajakutsussa todettiin: ”esitellä uutta suomalaista maatalouden historian tutkimusta sekä tarjota uusia näkökulmia ja lähestymistapoja maatalouden historian tutkimukseen”. Tuloksena on maataloushistorian teemanumero, jossa on historiografiaa sekä esittämisen ja kuvaamisen tapoja käsitteleviä artikkeleita, kuten myös artikkeleita, jotka eivät edusta niinkään uutta teoreettista tai metodologista kuin empiiristä lähestymistapaa.
Ennen ja nyt aloittaa vuoden 2016 ajankohtaisuuden aallonharjalla taituroiden, sillä Sodan todellisuus -kaksoisnumeron jälkimmäisen osan laajimpana aihekokonaisuutena on ensimmäinen maailmansota ja toisaalta sen kuvaaminen seuraavaa maailmanpaloa edeltäneinä kahtena vuosikymmenenä. Mukana ovat laajemmin myös toinen maailmansota sekä Indokiinan ja Vietnamin sota, ja kaikkinensa joukkoon mahtuu yli kolmen vuosisadan verran sotahistoriaa kulttuurisista, sosiaalisista ja poliittisista näkökulmista.
”Sodan todellisuus” -kaksoisnumeron ensimmäisessä osassa analyysin kohteina ovat valokuvat ja elokuvat. Edellisten kautta avautuu tuoreita ja hätkähdyttäviä näkökulmia niin tapahtuma-ajankohdan pientenkin yksityiskohtien tallentamiseen kuin suoranaiseen propagandaan, kun taas jälkimmäiset kertovat siitä, miten varsinkin kipeisiin aiheisiin tarttuminen saattaa viedä useita vuosikymmeniä.
Numero antaa monipuolisen kuvan pitkän 1800-luvun tutkimuksen tarjoamista mahdollisuuksista, ja monet artikkelien aiheisiin liittyvät seikat, kuten ryvettävät skandaalit, suuntaansa hakeva taide ja vaikutusvaltaisten tukijoiden tärkeys vaikkapa lääketieteellisen menestyksen saavuttamisessa, ovat relevantteja myös omassa ajassamme. Punaisena lankana kulkevat liikkeellä olemisen, rajanylitysten ja siirtymien teemat, joita lähestytään niin kulttuuri-, kirjallisuus-, taide-, sosiaali-, talous- kuin lääketieteen historiankin kautta.
Historia, jos sitä ajatellaan akateemisena oppiaineena, on todellakin kokenut suuria muutoksia viimeisen vuosisadan aikana ja laajentunut (joku saattaisi sanoa pirstaloitunut) useiksi alatieteiksi. Postmoderni kritiikki, muistin ja muistamisen tutkimus sekä digitalisoituminen ovat haastaneet historiografiaa ja kunkin haasteen kohdalla on esitetty arvioita historiankirjoittamisen kuolemasta. Kirjoitetun historian tarve ja kysyntä eivät kuitenkaan ole kadonneet, päinvastoin.
Tämän numeron artikkeleiden perusteella vasemmistolaisuus oli (ja on yhä) sekä kiivasta taistelua tasa-arvoisemman maailman saavuttamiseksi että maailman havaitsemista epätäydelliseksi mutta samalla ihmisen itsensä muokattavissa olevaksi.
Ennen ja nyt -lehdelle tämä tarkoittaa teemanumeroita, vierailevia päätoimittajia ja ylipäätään fokuksen terävöittämistä, jotta kukin numero veisi lukijansa yhä syvemmälle kulloiseenkin aiheeseen. Lukijoille lehden uudistus näkyy ensi vuoden aikana.
Käytetyt aineistot toisin sanoen ulottuivat ajallisesti 1700-luvulta vuoteen 1969 ja maantieteellisesti eteläisestä Suomesta Utsjoelle. Internetin välityksellä ne olivat kuitenkin vaivattomasti käytettävissä ympäri Suomea niin tutkijoiden työhuoneissa kuin kotonakin – taidettiinpa yhden käsikirjoituksen viitteitä viilata Teneriffallakin.
Hieman yli vuoden kestäneen artikkelien kirjoittamisen, arvioimisen, uudelleentyöstämisen ja editoimisen aikana on ilmestynyt teoksia, joiden kanssa nyt valmistuneet artikkelit on helppo asettaa vuoropuheluun. Viime aikojen tutkimusta inspiroineet käsitteet kuten tila, historiakulttuuri, marginaalit, identiteetit, sukupuoli ja tieto näkyvät myös tämän numeron sähköisillä sivuilla.
Tammikuun 2014 viimeisinä päivinä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran päärakennukseen kokoontui lähes sata 1800-luvusta kiinnostunutta tutkijaa. Yhteensä neljässätoista sessiossa saatiin kuulla runsaan viidenkymmenen tutkijan esittelevän tutkimustaan seminaarin näkökulmasta. Olimme toivoneet erityisesti puheenvuoroja, joissa kiinnitettäisiin huomioita metodologisiin haasteisiin liittyen esimerkiksi omaelämäkerrallisen aineiston tulkitsemisen ehtoihin ja etiikkaan, yksilön ja yhteisön tai laajempien kulttuuristen rakenteiden väliseen suhteeseen, tai vaikkapa suurmieskultin rakentamiseen ja purkamiseen. Aiheet liikkuivat ihmisen eläinsuhteista 1900-luvun alun teosofeihin ja ryhmäbiografioista kriittisten tieteellisten editioiden biografisiin näkökulmiin.
Ennen ja nyt 1/2011 keskittyy rajojen historiaan. Monet artikkeleista perustuvat loppuvuodesta 2009 Sievissä järjestetyn seminaarin Rauhaton raja. Pähkinäsaari 1323 esityksiin. Seminaarissa esitettiin monia näkökulmia menneisyyden rajojen tutkimukseen niin yliopistotutkijoiden kuin […]
Tässä Ennen ja nyt -julkaisun numerossa sekä tieteelliset artikkelit, haastattelut että kirja-arviot keskittyvät aikakauteen, jota Suomessa on totuttu kutsumaan Ruotsin vallan ajaksi. Riikka Miettinen analysoi referee-artikkelissaan itsemurhan käsittelyä 1600-luvun […]
Denis Diderot’n vuonna 1773 kirjoittamassa romaanissa Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä pohditaan kysymystä, jonka tavalla tai toisella kohtaa jokainen historioitsija, joka yrittää tavoittaa menneen aistimuksen. Renki Jacques sanoo isännälleen, ettei […]
Maailmantalouden viimeaikaiset myllerrykset ovat kirvoittaneet erinäisiä kommentteja, joissa korostetaan, että talouselämässä tarvitaan monien alojen asiantuntijoita. Jälkiviisaat ovat jopa haluneet ottaa oppia historiasta: he ovat hakeneet paralleeleja 1600-luvun tulppaanisijoituskuplasta ja 1700-luvun […]